Pannukakku valurautapannussa

Jo muutaman viikon ajan ovat helteet ja reissaaminen haitanneet blogaamista. Näillä kesälämpötiloilla kaikki blogaussuunnitelmat tuntuvat liian suurisuuntaisilta ja kaipaavat innoittajakseen mieluummin syksyn raikkautta kuin paikat vaahdottavaa hellettä.

Hakaniemen torilta on etenkin Makustelijoiden lakto-ovo ostanut melkein päivittäin mansikoita sekä herneitä. Aloin pohtimaan, mikä olisi hyvä alusta tuoreille mansikoille.

Päädyin pannukakkuun.

Olen tehnyt pannukakkuni ja lettuni jo yli 30 vuotta Aura Liimataisen ja Tuula Teerikankaan Keitämme ja leivomme -kirjan pohjalta. Painokseni on vuodelta 1981 (2. p.), kotitalouden oppikirjaksi saatu. Kirjan sivu 99 on lettu- ja pannaritaikinoiden tahraama.

Liimataisen ja Teerikankaan pannariohje on tehty paistinpannua varten. Kyseessähän on nimensä mukaisesti pannukakku, eikä “uunipannukakku”, jollaisen moni meistä pannukakusta tekee. Minäkään en ole koskaan tehnyt pannaria paistinpannussa, vaan keittokirjan vinkin mukaisesti (”Huom”! Kaksinkertaisen annoksen voi kypsentää reunallisessa uunipannussa.”) olen tehnyt aina tupla-annoksen.

Paistinpannussa tehtävää pannaria varten tarvitaan uuninkestävä pannu, mieluiten valurautainen paistinpannu, jonka halkaisija on vähintään 25 senttiä.

Pannukakku valurautapannussa
4 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
½ tl suolaa
runsas 2 dl vehnäjauhoja
Voita pannun voiteluun

Sekoita kaikki ainekset sileäksi taikinaksi. Anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia. Lämmitä uuni 225-asteiseksi.

Voitele valurautapannu voilla. Kaada taikina pannulle ja kypsennä sitä uunin keskivaiheilla noin puoli tuntia. Kurkista välillä uuniin, ettei pannukakun pinta pääse palamaan.

Mahdottoman mainio pannukakku tuli. Keitämme ja leivomme -kirjan yksinkertainen annos on mahtuu paremmin kahden hengen talouteen kuin kokonainen uunipellillinen pannukakkua, eli tupla-annos taikinaa. Pannari on myös hieman paksumpi, kuin tavallinen, uunin täyttävä malli.

Jo vain pannari maistui marinoitujen mansikoiden kanssa.

Ai niin, marjoistahan tämä ajatus lähti liikkeelle.

Marinoidut mansikat

Kuutioi mansikoita. Ripota päälle mieleinen määrää vaniljasokeria (oikeaa vaniljaa) ja purista päälle hieman sitruunamehua. Anna mehustua jääkaapissa parin tunnin ajan. Tarkista ennen tarjoilua, että hapan ja makea ovat suuta miellyttävässä tasapainossa.

Tero

Omantunnonaralle lihansyöjälle: broilerinmaksapatee

En ole koskaan tehnyt pateeta. En ymmärrä miksi: aika harvan näyttävän ruuan teko on yhtä helppoa. Ainekset soseeksi ja uuniin. Lopputuloksena on kuohkea, rasvainen ja maukas alkupala tai leivänpäällys, jonka tekijälle tulee hyvä mieli, koska on ollut edistämässä edes hiukan kunniallista loppua broilerille syömällä myös vähemmän suosittuja osia todennäköisen onnettomasta häkkielukasta. Omantunnonaran lihansyöjän ruokaa siis.

Pekonisuppa Votkinin aamiaispekonista.

Broilerinmaksaa saa tuoretavarana Helsingissä ainakin Hakaniemen hallin Liha-Haka-liikkeestä, mistä löytyy muutenkin kaikenlaisia maukkaita elukan roippeita. Putiikki on kärsästä häntään -syöjän mekka. Maksaa saa myös monista kaupoista pakasteena. Pakastekin käy hyvin pateen tekoon.

Kohta maksa saa kyytiä.

Mukailin reseptin Aura Liimataisen kirjasta Parasta kotiruokaa (WSOY, 5. p. 1995). Aura on legendaarisen Keitämme ja leivomme -teoksen toinen tekijä!

Ei, tämä ei ole vispipuuroa.

Broilerinmaksapatee
n. 200 g pekonisiivuja
300 g broilerinmaksaa
2 kananmunaa
1 pieni salottisipuli (tavallinenkin käy, mutta pieni pitää olla)
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 maustemittaa (2 ml) musta- tai valkopippuria
3 maustemitta (3 ml) kuivattua timjamia
3 maustemittaa (3 ml) kuivattua salviaa
2 dl kuohukermaa

Bain-marie: Maria-neiti kylvyssä, ihanaa.

Vuoraa noin litran vetoinen vuoka pekonisiivuilla. Pekoni saa tulla vuoan laitojen yli, koska ylimenevät pekonilerpakkeet käännellään lopuksi massan päälle. Patee on valmistuttuaan viehkossa pekonipaketissa.

Laita kaikki ainekset kermaa lukuun ottamatta yleiskoneen kutteriin, lisää myös mahdollisesti ylijääneet pekonisiivut. Soseuta.

Mikäli käytät pakastettua maksaa, sen ei tarvitse olla täysin sulanutta. Kohmeinenkin käy.

