Arepa-leipäset Etelä-Ameriikan malliin

#arepa #vege

Kun tortillojen tekemisestä on meillä nyt niin kovin innostuttu, niin tulipa tuossa katsottua millä muilla tavoilla esikypsennettyjä maissijauhoja (masa harina) käytetään. Etelä-Amerikkalainen ruokainnovaatio on myös maissijauhoista leivottava arepa-leipänen, jota erityisesti Venezuela ja Kolumbia pitävät omana keksintönään. Kyseessä on yksinkertainen ruoka, leipänen, joka täytetään halutuilla täytteillä.

Arepat voi täyttää halunsa ja makunsa mukaan. Yleisesti täytteenä käytetään lihaa tai kanaa, trendin mukaisesti tällä hetkellä usein nyhtömuodossa, mutta ei liha mitenkään pakollista tai edes olennaista ole. Kasvissyöjä nauttii arepoista myös, ja täyttää arepansa vaikkapa avokadolla, keittobanaaneilla (plátano), juustolla, tomaatilla, munakoisolla, miksei seitanillakin – jos siitä pitää. Herkullisen täytteetn saisi pavuistakin. Höysteeksi ja mausteeksi sopivat limetti ja tuore korianteri sekä erilaiset chilisoosit, vaikkapa chipotle-kastike tai sriracha.

Esikypsennettyjä maissijauhoja – joita tässä käytetään – löytyy helposti ainakin Helsingistä useammasta etnisestä ruokakaupasta. Jotakuta saattaa ilahduttaa sekin tieto, että nämä mainion makuiset arepa-leipäset ovat itseasiassa luontaisesti gluteenittomia, laktoosittomia ja vegaanisia, eli käytännössä sopivat lähes kaikkien ruokavalioon. Täytteillä tehdään sitten makumieltymykselliset erot, kuka haluaa arepansa lihaisampana, kuka vegepainotteisempana.

Leipominen ei tästä enää helppone. Jokainen osaa.

Arepa
Taikinasta tulee 7–8 leipästä

4 dl maissijauhoja (ehdottomasti esikypsennettyjä maissijauhoja, esim. PAN Harina)
4–5 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
(öljyä myös paistamiseen)

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Leipäset kypsennetään ensin pannulla ja sen jälkeen uunissa.

Mittaa astiaan kuumaa hanavettä ensin 4 dl, ja lisää siihen suola. Sekoita niin, että suola sulaa veteen. Lisää jauhot ja työstä taikinaksi. Ensin voi olla helppo sekoittaa taikinaa haarukalla, mutta sopivassa vaiheessa kannattaa ottaa kädet käyttöön. Mikäli taikina uhkaa jäädä liian muruiseksi, lisää vettä. Loppuvaiheessa lisää öljy ja sekoita taikina tasaiseksi, sitä ei tarvitse erityisesti vaivata. Anna taikinan vetäytyä tiiviin kannen tai tuorekelmun alla 20-30 minuuttia. Taikinamassan ei saa antaa kuivua.

Pyörittele taikinasta käsien välissä palloja, ja taputtele kiekkomaisiksi leipäsiksi. Halkaisija voi olla noin 7-9 cm, ja leipäkiekon paksuus noin yksi senttimetri.

Kuumenna paistinpannu (pinnoitettu pannu on kätevä tässä) kuumaksi. laita pannulle tilkka öljyä ja paista leipäkiekkoja molemmilta puolilta, aikaa menee 3-4 minuuttia / puoli. Siirrä esipaistetut leipäset ritilän päälle ja paista uunissa 15 minuuttia.

Kypsät leipäset tuntuvat “ontoilta” kun niitä kopistaa varovaisesti päältä. Pinta on rapea ja sisus pehmeä, mutta kypsä.

Täytä leivät haluamillasi täytteillä. Höysteiksi suosittelemme tosiaan limettiä, tuoretta korianteria ja oman maun mukaista chilisoosia. Kasvissyöjä laittoi arepoihinsa edellä mainittujen höysteiden lisäksi avokadoa, tomaattia ja juustoa. Lihansyöjä oli valmistanut itselleen nyhtöpossua, ja kelpuutti myös avokadon possun kaveriksi.

Arepan rapea pinta.

Jo vain maistuivat arepat hyvälle. Näitä tehdään meillä toistekin.

Riitta & Tero

Lisätietoa himoaville pari arepa-linkkiä wikipediaan:
http://en.wikipedia.org/wiki/Arepa
http://www.wikihow.com/Cook-Arepas

Kielen täydeltä täytettä tacoihin

Kieli on mahtava raaka-aine ja painekattila on verraton väline pitkän keittoajan vaativan naudankielen keittämiseen.

Kun vihdoinkin pääsimme oivallisten kotona tehtyjen maissitortillojen makuun, aloin etsimään kiinnostavaa reseptiä kielitacoja varten. Serious Eatsin Chichi Wangin The Nasty Bits -sarjasta löytyi resepti, jota seurasin muutamia muuttujia muutelleen. Näihin muutoksiin kuului muun muassa se, että toisin kuin Chichi Wang, käytin painekattilaa. The Nasty Bits on mielenkiintoisten kielireseptien aarreaitta.

Kielitacot Makustelijoiden tapaan
1 naudankieli
1 porkkana
1 iso sipuli
nippu persiljaa (mieluummin lehtikorianteria)
2 laakerinlehteä
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 rkl paprikarouhetta
1 rkl juustokuminaa
vettä & lientä (kasvis-sienilientä tällä kertaa) sen verran, että kieli melkein peittyy

Asettele mausteet ja kieli painekattilaan ritilän päälle. Kaada lientä tai liemen ja veden yhdistelmää kattilaan niin, että kieli melkein peittyy. Älä lisää suolaa, koska liemi on tarkoitus keittää kielen keittämisen jälkeen kasaan, eikä kasaankeitetystä suolatusta liemestä ole ihmisravinnoksi.

Keitä kieltä täydellä paineella 90 minuuttia. Anna paineen laskea kattilan jäähtymisen myötä luonnollisesti.

Kuori kieli. Mikäli käytät kielen heti, pilko se kuumana. Kieli säilyy kuulema pilkottuna ilmatiiviissä astiassa viisi päivää ja kielen voi siksi keittää tacoja varten jo useita päiviä aikaisemmin. Itse keitin kielen maanantaina ja kun se oli jäähtynyt, vakumoin sen kokonaisena. Viimeistelin kielen sunnuntaina. Kokonainen kieli säilyy pilkottua paremmin, koska kokonaisessa kielessä on vähemmän ilman kanssa tekemisissä olevaa pinta-alaa kuin paloitellussa.

Pilko lämmin tai jäähtynyt kieli tacoihin sopiviksi kuutoiksi. Paista kuutioitu kieli kunnolla ruskeaksi joka puolelta. Tässä vaiheessa kieli kaipaa suolaa ja pippuria.

Glaseeraa tacokielet kasaankeitetyllä kielen keitinliemellä. Tarkista vielä lopuksi suolan ja pippurin tarve.

Jo vain oli kieli maistuu. Keittämisen, liemen kasaankeittämisen ja paistamisen vaiva kannatti. Mahdottoman hyvää tavanomaisten taco-lisukkeiden, tomaattisalsan, guacamolen, lehtikorianterin. limetin ja kullekin mieleisen hot saucen kera. Ilman lisukkeitakin teki tämä kieli höpöä.

Tacos de lengua.

Tero

Lihattoman lokakuun reseptejä

Perinteinen – toinen kerta on jo perinteen merkki – Docventuresin lihaton lokakuu käynnistyi tänään.

Lihattomaan lokakuuhun osallistujien avuksi keräsimme Makustelijoiden lihattomien ruokien videoreseptit tähän blogaukseen. Mukana myös pari jälkkäriä.

Emme yleensä korosta resepteissä niiden lihattomuutta, kuten emme lihallisuuttakaan, koska olemme yrittäneet välttää tarpeetonta vastakkainasettelua ja etenkin sellaista käsitystä, että lihaton ruoka olisi automaattisesti lihaisaa huonompaa.

Ihan totta, valtaisa määrä lihattomista ruuista ei ole lihallisten korvikkeita vaan ansaitsevat olemassa olonsa ihan itsenään – makunsa vuoksi.

