Joen kaupungin hurmaava Kielo

Tulipa tuossa joku hetki sitten käytyä viikonlopun vietossa Joensuussa. Se oli sellainen mukava marraskuinen viikonloppu, johon mahtui paitsi ystävien tapaamista, kreisibailausta kulttuuriyhdistys Vääräpyörän ja Tuhmien tätien juhlagaalassa myös illastamista kaupungin parhaassa fine dining -paikassa, ravintola Kielossa.

Ravintola Kielo sijaitsee Kirkkokadun ja Suvantokadun kulmassa, jossa ennen muinoin vaikutti pitkään pitseria nimeltään Al Mooro. Lihansyöjän muistikuvissa ko. pitsapaikalla oli sellainen maine, ainakin 80-luvulla, että siellä saattoi alaikäinenkin asiakas onnistua pitsatilauksen yhteydessä ostamaan olutta.

Kielon tarjoiluista olimme päässeet nauttimaan kerran aikaisemmin, palttiarallaa vuosi sitten – ja ihastuimme välittömästi. Toinen vierailu aiheutti jo etukäteen paitsi hekumointia tulevilla gurmee-elämyksillä, myös pientä huolta: onhan paikka säilyttänyt tasonsa? Kolmen ruokalajin illallista lähtivät kanssamme syömään myös ystävämme, pariskunta UotiSaha.

Illan alkua juhlistettiin vodkalla ja cointreaulla ryyditetyllä KontioMehun herukanlehti-cocktaililla.

Juuri Kielon kaltaista fine dining -paikkaa ei ollut vielä silloin, kun me asuimme Joensuussa. Ei pidä käsittää väärin, hyviä ja asiallisia ruokapaikkoja oli ja on edelleen muutamia, mutta se on eri asia.

Kielon menu on ankarasti keskitetty, alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja on tarjolla vain muutamia. Samankaltaisia fiinimpää ruokaa, mutta vain muutamia vaihtoehtoja tarjoavia todella hyviä ruokapaikkoja on Helsingissäkin useita. Mieluisia meille ovat olleet mm. Kuurna, Ateljé Finne ja Aito. Tällaisissa ruokapaikoissa syntyy miellyttävä tunne siitä, että ruoka-annoksiin käytetään niin mielikuvitusta kuin harkintaakin ja että raaka-aineet ovat priimaa.

Tsorde, kuva jäi hämäräksi. Herkuttelulautanen oli kuitenkin verrattomasti nimensä väärti.

Alkuruokalistalta lihansyöjä valitsi Kielon viiden palan herkuttelulautasen. Herkuttelulautasella oli tällä kerralla Limousin-härän kieltä munakasrullassa, villisian maksamoussea, saksanhirvipiiras, paistettua kuhaa ja savuporoterriiniä.

Lempeä valkosipulikeitto.

Kasvissyöjälle maistui kirkas valkosipulikeitto, jossa kynsilaukka oli kesytetty pehmeän ja täyteläisen makuiseksi. Liemessä kellui kantena pala paahdettua leipää. Tuollaista keitolla lämmittäisi kroppaansa mielellään myös vaikkapa kirpeänä pakkaspäivänä ulkoilun jälkeen.

Pääruuaksi lihansyöjä valitsi Haukiniemen tilan Limousin-härkää päivän tapaan. Runsaahkossa annoksessa oli lihaa kahdella tavalla laitettuna: sisäfilenoisette ja ylikypsää lapapaistia. Nappivalinta synnytti lihansyöjässä autuaallisia aah-äännähdyksiä, ja jos rehellisiä ollaan, niin ruokaorgasminhan kaveri sai.

Sisäfilenoisette ja ylikypsä lapa somasti rinnakkain.

Erinomainen oli myös kasvissyöjän pääruoka: herkkutattikääryleet ja kurpitsapyreetä. Kääryleet olivat täyteläisen makuisia, vaikkakin herkkutatti yllätti hentoudellaan, sienten odotti maistuvan vahvemmin. Voimakkaammin kääryletäytteessä tuntui jokin sinappinen maku, mikä lie, mutta hyvää oli.

Herkkutattukääryleet kurpitsapyreepedillä.

Kasvissyöjä, jonka lempiruokiin kuuluu todistetusti kaikki sokeripitoinen, on lähes aina vaikean valinnan edessä jälkiruokaa tilatessa. Pitkällise(hkö)n arvonnan jälkeen sormi osui nougat-suklaafondantiin, jonka kaverina tuli mokkajäätelöä. Tumma, suklainen, yhtä aikaa lämmin ja viileä – kaunis päätös hyvän mielen aterialle.

Kasvissyöjä olisi nuollut lautasenkin, jos vain olisi tohtinut.

Lihansyöjä valitsi tyttömäiseltä kuulostavan ja näyttävän Cosmopolitan-hyytelön sitrusvaahdolla. Maku kuitenkin oli kaikkea muuta kuin barbiemaisen imelä ja ohut. ”Täyttä tavaraa”, kuului arvio.

Cosmopolitan joensuulaisittain.

Emme me etukäteen hekumoineet turhaan. Kielo on hieno ravintola, jossa näkyy sympaattisella tavalla, että ravintoloitsijat arvostavat paitsi ruokaa ja hyviä raaka-aineita, myös omaa työtänsä. Palvelu on ystävällistä ja konstailematonta.

Kielon ainoa huono puoli on, että meistä nyky-helsinkiläisistä nähden se on hieman liian kaukana, sinne pääsee turhan harvoin. Toisaalta myös sen paras puoli on se, että se sijaitsee Joensuussa, sillä joensuulaiset ystävämme aivan vilpittömästi ansaitsevat Kielonsa.

Makustelijat