Parhaat pehmeät paketit kääritään pekoniin.

Lisää kerma vähitellen koneen käydessä. Jatka sekoittamista, kunnes koko massa on kuohkeaa.

Täytä vuoka – jätä hieman paisumisvaraa. Massa on erittäin vetelää. Kääntele varovaisesti vuoan ulkopuolella lerpattavat pekoniviipaleiden päät massan päälle.

Mikäli vuoassa ei ole kantta, peitä vuoka tiiviisti alumiinifoliolla.

Kypsennä patee uunissa vesihauteessa 180 asteessa uunin alaosassa runsaat 60 minuuttia. Kun lisäät veden hauteeseen, sen on oltava kiehuvan kuumaa. Vesihauteen pitäisi nousta niin korkealle vuokaa kuin mahdollista. Ei kuitenkaan niin korkealle, että se kevyesti pulputtaessaan roiskisi vettä vuoan sisälle.

Anna pateen jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Vuoan koosta sen verran, että minun terriini- & pateevuokani vetoisuus on 0,75 litraa. Reseptin mukainen pateemassa ei mahtunut kokonaan vuokaan.

Pateen voi tarjoilla joko viipaleina tai vedellä levitteen tapaan vaikka leivän päälle. Viipalointi vaatii jääkaappikylmän pateen sekä kapeateräisen ja terävän veitsen. Patee on pehmeää ja tarttuvaa.

Aamiaisannos: broilerinmaksapateeta kera puolukka- ja aprikoosihillon.

Ranskassa olen saanut ankanmaksapateen aina makeiden hillojen kanssa, usein mukana on ollut myös pieni oksa punaherukoita. Hillon makeus sopii hyvin rasvaisen pateen kanssa. Aamiaisena pateeviipale hillojen kera on oiva startti päivään – onhan mukana myös pekonia.

Tero

Muka fiinimpi läskipannukakku

Vuonna kivi ja kilpi – jotakuinkin niihin aikoihin kun dinosauruksista oli juuri päästy eroon – olin vierailulla joensuulaisessa puutalossa osoitteessa Pielisensuunkatu 16 (tarkemmat koordinaatit: N/lat 6943654 ja E/lon 643184). Illanistujaisissa taisi olla Vihtarin Voltaire, herra Maironiemi, joka teki läskipannukakkua. Lisukkeena oli ainakin hunajaisia sipuleita. Ja arvatenkin jotain juomaa, koska muistikuvani ovat hieman hatarat. Myös nykyinen Hartolan Hauno, herra Koutola saattoi tehdä joitain bravuurisapuskoitaan.

Läskipannukakku oli uusi tuttavuus. Se maistui reimalta eväältä ja tunnustettakoon, että jos ruuan nimessä on sana läski, jopa keski-ikäisen sisuksista kumpuaa poikamaisen veitikkamainen mielihyvän aalto.

Jos muistan oikein, Niinivaaran itärinteellä tarjotussa läskipannukakussa oli runsaasti paistettua sian kylkeä sekä raastettua perunaa. Siis jos muistan oikein.

Fiiniä läskiä (Pancetta tesa).

Päätin tehdä muka fiinimmän version muistikuvistani. Finessin piti tulla kultivoituneesta pekonista. Ostin vakituiselta läskikauppiaaltani ilmakuivattua italialaista siankylkeä (Sasso Morellin alueelta Imolasta, jos ketä yksityiskohdat kiinnostavat), luomukaupasta muutaman Nicola-perunan ja tutulta kananmunavälittäjältäni verrattomia luomukananmunia. Pannukakun pohjaresepti löytyi kotimaisen haute cuisine -klassikosta Keitämme ja leivomme (WSOY, 1981).

Läski tummuu.

 Muka fiinimpi läskipannukakku

4 dl maitoa
1 kookas kananmuna
runsas 2 dl vehnäjauhoa
2 perunaa raastettuna (noin 2 dl)
300 g ilmakuivattua pekonia
– Jos olet onnekas, voit käyttää lisukkeena anopin tekemää omenasosetta.

1. Sekoita maito, kananmuna ja vehnäjauho tasaiseksi taikinaksi.
2. Raasta peruna karkeaksi raasteeksi ja sekoita se taikinaan.
3. Leikkaa pekoni kuutioiksi ja paista se rapsakaksi. Lisää pekoni taikinaan.
4. Kaada taikina tarttumattomaksi pinnoitettuun tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. – Vuokani oli 22 x 32 cm ja pannukakusta tuli hieman liian ohut. Ja pelkkä voilla voitelu ei riitä. Pannari tarttui melko nasakasti vuokaan.
5. Kypsennä pannukakku uunissa 225 °C:ssa. Kypsymisaika noin 40 minuuttia.

En ole koskaan perehtynyt maailman läskipannukakkuperinteisiin. Onneksi kesken ruuanlaiton googlailin ja löysin tiedon, jossa kerrottiin ruotsalaisten syövän läskipannukakkua omenahillon kera.

Testaamaan siis. Onnekas kun olen, vaimo toi kotitanhuviltaan anopin tekemää aivan käsittämättömän mainiota hieman kanelista omenasosetta. Se sopi läskipannarin kumppaniksi kuin meikäläiselle nyrkki silmään!

Muka fiini läskipannukakku anopin omenasoseella.

Jälkiruuaksi sain aikas hyvää Sianpään rouvan kaakkua.

Läskipannari oli hyvää seuraavana päivänä nälkäiselle kylmänäkin.

Tero