Tero & Riitta






















Jälkkäreitä

Raakamakkarapasta – se hieman parempi makkarakastike pastalle

Raakamakkara kellii persiljapedillä.

Jääkaapissa oli sienikastikkeen tekemisestä ylijäänyttä kermaa, Wotkin'sin raakamakkaraa – ja minulla armoton nälkä.

Heitin spagetin kiehumaan ja valkosipulin kuumaan öljyyn pannulle. Sipelsin tuoremakkaran perään. Kärventyvän valkosipulin kitkerä tuoksu napautti luunapilla nenäonteloon. Heitin nopeasti pannulle kerman, ettei valkosipuli palaisi. Kermaa olikin vain tilkka ja se kuivahti välittömästi kalvoksi tulikuumalle pannulle. Yritin jatkaa kastiketta vedellä ja onnistuin pelastamaan edes jollain lailla kastikkeen.

Kyllähän tuon pastan kanssa söi, mutta päätin, että huomenna soosi tehdään kunnolla.

Seuraavana iltana töiden jälkeen marssin Hakaniemen kauppahalliin ja ostin Hakkaraiselta heidän mainiota porsasmakkaraansa, Kuuselalta kermaa ja Satumarjasta persiljaa.

Raakamakkarapasta
öljyä
raakamakkaraa
valkosipulia
persiljaa
kermaa
mustapippuria
parmesaania
pastaa
suolaa pastan keitinveteen ja mahdollisesti kastikkeeseen

Laita pasta (esim. spagettia) kiehumaan suolattuun veteen. Kuori makkara ja sipeltele se mieleisiksi palasiksi kuumaan öljyyn pannulle. Rouhi mustapippuria sekaan. Kun makkara alkaa saada väriä, heitä sekaan pilkottu valkosipuli. Laske lämpöä. Laita sekaan runsaasti silputtua persiljaa ja kaada pannulle mieleinen määrä kermaa. Keitä kerma kasaan.

Maista suola ja pippuri. Kannattaa todellakin maistaa, eikä heittää suolaa arviolta koska eri makkarat suolaavat soosin erilailla.

Kun pasta on kypsää, sekoita se kastikkeeseen. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Tuli mahdottoman hyvää. Hakkaraisen fenkolinen possumakkara sopii älyttömän hyvin kermaiseen pastakastikkeeseen. Helppoa ja nopeaa – aikaa menee ajatuksesta lautaselle se kymmenisen minuuttia, minkä pastan keittäminen kestää. Pitää vain hieman keskittyä, eikä pöljä, kärventää valkosipulia ja kuivattaa hömelönä kermoja taivaan tuuliin.

Tero

Sous vide -sisäfileepihvi hevosesta

Aina välillä tekee mieli hyvää pihviä. Hevosen liha on erityisen hyvää pihvilihaa. Hakkaraiselta Hakaniemen kauppahallista löytyi tällä kertaa vain hevosen sisäfileettä, mutta mikäpä siinä, kelpaa se välillä ulkofileetä pehmeämpikin liha.

Olen jonkun verran kirjoittanut Makustelijat-blogiin sous vide -kypsentämisestä, joten mitäpä niitä toistamaan. Mutta selvää on, että sous vide on ylivertainen tapa kypsentää pihvi.  Tarkemmat perustelut löytyvät esimerkiksi blogauksesta Puhalluslampulla taivaaseen – T-luupihvin paluu.

Modernist Cuisine -teossarjan ”best bets” -listoista löytyi sisäfileepihville mieleinen kypsyysasteelle – ”medium rare” eli puoliraaka – haudutuslämpötila 53 astetta ja ei kun pihvit vakuumiin voipalan kanssa tunniksi.

Kun pihvit olivat hautuneet, kuivasin ne huolellisesti ja paahdoin ritilän päällä puhalluslampulla pihveihin hyvän pinnan.

Lautasella suolasin ja pippuroin pihvit ja nautin ne romainesalaatin ja endiivin kera. Kasvit saivat liukasteeksi perinteisen vinaigretten (1 osa etikkaa, 3 osaa öljyä, dijon-sinappia, suolaa, pippuria).

Tuli mahdottoman hyvää. Ainoa mielipahan aiheuttaja oli se, ettei Swid-immersiosirkulaattorini pumppu toimi vieläkään. Kyseessä on jo kertaalleen vaihdettu vehje. Sous vide -ruokia tulee tehtyä harvoin, kun pelkkä sirkulaattorin näkeminenkin vetää mielen matalaksi.

No, ehkä joskus vielä reipastun ja heitän vehkeen Merihaan tornitalon katolta ja ostan jonkun markkinoille pyrkivistä edullisista sirkulaattoreista.

Tero

Maalaispatee painekattilassa

Olette varmaan ostaneet joskus ranskalaista karkeaa maalaispateeta lasipurkissa. Purkki on umpiopurkki eli patee on kypsennetty siinä samassa purkissa, missä patee päätyy lihanhimoiselle kuluttajalle.

Umpionti oli ennen kotipakastuslaitteita yleinen tapa säilöä. Umpioinnissa kuumennus kypsentää ruuan, tuhoaa pieneliöt ja kuumennuksen aikana syntyvä vesihöyry työntää ilman pois tölkistä, jolloin alipaine sulkee kannen tiiviisti, mikä estää pöpöjen pääsyn säilykkeeseen. Yleensä umpioinnissa ei käytetty painekattilaa vaan uunia tai tavallista kattilaa. Toisin kuin uunissa tai avonaisessa kattilassa, painekattilassa päästään suurempiin lämpötiloihin, mikä nopeuttaa umpioitavan tuotteen kypsymistä ja tuhoaa tehokkaammin mahdolliset pöpöt.

Suomalaiset metsästäjä-keräilijät umpioivat edelleen lihaa ja kalaa tekemällä säilykkeitä. Olen maistanut todella hyviä kotona tehtyjä hirvenlihasäilykkeitä. Kalasäilykkeitä on tullut harvemmin vastaan, vaikka niitäkin tehdään todella paljon.

En ole elintarvikehygienian asiantuntija joten en rohkene suositella tällä reseptillä valmistuvalle pateelle pitkää turvallista säilyvyyttä. Olin kiinnostunut umpioimisesta ruuanvalmistusmenetelmänä, en säilöntänä. Kehotan säilyttämään valmistuvan tuotteen jääkaapissa ja nauttimaan sen ripeästi muutamassa päivässä.

Käytin pateereseptin pohjana Makustelijoiden broilerimaksapateereseptiä sekä muutamia Youtubesta löytyneitä maalaispateevideoita. Tämä resepti poikkeaa tyypillisestä "maalaispateesta" siinä, että siinä on enemmän maksaa kuin lihaa.

Jauhettua possua Liha-Hakasta.

Broilerinmaksan ja porsaanjauhelihan sain Hakaniemen kauppahallin Liha-Hakasta. Possujauhelihan rasvaprosentista en tiedä muuta kuin että se on todella korkea. Vastaavaa jauhelihaa ei saa marketeista. 300 grammaa broilerinmaksaa ja 200 grammaa rasvaista sikajauhelihaa maksoi alle neljä euroa.

Broilerinmaksaa.

Maalaispatee painekattilassa
1 banaanisalotti (tai pieni tavallinen sipuli)
1 valkosipulinkynsi
2 tl suolaa
½ tl mustapippuria
3 maustemitta (3 ml) kuivattua timjamia
3 maustemittaa (3 ml) kuivattua salviaa
2 kananmunaa
300 g broilerinmaksaa
1 dl kuohukermaa
200 g erittäin rasvaista porsaanjauhelihaa

Laita kaikki ainekset kermaa lukuun ottamatta yleiskoneen kutteriin. Soseuta. Mikäli käytät pakastettua maksaa, sen ei tarvitse olla täysin sulanutta. Kohmeinenkin käy.

Lisää kerma vähitellen koneen käydessä – mikäli haluat notkeampaa pateeta, laita kermaa 2 desiä. Jatka sekoittamista, kunnes koko massa on kuohkeaa.

Sekoita massa jauhelihaan.

Täytä umpiotölkit massalla. Jätä pateelle turpoamisvaraa. Purkkia ei saa täyttää piripintaan senkään vuoksi, että kuumennuksen aikana pitää purkissa olla vesihöyrylle tilaa syntyä, jotta se voi työntää ilman pois tölkistä ja syntyvä alipaine pääsee sulkemaan kannen tiiviisti.

Laita purkit painekattilaan painekattilan mukana tulleen lisäpohjan päälle. Se on tarkoitettu muun muassa tölkkien keittämistä varten. Peitä purkit kylmällä vedellä. Minulla jäi yksi muita korkeampi purkki vesirajan alle, koska painekattilan maksimiraja nesteelle tuli vastaan. Luultavasti se olisi umpioitunut ihan hyvin, mutta purkin kierrekorkki fuskasi ja purkin patee meni sen vuoksi pilalle.

Yäk! Paineessa fuskanneen purkin sisältö ei houkuttele.

Keitä painekattilassa täydellä paineella tunnin ajan. Kun tunti on kulunut, sammuta liesi ja anna paineen laskea kattilassa. Pakottamaton paineen laskeminen kestää noin 20 minuuttia.

Anna purkkien jäähtyä ja säilytä niitä jääkaapissa. Käytä muutaman päivän sisällä.

Herkku levitettynä paahtoleiville.

Patee oli mainiota. Paria juttua on pohdittava ennen seuraavaa kertaa, kuten kerman ja lihan määrää. Lisäkerma toisi hieman lisää levitettävyyttä, mutta toisaalta saattaisin haluta pateesta vielä lihaisamman.

Purkkeina tulen käyttämään jatkossa ainoastaan metalliklipsillä suljettavia umpiopurkkeja. Kierrekorkit ovat fuskanneet joka ikinen kerta kun olen niitä painekattilaan laittanut.

Tero

Paineessa karamellisoitu ketsuppi

Olen jo jonkin tovin pohtinut ketsupin tekemistä. Ihan muuten vain, ketsuppia tulee käytettyä todella vähän, melkeinpä ainoastaan liha-makaronilaatikon kanssa. Kylässä käyvät penskat lotraavat sillä tosin estottomasti.

Näistä ketsuppia?

Ketsuppisuunnitelmat jäivät pitkäksi aikaa vain suunnitelman asteelle, kun ihailemani Food Wishes -blogin Chef John piti ketsupin tekemistä kotona turhana: liian iso vaiva ja hinta, kun kaupasta on saatavilla varsin hyvää ketsaa.

Päätin kuitenkin kokeilla ketsupin tekoa, kun Modernist Cuisine at Home -kirjasta löytyi paineessa karamellisoidun ketsupin resepti. Resepti vaikutti helpolta, edulliselta ja siinä tarvittiin painekattilaa. Pakko tehdä!

Ketsuppi karamellisoituu painekattilassa ruokasoodan avulla, samaan tapaan kuin  Modernist Cuisine -kirjan karamelisoitu porkkanakeittokin). Soodan käyttö perustuu siihen, että sen avulla saadaan laskettua lämpötilaa, jossa karamellisoituminen tapahtuu. Sooda myös neutraloi tomaatin happoja ja muuttaa tomaattia lievästi emäksiseksi, mikä edistää karamellisoimista. Kuten videosta näkyy, kun lisäsin ruokasoodan tomaatti-vesi-seokseen, alkoi seos kuohumaan. Siten käy aina, kun hapan kohtaa ruokasoodan.

Karamellisoituminen tuntui myös nenässä. Ruokasoodan tehdessä taikojaan tomaatin kanssa painekattilassa, levisi keittiöön mahtava paistuvan ruisleivän aromeja muistuttava tuoksu.

Reseptissä oli kaksi kinkkistä kohtaa. Reseptin tomaattina käytettiin ”tomato pastea”. Mitä on tomato paste suhteessa esimerkiksi paseerattuun tomaattiin tai tomaattipyreeseen? Internetin ja horjuvan päättelyn perusteella päädyin siihen, että amerikkalaiset tarkoittavat tomato pastella meidän tomaattipyreetä (huh, niin oli).

Toinen reseptin kohta, joka sai kulmat kurtistumaan, oli ”malic acid”. Vaikka tämä happo oli merkitty ei-pakolliseksi, niin silti. Mitä se on?

Malic acidin olemus selvisi nopeasti, omenahappoa, mutta sen hankkiminen olikin jo hankalampaa. Minun täytyi tehdä omenahapporetki Myyrmäkeen asti. Omenahappoa kun saa helpoiten kotiviinitarvikekaupoista. Jos joku tietää, mistä omenahappoa saa Helsingin kantakaupungin alueelta, niin voi kernaasti kertoa.

Kuusi grammaa omenahappoa. Tasan.

Paineessa karamellisoitu ketsuppi
(pressure-caramelized ketchup by Modernist Cuisine at Home)
200 g tomaattipyreetä
200 g vettä
6 g ruokasoodaa
120 g punaviinietikkaa
80 g hienoa sokeria (tai agave-siirappia)
60 g vaahterasiirappia
20 g sinappijauhetta
18 g paprikajauhetta
12 g sipulijauhetta
(6 g omenahappoa)
– ketsuppia syntyy hieman vajaat 5 desiä.



Sekoita tomaattipyree, vesi ja ruokasooda painekattilassa. Keitä täydellä paineella (1 bar/15 psi) 25 minuuttia. Anna paineen laskea, avaa kansi ja sekoita ketsuppipohjaa.

Lisää punaviinietikka, sokeri ja vaahterasiirappi. Liuotin sokerin ja siirapin etukäteen viinietikkaan. Alkuperäisessä reseptissä tarjotaan sokerin vaihtoehdoksi agave-siirappia, sitä en tällä kertaa metsästänyt.

Sekoita sinappijauhe, paprikajauhe, sipulijauhe ja omenahappo keskenään. Lisää siivilän kautta ketsuppimassaan.

Anna kastikkeen jäähtyä kokonaan ja tarkista sen jälkeen suolan ja punaviinietikan tarve.

Ketsuppi säilyy jääkaapissa viisi päivää.

Tulipa tukevan makuista ketsuppia. Minun suuni kertoi, ettei ketsupin makua tarvinnut enää parannella suolalla saati punaviinietikalla: happamuutta riitti. Lakto-ovo piti myös ketsupin mausta, mutta jäi pohtimaan, kaipaisiko ketsuppi hieman lisää sokeria.

Kun vertasimme makua Heinzin ketsuppiin, makeusero maistui ensimmäisenä. Lähikaupan tuote oli selvästi makeampaa. Karamellisoimattoman ketsupin maku oli myös hieman ohuempi.

Paineessa karamellisoidun ketsupin tekeminen on helppoa, vaikka joitain ainesosia joutuu hieman metsästämään. Jos ketsupin kulutus on taloudessa vähäistä, viiden päivän säilyvyys on turhan lyhyt aika. Mutta hyvää ketsuppi ehdottomasti on.

Tero

Päivitys 19.8.2014: testasimme ketsuppia ankaramman kautta: ranskanperunoilla. Ketsuppi kaipasi suolaa ja sitä lisäsimme.

Chilikastike chili dogille – kuuman koiran jauhelihakastike

Viimeaikoina on jostain syystä tullut syödyksi taajaan hodareita. Kaipasin niihin jo pientä vaihtelua, joten kokeilin tällä kertaa chili dogeja.

Chili dog on hodarin ruokaisampi versio: nakin lisäksi sämpylän sisällä tarjotaan jauhelihasta tehtyä ja pavutonta chili con carnea. Perinteisten lisukkeiden (ketsuppi ja sinappi) lisäksi  chili dog tavallisesti päällystetään raastetulla cheddar-juustolla. Yhdysvalloissa lisukkeissa on alueellisia eroja.

Tein chilikastikkeen jotakuinkin samalla reseptillä kuin tekisin chili con carnen jauhelihasta, mutta siis ilman papuja. Minulla ei ole juuri ollut tapana käyttää valmista chilimausteseosta, mutta sillä voi mainiosti korvata tämän reseptin juustokuminan, korianterin, oreganon sekä osan chilistä ja paprikasta. Valmiissa chilimausteseoksissa on myös suolaa, joten jos sellaista käyttää, kannattaa suolan määrä maistella tarkkaan.

Chilikastike chili dogille
öljyä paistamiseen
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 rkl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl hunajaa
1 rkl chiliä (maun mukaan Sriracha-kastiketta tai voimakasta chili-töhnää tai chiliä, you know) 
1 prk säilyketomaatteja sauvasekoittimella tai muulla vempaimella tasaiseksi massaksi muussattuna
suolaa
mustapippuria
sokeria – mikäli makeutta tarvitaan kastikkeen viimeistelyssä
- Meillä kastiketta riitti kahteenkymmeneen pikkuhodariin (katso video) ja kastiketta jäi jäljellekin pari desiä.

Paista öljyssä jauhelihasta raaka väri pois. Lisää sipulijauhe, valkosipulijauhe, jauhettu juustokumina, jauhetut korianterinsiemenet, paprikajauhe, kuivattu oregano ja paista hetki. Lisää hunaja ja chili. Sekoita jauhelihan joukkoon soseutetut sälilyketomaatit. Lisää suola ja muutama pyöräys myllystä mustapippuria.

Keitä kastiketta ilman kantta niin kauan (puolisen tuntia), että mausteet kypsyvät ja kastike sakenee sopivaksi hodarisämpylän väliin. Kastikkeen voi halutessaan keittää hyvinkin kuivaksi. Suola, sokeri, pippuri on syytä tarkistaa loppuvaiheessa kun kastike on keittynyt kasaan.

Jo vain maistui hyvältä! Vieraisilla olleet penskatkin tykkäsivät – kaiken varalta säädin soosin tulisuutta hieman alaspäin. Eikä ihme: kukapa ei nakeista ja hyvästä jauhelihakastikkeesta pitäisi!

Tero

Nyhtöbroileri painekattilassa – paahtuneen rapsakka voikkaritäyte

Mikäli internetiä on uskominen – ja miksemme uskoisi – jengin on todella tympiintynyt erilaisiin nyhtö- ja pulled-alkuisiin ruokiin ja niistä kirjoitteluun. Hämäämismielessä ruuan nimeksi olisi kai pitänyt laittaa chicken carnitas tai shredded chicken.

Tämä resepti on etääntynyt jonkin verran alkuperäisestä nyhtöpossu painekattilassa -reseptistä. Se on saanut voimakkaita vaikutteita erilaisista carnitasresepteistä.

Tärkeintä tässä reseptissä on valmistusmetodi, ei niinkään itse reseptiikka. Ruuanvalmistusmetodi, jossa paistettu liha keitetään säpäleiksi ja paistetaan toiseen kertaan ja sotketaan niukkaan mutta tiukkaan kastikkeeseen, on osoittautunut tolkuttoman maukkaaksi. Vanha sanonta, ”kuka keitetyn paistaa, se makean maistaa” saa tässä yhden todisteen lisää.

Mitä enemmän ruuassa on paistopintapinta-alaa, sitä varmemmin saa turpansa täyteen maukasta maillard-reaktiota sekä karamellisoitumisen makua.

Resepti on suuntaa-antava. Jos esimerkiksi kaapista ei satu löytymään paprikarouhetta, lisää vaikka tuoretta paprikaa tai jätä lisäämättä. Dr Pepperin sijaan voit vallan mainiosti käyttää vaikka liha-, kana-, tai kasvislientä (suolatonta), hätätilassa myös vesi käy. Dr Pepperin sokerin voi korvata vaikka hunajalla.

Broilerista tulee helkkarin hyvää tällä reseptillä, vaikka omaan makuuni possu sopii vielä paremmin. Porsaan liha on rasvaisempaa ja siksi se ruskistuu paremmin grillivastuksen alla. Kuivan broilerin kanssa saa olla tarkkana, ettei kokki synnytä hiilitabletin makua.

Possuversiossa kannattaa käyttää samoja osia kun nyhtöpossuun yleensäkin suositellaan: lapaa tai kassleria. Suolattu lapa, jota esimerkiksi uuniliha-nimellä myydään on tämän valmistusmenetelmän kannalta hankala koska suolattu liha suolaa liemen. Kasaan keitetystä liemestä tulee väistämättä tolkuttoman suolaista.

Nyhtöbroileri painekattilassa
500 g broilerin ”fileepihviä”
2–3 salottisipulia
1 rkl jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl jauhettua korianterinsiemeniä
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl paprikarouhetta
1 rkl savupaprikajauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
kunnon ruiskaus srirachaa tai muuta tulista chilikastiketta
Dr Pepperiä (tällä kertaa ½ litraa riitti)
öljyä broilerin ruskistamiseen
lisää suola vasta aivan lopussa
pippuria

Ruskista broilerin rinnat öljyssä painekattilassa (vaihtoehtoisesti voit ruskistaa fileepihvit vaikka edellisenä päivänä, minä tein niin). Ota lihat sivuun.

Ruskista sipuli öljyssä. Kun sipuli alkaa ruskistua, lisää mausteet (huom! ei suolaa). Paista mausteita hetki. Lisää broileri ja lisää kattilaan mieleinen määrä srirachaa tai muuta tulista chilikastiketta.

Lisää Dr Pepper. Lihojen pitää jäädä näkyviin, Pepper ei saa peittää niitä. Tällä kertaa riitti puolen litran pullollinen. Nesteen kanssa pitää olla tarkkana, sillä painekattilasta ei haihdu käytännössä lainkaan nestettä (mikäli painekattilaa käyttää oikein). Mitä vähemmän nestettä, sitä vähemmän sitä tarvitsee myöhemmin keittää kasaan.

Keitä kanaa täydellä paineella puoli tuntia. Porsasta kannattaa keittää tunti, isoa palaa puolitoista, hieman pidempi keittoaika varmistaa, että sika menee riekaleiksi vaikka lusikalla painamalla.

Kun puoli tuntia on kulunut, sammuta liesi ja anna paineen laskea kattilassa. Pakottamaton paineen laskeminen kestää noin 20 minuuttia.

Paineiden poistuttua avaa kansi ja riivi liha omaan tulen kestävään astiaansa ja ryhdy kärventämään sitä – vähän väliä sekoittaen – uunin grillivastuksen alla. Kuiva broilerin liha palaa helposti, tarkkaile lihasäikeiden ruskistusta silmä kovana.

Siivilöi liemi ja keitä se kasaan. Kun liemi alkaa olla sopivan tiukkaa, eli että se käytännössä katoaa nyhtölihaan, lisää suola ja tarkista tarvitseeko liemi vielä esimerkiksi pippuria.

Sakoita uunissa kärvennetty liha tiukkaan liemeen.

”Chicken carnitas” on verratonta hodarisämpylän välissä tai tacon täytteenä. Käristetyn lihan rapsakkuus yhdistyy moneen kertaan kärvennetyn lihan mausteisen makeaan makuun. Nannaa.

Tero

Pannukakku valurautapannussa

Jo muutaman viikon ajan ovat helteet ja reissaaminen haitanneet blogaamista. Näillä kesälämpötiloilla kaikki blogaussuunnitelmat tuntuvat liian suurisuuntaisilta ja kaipaavat innoittajakseen mieluummin syksyn raikkautta kuin paikat vaahdottavaa hellettä.

Hakaniemen torilta on etenkin Makustelijoiden lakto-ovo ostanut melkein päivittäin mansikoita sekä herneitä. Aloin pohtimaan, mikä olisi hyvä alusta tuoreille mansikoille.

Päädyin pannukakkuun.

Olen tehnyt pannukakkuni ja lettuni jo yli 30 vuotta Aura Liimataisen ja Tuula Teerikankaan Keitämme ja leivomme -kirjan pohjalta. Painokseni on vuodelta 1981 (2. p.), kotitalouden oppikirjaksi saatu. Kirjan sivu 99 on lettu- ja pannaritaikinoiden tahraama.

Liimataisen ja Teerikankaan pannariohje on tehty paistinpannua varten. Kyseessähän on nimensä mukaisesti pannukakku, eikä “uunipannukakku”, jollaisen moni meistä pannukakusta tekee. Minäkään en ole koskaan tehnyt pannaria paistinpannussa, vaan keittokirjan vinkin mukaisesti (”Huom”! Kaksinkertaisen annoksen voi kypsentää reunallisessa uunipannussa.”) olen tehnyt aina tupla-annoksen.

Paistinpannussa tehtävää pannaria varten tarvitaan uuninkestävä pannu, mieluiten valurautainen paistinpannu, jonka halkaisija on vähintään 25 senttiä.

Pannukakku valurautapannussa
4 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
runsas 2 dl vehnäjauhoja
Voita pannun voiteluun

Sekoita kaikki ainekset sileäksi taikinaksi. Anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia. Lämmitä uuni 225-asteiseksi.

Voitele valurautapannu voilla. Kaada taikina pannulle ja kypsennä sitä uunin keskivaiheilla noin puoli tuntia. Kurkista välillä uuniin, ettei pannukakun pinta pääse palamaan.

Mahdottoman mainio pannukakku tuli. Keitämme ja leivomme -kirjan yksinkertainen annos on mahtuu paremmin kahden hengen talouteen kuin kokonainen uunipellillinen pannukakkua, eli tupla-annos taikinaa. Pannari on myös hieman paksumpi, kuin tavallinen, uunin täyttävä malli.

Jo vain pannari maistui marinoitujen mansikoiden kanssa.

Ai niin, marjoistahan tämä ajatus lähti liikkeelle.

Marinoidut mansikat

Kuutioi mansikoita. Ripota päälle mieleinen määrää vaniljasokeria (oikeaa vaniljaa) ja purista päälle hieman sitruunamehua. Anna mehustua jääkaapissa parin tunnin ajan. Tarkista ennen tarjoilua, että hapan ja makea ovat suuta miellyttävässä tasapainossa.

Tero

Itse tehdyt tortillat ja pari täytettä

Vierailut Patrona-ravintolassa synnyttivät kiinnostuksen maissitortillojen tekemiseen. Olen joskus yrittänyt tehdä tortilloja polentaan tarkoitetuista maissijauhoista, mutta seurauksena oli vain itkua ja hammasten kiristelyä.

Selvisi, muun muassa muutamasta suomalaisesta ruokablogista, että onnistuneiden maissitortillojen takana ovat oikeat, tarkoitukseen sopivat jauhot: masa harina -maissijauhot. Sitkottoman maissitaikinan kaulitsemista helpottaa enemmän kuin laki sallii, tortillaprässi.

Masa harina -maissijauhot ovat tietyllä tavalla käsiteltyjä maissijauhoja. Masa harina tarkoittaa ”taikinajauhoa”, maissijyvät on esikäsittelyn jälkeen tehty taikinaksi, joka jauhetaan uudelleen jauhoksi.

Helsinkiläinen löytää masa harina -maissijauhoa ainakin Ruohonjuuresta ja hieman edullisempana versiona (2,5 euroa kilo) Vii-Voanista.

Masa harina -jauhoja Ruohonjuuresta ja Vii-Voanista.

Söimme tortillamme tacoina. Tacoksi kutsutaan käsin syötävää täytettyä tortillaa.
Täytteeksi teimme eräänlaista carnitasia, papusoossia, tomaattisalsaa ja guacamolea. Tacot aateloitiin korianterilla ja limellä.

Maissitortillat
3,75 dl kuumaa vettä (hanasta)
3 dl masa harina -maissijauhoja
3 ml suolaa

Teimme tortillat Vii-Voanista ostetun jauhopussin kyljestä löytyneellä ohjeella. Sen mukaan jauhojen ja veden suhde on 4:5 ja suolaa lisätään maun mukaan. On hyvä muistaa, että jauhoissa on eroja. Cool Chile co. -jauhoja käytettäessä jauhoja piti laittaa hieman enemmän kuin pussin kyljessä luki.

Sekoita 3 dl masa harina -maissijauhoja 3,75 desiin kuumaa vesijohtovettä. Lisää suola taikinaan (esim. 3 ml). Sekoita taikina tahnaksi haarukalla. Kun ainekset ovat tasaisesti sekaisin (taikinaa ei tarvitse vaivata), anna taikinan vetäytyä tiiviin kannen tai tuorekelmun alla puolisen tuntia. Taikinamassaa ei saa päästää kuivamaan.

Kun taikina on valmista, tee siitä 40 gramman painoisia palloja. Näistä noin golfpallon kokoisista taikinaknöödeleistä tulee tortillaprässillä noin 13 sentin levyisiä tortilloja. Tästä taikinasta syntyi 15 tortillaa.

Lättyleipuri-Käpin mukaan taikinapallo kannattaa asettaa tortillaprässiin ”ihan ministi saranaan päin”. Halkaistu minigrip-pussi estää taikinaa tarttumasta prässiin. Paksuhkosta muovista raaka tortilla lähtee helpommin ehjänä irti kuin vaikkapa tuorekelmusta.

Pasta tortillat molemmin puolin kuivalla ja kuumalla pannulla. Kun tortilla on kypsä, laita se keittiöpyyhkeen sisään odottamaan täyttäjäänsä. Näin valmiit tortillapohjat pysyvät lämpimänä.

Yhen sortin ”Carnitas” painekattilalla
500 g karjalanpaistilihasekoitusta
sipulia (käytin: 2 banaanisalottia)
1 suippopaprika
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rk jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl jauhettua korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
kunnon ruiskaus srirachaa tai muuta tulista chilikastiketta

Carnitas on meksikolainen possuruoka: sianliha kypsennetään mausteiden kanssa esim. omassa rasvassaan tai uunissa, revitään kypsänä ja paahdetaan tai paistetaan uudestaan. Menetelmä soveltaa vanhaa suomalaista sanontaa ”kuka keitetyn paistaa, se makean maistaa”.

Minun muka-carnitakseni tehtiin painekattilassa lähikaupan ”karjalanpaistilihasekoituksesta” ja paahdettiin grillivastuksen loisteessa. Resepti on suuntaa-antava.

Paista lihat painekattilassa rasvassa (käytin laardia). Kun lihat ovat saaneet väriä, lisää sipuli ja hetken päästä yksi suikaloitu suippopaprika. Kun sipuli ja paprika ovat hieman notkistuneet, lisää maustesekoitus (jauhettua juustokuminaa, jauhettuja korianterinsiemeniä, suolaa, valkosipulijauhetta, kuivattua oreganoa) ja heitä – maun mukaan – sekaan mieleistä chilikastiketta tai chilejä. Lisää vettä niin, etteivät ainekset aivan peity.

Keitä täydellä paineella puoli tuntia tai enemmän. Kun liha on keitetty, nyhdä, revi se säpäleiksi uunin kestävään astiaan.

Kärvennä nyhdetty liha liemessään esimerkiksi grillivastuksen alla. Käytä carnitasia tacoissa tai voileivän välissä.

Papuhöystö
1 suikaloitu banaanisalotti
1 rkl jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl sweet chili -kastiketta
1 tl kuivattua oreganoa
½ tl suolaa
1 prk papuja (esim. kidneypapuja suolavedessä, huuhtele)
1 prk tomaattimurskaa tai säilyketomaatteja
pippuria

Freesaa suikaloitua banaanisalottia (tietenkin voi käyttää muutakin sipulia) öljyssä. Lisää juustokumina ja paista sitä hetki. Lisää sweet chili ja paista sitä hetki. Lisää oregano ja paista sitä hetki. Lisää huuhdellut pavut ja tomaatti. Suolaa.

Keitä puolisen tuntia tai niin kauan, että mausteet kypsyvät. Papuhöystön voi myös ajaa sauvasekoittimella maissilastuilla nautittavaksi papuisaksi dippipuuroksi.

Carnitas ja papuhöystö riittivät meillä kahteen syöntikertaan, mutta ahneita pikku cerdoja kun olemme, niin koko tortillapohjien määrä meni kerralla. Eikä niitä tietysti kannata säilyttääkään, tuoretuote tuo itsetehty tortillalätty. Maku? Bakkanaalista herkuttelua, sottaruokaa parhaimmillaan. Kun lisukkeiden tortillapohjien ja lisukkeiden lisäksi varaa riittävästi talouspaperia tahi lautasliinoja, eikä päälleen pue mitään valkoista, niin voi rauhassa keskittyä nauttimaan.

Tero & Riitta

Laardia painekattilalla

Se vain pätkähti mieleen ihan noin vain: tehdä painekattilalla laardia. Modernist Cuisine at Home -kirjasta löytyi resepti kananrasvan, eli schmaltzin tekemiseen painekattilalla.

Liha-Haka tarjoaa muun muassa silavaa.

Hakaniemen hallin Liha-Hakasta löytyi silavaa kera kamaran. Olisin toivonut saavani silavan jauhettuna, mutta Liha-Hakassa kerrottiin, että kamara jumittaa heidän lihamyllynsä. Onneksi viipaloidusta silavasta ja kamarasta lähti ihan yhtä hyvin rasvaa kuin jauhetusta. Ostin nimittäin kilon silavaa ja lopputuloksena sain 310 grammaa laardia. Luullakseni varsin hyvä hyötysuhde.

Silava ja kamara suikaleina.

Laardia painekattilalla
1 kg silavaa kera kamaran
Vettä

Viipaloi silava niin ohuiksi suikaleiksi kuin kykenet. Kaada painekattilan pohjalle vettä sen verran, että sen pinta on 2,5 senttiä kattilan pohjasta. Lisää silava ja keitä 2 tuntia täydellä paineella. Kahden tunnin päästä sammuta liesi ja odota, että paine laske kattilassa.

Siivilöi liemi huolellisesti.

Jäähdytä liemi esimerkiksi yön yli. Kun rasva on jähmettynyt liemen pinnalle, kaavi se kattilaan ja sulata. Siivilöi sula rasva puhtaaseen purkkiin.

Kaapiminen onnistuu helposti, koska kamaran gelatiinit ovat tehneet liemen rasvattomasta osasta jämäkkää hyytelöä.

Laardi on erittäin neutraalin makuista ja tuoksutonta rasvaa, siinä on vähemmän makua kuin monissa kasvirasvoissa. Jos mielikuvasi sianrasvan mausta perustuu pekoniin, et voisi olla enemmän väärässä: laardista puuttuvat kaikki pekonin suloiset savu- ja kärventämismaut. Jos haluat makurasvaa, laardi on irrotettava silavasta paistamalla.

Laardia voi käyttää mihin tahansa paistamiseen, se kestää hyvin kuumuutta. Laardia hyödynnetään myös leivonnassa: britit käyttävät laardia piirakkapohjissa ja meksikolaiset tortilloissa.

Maustettu laardi käy myös levitteeksi. Lisää laardiin suolaa ja sekoita siihen pienittyä paistettua pekonia, kuten muun muassa saksalaiset ja puolalaiset tekevät, niin sinulla on oiva levite leivän päälle.

Seuraavalla kerralla en jätä käyttämättä kamaran gelatiineja, vaan teen laardin seuraksi aladobia.

Tero

Hernekeitto painekattilassa – videoresepti

Painekattilalla kokkaaminen on jostain syystä pirun kiehtovaa. Erityisesti painekattilassa viehättää sen nopeus päräyttää mikä tahansa keittämällä kypsentyvä atomeiksi nopeammin kuin millään muulla keinoin.

Hernekeiton (lausuntaohje) tekeminen oli painekattilalla vielä kokeilematta. Tavoitteena oli tehdä hyvä hernekeitto nopeasti, ilman herneiden liottamista. Painekattilareseptejä ei löytynyt kovin monta. Muutamaa ohjetta vertailemalla arvioin löytäneeni mittasuhteet omalle reseptille. Pelkäsin nimittäin, että esimerkiksi vettä tulee liikaa, jolloin hernekeitosta tulee soppaa, jossa lilluu herneitä – painekattilasta kun ei juuri haihdu nestettä – tai vettä tulee liian vähän, jolloin sakea hernepuuro palaa kattilan pohjaan.

Päädyin tekemään lihattoman version hernekeitosta. Koska savustetut porsaan kintut jäivät tällä kertaa pois, maun täydentämiseksi tein edellisenä iltana simppelin kasvisliemen. Viipaloin kattilaan porkkanan, sipulin, purjon, sellerinjuuren, valkosipulin ja heitin näiden ainesten sekaan parikymmentä mustapippuria ja ripauksen kuivattua timjamia. Keitin aineksia puoli tuntia kahdessa litrassa vettä ja keittämisen jälkeen siivilöin liemen. Ei liemen kanssa tarvitse tämän ihmeemmin hienostella. Kasvishernekeitonkin mausta tulee tanakampi, kun sen keittää vaikka yksinkertaiseenkin makuliemeen pelkän veden sijasta.

Hannu K. teki aikoinaan mainiota kasvishernekeittoa. Sen salaisuutena oli curry. Sittemmin kun pääsin intialaistyyppisten linssi- ja mungpapumössöjen makuun oivalsin, että Hannu oli oikeilla jäljillä. Nämä intialaiset soseet kun maistuivat erehdyttävästi hernekeitolta – mausteiselta tosin. Siispä päätin lisätä hot madras -currya tähänkin hernariin.

Keitin hernekeittoa kokeeksi täydellä painekattilan paineella ensin puoli tuntia. Herneet olivat kypsiä, mutta soppa näytti pelkäämältäni keitolta, jossa on herneitä. Toinen puoli tuntia teki sopasta hernekeittoa.

Paine kasvaa painekattilassa.

Vaikka hernekeitossa ei tällä kertaa käytetty lihaa, tämä resepti sopii myös eläinhernarille. Hernekeiton sekaan voi laittaa vaikka yhden palvatun sianpotkan: Kun soppa on valmista, poista luut ja paloittele liha.

Lihaton hernekeitto painekattilassa
3 rkl neutraalia öljyä
150 g pieneksi pilkottua sipulia
150 g pieneksi pilkottua porkkanaa
1 rkl hot madras -curryjauhetta
1,7 litraa kasvislientä (tai vettä)
500 g kuivattuja herneitä
2 tl suolaa (maun mukaan)
(jos et käytä lientä: pippuria, timjamia, meiramia maun mukaan)

Freesaa hienonnettu sipuli ja porkkana öljyssä. Lisää curryjauhe ja paistele pari minuuttia. Lisää kasvisliemi ja kuivatut, liottamattomat herneet. Laita painekattilan kansi kiinni.

Kun kattilan paine on noussut huippuunsa, käynnistä ajastin. 60 minuuttia riittää. Kattilaa on tarkkailtava ja lieden lämpöä säädeltävä, ettei paine laske liian alas tai nouse liian korkeaksi. Jos paine nousee liian korkeaksi, varoventtiili laskee höyryjä, eli makuja pihalle. Jos taas paine pääsee liian alhaiseksi, hernekeitto kypsyy hitaammin, toki edelleen nopeammin kuin tavallisessa kattilassa. Painekattilan täydessä paineessa nesteen lämpötila kohoaa noin 120 asteeseen. "Tavallisessa" kattilassa vesi kiehuu 100 asteessa.

Alun perin ajattelin, että painekattila hoitaisi homman puolessa tunnissa liottamattomista herneistä, ei hoitanut, mutta tunnissa kaikki herneet olivat riittävän mössönä.

Kun tunti on kulunut, ota levy pois päältä ja anna paineiden laskea kattilan jäähtyessä. Kun paineindikaattori kertoo paineettomasta kattilasta, avaa kansi.

Ensisilmäyksellä saattaa näyttää siltä, että herneet eivät ole hajonneet soppaan, kuten kunnon hernekeitossa pitää. Painekattilan veikeä ominaisuus on, että sillä keittäessä ruoka-aineet eivät möyri kattilassa samalla tavalla kuin normaalisti keittäessä. Kokkikaan ei sekaannu ainesten sekoittamiseen tavan takaa, koska soppaa suojaa paineen pitävä kansi. Sopasta tulee kyllä sakeampaa, kun sitä sekoittelee. Herneet soseutuvat lisää jokaisella kauhan pyöräytyksellä.

Sakeaa ja maistuvaa hernesoppaa.

Helkkarin hyvä hernari! Tällä reseptillä saa varmasti maukkaan hernekeiton myös normikattilalla ja liotetuilla herneillä, vaan ei yhtä nopeasti.

Tero

Kärsästä häntään: veriletut

Verikekkerit.

Kärsästä häntään -ruokaperinteen sinnikkäimpiä edustajia on veriletut – maksalaatikon ohella. Elävästä ruokakulttuuriin kuulumisesta kertoo se, että niin verilettuja kuin maksalaatikkoakin on saatavilla valmisruokina melkein jokaisesta ruokakaupasta.

Veren hankkiminen on vaikeampaa kuin valmiiden tehdastekoisten veriohukaisten. Tällainen yli nelikymppinen muistaa vielä, että 70-luvulla ja jopa vielä 80-luvullakin verta sai tuoreena jokaisesta ruokakaupasta maitopurkin näköisissä puolen litran pahvitörpöissä. Myö verilettujauhetta myytiin. Saadakseni verta nyt, jouduin menemään Helsingin keskustan Stockmannin pakastekaapille.

En ole koskaan tehnyt veriohukkaita. Siksi päädyin jälleen kerran Maija keittää kotona -kirjan äärelle. Maija (Alli Oksanen – Liisi Harmio, 4. painos, 1965) on luotettava, mutta kovin varovainen  mausteiden kanssa. Esimerkiksi kuin reseptissä lukee ¼ tl. hienonnettua meiramia, laitoin räväkästi ihan puolikkaan teelusikallisen.

Maija keittää kotona ja varoo mausteita, mutta paistaa ihrassa.

Korvasin alkuperäisen reseptin sianrasvassa paistetun sipulin sipulijauheella. Tähän oli syynä se, että olin reseptiä lukematta päättänyt tarjota verilettujen lisäkkeenä karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa. Halusin myös pitää verilettujen massan tasaisena, en halunnut ainakaan näin ensimmäisellä kerralla sipulikokkareita massan sekaan. Sianrasvan puutteen lettutaikinassa korvasin ghiillä, eli intialaisella kirkastetulla voilla.

Täysjyväohrajauhojen leseet nousivat verisen taikinan pinnalle.

Veriohukkaat
5 dl verta
2 dl ykkösolutta
1 muna
1 dl ohrajauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl sipulijauhetta
½ rkl suolaa
2 rkl kirkastettua voita
valkopippuria
½ tl kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Anna taikinan turvota tunnin verran, välillä vispaten, ennen paistamista.

Paista ohukaiset kuumalla pannulla voissa, joko ohukaspannussa pieniä lettuja tai yksiosaisessa pannussa isompia veriräiskäleitä.

Että muuten oli hyvää, aivan järjettömän hyvää. Söin melkein koko verilettusatsin yhdeltä istumalta makea puolukkahillo ja makeahko karamellisoitu sipuli särpimenä.

Lettujen paistaminen sen sijaan ei menny niinku Strömsössä. Minulla oli todella suuria vaikeuksia annostella verilettutaikinaa juuri oikea määrä ohukaspannun neljään lettukoloon. Lettuja kääntäessäni verta lenteli sinne tänne ja suurimmassa osassa letuista oli muotovikaa. Verta oli joka paikassa. Kun paistaminen oli ohi ja letut syöty, kävin selvittämään tuhoja: yksi matto värjäytyi verellä ja neljä keittiöpyyhettä oli veressä (ainakin).

Ensi kerralla teen isoja veriräiskäleitä!

Tero

Bataattikorman kutsu

Uusin Glorian ruoka & viini -lehti tipahti loppuviikosta postiluukusta. Se on hyvä ruokalehti, ilo lukea ja visuaalisestikin hyvin tyydyttävä.

Bataattikorma. Korma - "Not to be confused with karma".

Bataattikorman resepti kuulosti herkulliselta ja jääkaapissakin oli joutavana kookas bataatti, niin kokeiltavahan tuo oli.

Bataattikorma
(by Glorian ruoka & viini 1/2014, Marja Samuli)

500 g bataattia
1 sipuli
2 pientä valkosipulinkyttä
250 g parsakaalia
1 rkl kirkastettua voita tai öljyä (käytin gheetä)
1 rkl raastettua inkivääriä
1,5 rkl jauhettua cashewpähkinää tai mantelijauhetta
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
½ tl rouhittua kardemummaa (tai jos on, niin 4–5 kardemummankotaa)
1–1,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
½ tl kurkumaa
½ tl kanelia
1–1,5 tl kuivattua chiliä
ripaus neilikkaa
2–3 dl vettä
2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
2 dl kookoskermaa
(mustapippuria myllystä)

1. Kuori ja kuutioi bataatti pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri. Paloittele parsakaali. Jauha kokonaiset mausteet.

2. Kuullota bataattia gheessä (tai öljyssä) paistinpannussa 3–4 minuuttia. Lisää sipulit, inkivääri ja mausteet sekä mantelijauhe. Lisää myös parsakaali. Kuumenna seosta hetki.

3. Lisää 2–3 dl vettä, sen verran että ainekset jotakuinkin peittyvät. Lisää jogurtti. Vähennä lämpöä ja anna kastikkeen kiehua noin 10 minuuttia, tai kunnes batatti ja sipuli ovat pehmenneet.

4. Lisää kookoskerma ja anna kastikkeen vielä kiehahtaa. Lisää halutessasi mustapippuria ja jopa chiliä, jos haluat tulisemman soosin. Tarkista suola.

Kastikkeesta riittää hyvin neljälle.

Itselleni kävi sellainen minimoka, että unohdin lisätä inkiväärin ja valkosipulin siinä vaiheessa, kun niin olisi pitänyt tehdä. Huomasin erheeni vasta siinä vaiheessa kun tuli aika lisätä kookoskerma. Lisäsin ne tässä vähän myöhäisessä vaiheessa sekaan ja annoin soosin hautua muutaman lisäminuutin (videossa erhettä en tunnusta!).

Mausteita bataattikormassa on sen verran monta lajia, että ne tekevät kastikkeesta mukavan lämpöisen, mutta eivät kovin tulista. Potkuahan voi halutessaan kasvattaa lisätujauksella chiliä.

Parsakaali on sellainen vihannes, että meillä se maistuu kyllä minulle, mutta puoliso ei niinkään välitä. Kun bataattikormaa tulee mitä todennäköisimmin tehtyä uudestaankin, niin luulenpa korvaavani parsakaalin kukkakaalilla.

Tarjosin lisukkeena basmatiriisiä ja raitaa. Annoksen päälle ripsuttelin tuoretta korianteria.

Basmatiriisi
(2–4:lle)

3 dl basmatiriisiä
5 dl vettä
suolaa

Vettä riisin liottamiseen.

Liota basmatiriisiä 20 minuuttia. Kiehauta 5 dl vettä, lisää keitinveteen suolaa ja kolme desilitraa riisiä. Sekoita riisiä aluksi lastalla kattilan pohjaa myöten kunnes vesi alkaa uudelleen kiehua. Sen jälkeen laita kattilan päälle kansi ja laske lämpö miedolle, niin että riisi kiehuu muttei kuohu. Älä sekoita enää kypsennyksen aikana.

Keittoaika on 10 minuuttia, sinä aikana riisi kypsyy ja imee itseensä kaiken nesteen. Sen jälkeen nosta riisikattila liedeltä sivuun sivuun. Laita kattilan ja kannen väliin leivin- tai voipaperia ja anna riisin vetäytyä viisi minuuttia.

Jos et liota riisiä, niin tällöin tarvitset vettä tuplamäärän riisin määrään verrattuna. Itse tykkään liottaa, kun tuntuu että siten saan aika täydellisen riisin intialaistyyppiselle ruoalle. Sellaisen hieman tahmean, mutta mukavasti pureksittavan.

Raita 
maustamatonta jogurttia
kurkkua
suolaa
jeeraa
paprikaa

Kuori kurkku ja poista siemenet. Näin ne eivät vetistä raitaa. Pilko kurkku aivan pieniksi paloiksi. Sekoita kurkunpalat jogurttiin ja lisää oman maun mukaan suolaa ja (itse)jauhettua jeeraa. Ripota raitaseoksen pinnalle paprikajauhetta ja vetele pinnalle punaisia raitoja.

Raitaohjeita on varmasti monenlaisia maustukseltaan, mutta mitä ilmeisimmin käytännössä aina raitaan tulee jogurttia ja kurkkua. Kurkun voisi raastaa, ja niin monet kai tekevätkin, mutta minusta raastaminen tekee kurkun rakenteesta “limaisen” ja siksi mieluummin pienin kurkun veitsellä.

Raita tarjoaa raikastavan elementin ateriaan, ja tämän vuoksi pidän oman raitani mieluiten freesinä ja aika miedosti maustettuna.

Pienestä mokailusta kastikkeen valmistamisen yhteydessä huolimatta bataattikormasta tuli oikein maukasta. Siinä on sellainen turvaruoan (comfort food) leppoisa tuntu.

Riitta

Video ja musiikki: Tero

Mustasilmäpapudhal

Amazon.co.uk toi Joensuuhun 15.11.1999 minulle halvalle paperille painetun pokkarin, josta on ollut iloa monta kertaa. Minulla ei ole aavistustakaan, onko Laxmi Khuranan, Asha Naranin ja Shelina Jethan koostama The Curry Book intialaisen ruuan ystävien ja tuntijoiden arvostama vai ei, mutta perunan ja kastikkeen kulttuuriin syntyneelle se menee läpi kuin väärä raha. Loisto-opus, eikä maksa käytettynä mitään.

Mustasilmäpavuilla on oma hieman hernemäinen ominaismaku. Pidän niistä erittäin paljon. Tämä kostea mustasilmäpapudhal sopii hyvin intialaistyyppisen aterian lisukkeeksi.

Mustasilmäpapujen liottamisajasta liikkuu maailmalla monenlaista tietoa. Suomalaisten papuviranomaisten mielestä kaikkia papuja pitää liottaa ”yön yli”, samaa sanoo The Curry Book mustasilmäpavuista (yö on taikojen aikaa?). CIA:n (The Culinary Institute of America) The Professional Chef -kirjan mukaan mustasilmäpapuja ei tarvitse liottaa lainkaan. Tottele viranomaisia (minä en tottele: huuhtelen mustasilmäpavut ja liotan niitä tunnin verran).

Liotusajalla on hieman vaikutusta siihen, miten luirua mustasilmäpapudhalista (Black eye bean dhal) tulee: pitkään liotetut pavut eivät ime yhtä paljon mausteista nestettä kuin lyhyemmällä liotuksella selvinneet.

Mustasilmäpapudhal (Black eye bean dhal)
225 g mustasilmäpapuja
900 ml vettä papujen liottamiseen

60 ml öljyä
1/2 tl juustokuminansiemeniä
1/2 tl mustia sinapinsiemeniä
Liotetut mustasilmäpavut
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua chiliä
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua jeeraa, eli juustokuminaa
2 tl tomaattipyreetä
600 ml vettä
hieman tuoretta korianteria hienonnettuna

Liota papuja yön yli vedessä ja huuhtele liotetut pavut. Tarkista huuhtelun aikana, ettei papujen seassa ole pikkukiviä tai muuta hammaskalustolle sopimatonta.

Kuumenna öljy hyvin kuumaksi kasarissa tai kattilassa. Heitä juustokuminan- ja sinapinsiemenet öljyyn ja anna paistua muutama sekunti. Varo: juustokuminansiemenillä ja sinapinsiemenillä on tapana hieman paukahdella ja loikkia kuumassa öljyssä on taipumus hieman roiskua.

Alkuperäisen reseptin mukaan toimit, kun lisäät seuraavaksi yhtä aikaa liotetut pavut, suolan, kurkuman, chilin, jauhetun korianterin, jauhetun juustokuminan ja tomaattipyreen. Sekoita hyvin ja paista pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää vesi ja keitä vähintään puoli tuntia sekoitellen joutessasi. Koristele annos lehtikorianterilla.

Itse mokasin videota tehdessä ja tein vahingossa näin:

Lisää suola, kurkuma, chili, jauhettu korianteri, jauhettu juustokumina ja tomaattipyree. Sekoita hyvin ja paista pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää vesi, kun vesi kiehuu, lisää pavut ja anna kiehua miedolla lämmöllä miedolla lämmöllä kannen alla puoli tuntia. Sekoita joutessasi. Koristele annos lehtikorianterilla

Maku oli mokaversiossa hieman erilainen, muttei suinkaan huono. Suosittelen silti lisäämään pavut mausteiden kanssa yhtä aikaa.

Tero

Ääliöhelppo curry

Tämä resepti on kehitetty Joensuun olosuhteissa. Intialaistyyppisten ruokien valmistaminen oli siellä aikanaan varsin vaikeaa, kun kaikki mausteet piti raahata Helsingin reissuilta. Tilanne lienee nyt parantunut.

Ruuan tekee ”ääliöhelpoksi” se, että paljaimmillaan ruokaan tulee vain ruokaöljyä, sipulia, Hot Madras -currymausteseosta, lihaa (tai juureksia tai siipikarjaa), tomaattimurskaa ja kookosmaitoa. Näistä kaikkia paitsi Hot Madrasta (joskus sitäkin) sai Joensuusta, joten curryn tekeminen ei vaatinut tuomaan Helsingistä sekalaista repullista lukuisia erilaisia mausteita, pelkkä Hot Madras riitti.

Muuten tämä sana ”curry”. Se on britti-imperialistien elämää helpottamaan keksitty yleistermi kuvaamaan niitä monenlaisia masaloita tai maustesekoituksia, joita Intian eri kolkissa ruuanlaittajat sekoittelevat jokaista ruokaa varten erikseen. En ole vielä keksinyt korrektimpaa termiä kuin ”intialaistyyppinen ruoka”, mutta kömpelyytensä vuoksi säästän termi alituisen käytön opinnäytekieleen.

Ääliöhelppo curry
4 rkl ghiitä tai neutraalia ruokaöljyä
(1/2 tl mustia sinapinsiemeniä)
(1/2 tl jeeran, eli juustokuminan siemeniä)
n. 150 g sipulia
4 ruokalusikallista Hot Madras -currymausteseosta
n. 400 g paloiteltuja juureksia (tai kanaa tai nautaa tai sikaa tai lammasta yms.)
400 g paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa tai purkkitomaatteja)
1 purkki kookoskermaa (tai kookosmaitoa tai  puolikas “kookossaippuapala”)
suolaa 
(lehtikorianteria annoksen päälle)

 
Jos haluat hieman hifistellä, heitä kuuman rasvan sekaan mustia sinapinsiemeniä sekä jeeran siemeniä. Kun mausteet alkavat napsahdella kuin miniatyyrimäiset popcornit, paista silputtu sipuli runsaassa ja kuumassa ghiissä kullanruskeaksi. Reseptivideota tehdessä unohdin, että rasvaa pitää olla runsaasti. Mieluummin 4 kuin 2 ruokalusikallista. Neutraali öljy käy ihan hyvin, ghiitä, eli intialaista kirkastettua voita ei ole pakko hankkia.

Lisää Hot Madras ja perään juurekset. Tämä ruoka on todella loistavaa juuresten sijaan myös eläimellä! Paista pari minuuttia. Älä välitä, vaikka mauste tarttuu pannun pohjaan, kun lisäät tomaatin, mauste lähtee hyvin lastalla irti. Tarkoituksena on paistaa currya öljyssä – siten sen maku syntyy.

Laske lämpöä ja lisää paseerattu tomaatti. Käytin tällä kertaa paseerattua tomaattia vain siksi, että lähikaupasta ei löytynyt mieleistä tomaattimurskaa tai purkkitomaatteja.

Anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia tai niin kauan kuin juuresten/lihan/kanan kypsyminen kestää. Lisää kookoskerma kypsymisen loppuvaiheessa. Kookoksella voit säädellä curryn rakennetta: kookosmaidolla tulee hyvin notkeaa, kookoskermalla hivenen tanakampaa ja kaikista puuromaisin (ja minusta ehkä maukkain) tulee kun kookoskerman sijaan laittaa kastikkeeseen sulamaan puolikkaan paketin kookostiivistettä, sitä, jonka kyljessä lukee creamed coconut ja joka näyttää saippuapalalta.

Kun ainekset ovat kypsyneet, maista ja lisää tarpeellinen määrä suolaa.

Shimmy Shimmy Co-Co-Nut.

Tein ääliöhelppoa pitkästä aikaa, enkä muistanutkaan kuinka tolkuttoman hyvää se on. Nautinnollinen ähky.

Tero