Presidentinvaalikahvit: kakkoskierroksen toscakakku

Pala toscakakkua. Tai kaksi!

Odotettu toinen kierros presidentinvaaleissa on käynnissä. Äänestyspaikallamme Teatterikorkeakoululla kävi iltapäivällä tasainen ihmisvirta, ei ollut jonoa, mutta ei tyhjääkään. Kun oma osuus demokratian toteuttamisessa oli jälleen kerran asiallisesti hoidettu, oli aika suunnata kotiin vaalikahveille.

Sulata, älä keitä.

Vaalien kahvileiväksi valikoitui tällä kerralla klassikkokakku, toscakakku. Se on melko yksinkertainen, mutta herkullinen leivonnainen. Valmistamisessa jännitysmomentti on tietysti siinä vaiheessa, kun lähes kypsän kakkupohjan päälle lisätään kuorrutus. Solahtaako kuorrutus läpi vai saako sen levittymään kauniisti kakun pinnalle?

Kriittinen vaihe. Kakku ei saa mennä rikki, eikä kuorrutus jäähtyä liikaa.

Olen käyttänyt samaa reseptiä varmaan reilut parikymmentä vuotta. Se on peräisin jostain aikakausilehdestä, mutta en muista mistä. Sen verran olen fiksannut reseptiä, että teen kuorrutusta puolitoistakertaisen määrän alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna. Kun kuorrutusta on reilusti, se on helpompi levittää. Sitä paitsi toscakuorrutus on tajuttoman hyvää.

Takaisin uuniin siitä.

Toscakakku
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl nestettä (joko maitoa, kermaa, appelsiinimehua tai vaikka mantelilikööriä)
100 g voita

kuorrutus
75 g voita
¾ dl sokeria
75 g mantelilastuja
1,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 rkl nestettä (joko maitoa, kermaa, appelsiinimehua tai vaikka mantelilikööriä)

voita ja korppujauhoja (vuoan voiteluun tai vaihtoehtoisesti leivinpaperia kakkuvuokaan)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää nesteen kanssa taikinaan. Sekoita joukkoon sulatettu, jäähtynyt voi.

Levitä taikina vuokaan (halkaisija 20–24 cm). Paista pohja 175 asteessa 25–30 minuuttia.

Sulata kattilassa voi. Lisää sokeri, vehnäjauhot, neste ja mantelilastut. – Tai oio ja laita kaikki ainekset kattilaan, sekoita varovaisesti kunnes voi sulaa. Levitä kuorrutus puolikypsän kakun päälle. Varo rikkomasta pintaa. Jatka paistamista vielä 10–18 minuuttia, kunnes pinta saa kullanruskean värin.

Toscakakku. Vaatimaton vain näöltään.

Toscakakusta tuli niin namia, että mies vetää jo kolmatta tai neljättä palaa. Mikäs tässä on illan vaalituloslähetyksiä odotellessa – paitsi että jännittää kyllä.

Riitta

Aikaisemmat vaalikahviblogaukset:
Presidentivaalikahvit karamellikakun kera
Kansanvalta jyrähtää ja keittää vaalikahvit

Presidentinvaalikahvit karamellikakun kera

Kansanvalta jyrähti taas ja joi vaalikahvit.

Ovat nämä presidentinvaalit olleet huikeasti jännittävämmät kuin etukäteen osasin odottaa. Rehellisesti voin sanoa, että se tuntuu hienolta. Tätä kirjoittaessa vaalihuoneistot ovat juuri sulkeutuneet, mutta lopullisia tuloksia joutuu vielä jännittämään. Toinen vaalikierros on kuitenkin käytännössä jo varma, mikä ilahduttaa suuresti. Tulosillasta on muutoinkin tulossa kaikkea muuta kuin tylsä! Vielä pari päivää ennen vaaleja kannastaan epävarmojen ja vaalisalaisuutensa pitävien osuus oli noin kolmannes äänioikeutetuista, ja sen on niin iso luku, että lopputuloksessa voivat muhia yllätyksen siemenet. Täytyy toistaa sama klisee kuin Jussi Lähde Politiikkaradiossa: “Nähtäväksi jää.”

Vasemmalla kerma-maito ja oikealla sulaa sokeri.

Vaalikahvit on hauska tapa juhlistaa äänestämisen aktia. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin viime eduskuntavaalien yhteydessä. Tapaamme käydä äänestämässä aina varsinaisena vaalipäivänä, mikäli vain mahdollista. Mikäli etukäteen olisi tiedossa, että vaaliuurnille pääsy olisi varsinaisena vaalipäivänä epävarmaa, äänestäisimme toki etukäteen.

Sokerin sulatus on tarkkaa.

Vaalisunnuntai on tulosiltaa odotellessa kulunut kuin se vain keski-ikäiseltä kaupunkilaispariskunnalta voi kulua. Jännitys ei ehkä näy ulospäin, mutta sydänkammiot värähtelevät kiivaasti. Tuli nukuttua tavallista myöhempään – kun kerran oli vapaapäivä. Se ei kuitenkaan ole estänyt miestä hieman tekemästä töitä ennen ja jälkeen vaaliuurnilla käynnin. Ruoanlaitto laiskotti, joten reippaana vaimona kipaisin thai-noutoruokaa Viidennen linjan Dudiista. Katselimme syödessämme digiboksiin tallennettua jaksoa brittisarjasta Vanha suola janottaa. Televisio jäi auki ja sieltä tuli urheilulähetys, jota kumpikaan ei katsonut.

Voi mikä vaahto.

Aloin leipoa vaalikahvikakkua. Mies, moderni valkokaulustyöläinen kun on, päätti jatkaa vielä hetken työskentelyä ja ottaa sitten ennen vaalikahveja ja tulosillan lähetystä tirsat. Kakkuohje löytyi uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä (1/2012). Portugalilainen karamellikakku kuulosti houkuttelevalta ja sopivalta vaalipäivän herkuksi.

Pinnalta rapea. Sisältä pehmeä.

Portugalilainen karamellikakku
2,5 dl sokeria
1,5 dl maitoa (käytin punaista laktoositonta 3 %:n maitojuomaa)
1,5 dl sokeria
200 g huoneenlämpöistä suolatonta voita (käytin normaalisuolaista luomuvoita)
3 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria (käytin vaniljauutetta)
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhottamiseen
tomusokeria koristeluun

Kuumenna sokeri paistinpannussa tai kattilassa keskilämmöllä. Älä sekoita sokeria, mutta heiluttele pannua useasti. Anna sokerin sulaa hitaasti muutama minuutti kunnes se muuttuu kullanruskeaksi karamelliksi.

Portugalilainen karamellikakku, faz favor!

Sokerin kuumetessa mittaa maito ja kerma toiseen kattilaan ja kuumenna, älä keitä. Kaada kuuma karamelli varovasti, vähän kerrallaan kerma–maitoseokseen samalla sekoittaen. Jos karamelli kovettuu, kuumenna kerma–maitoa miedolla lämmöllä. Anna karamellimaidon jäähtyä haaleaksi.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (läpimitta n. 24 cm).

Vaahdota voi. Kaada karamellimaito voin joukkoon. Voi saattaa hiukan sulaa, mutta jatka sekoittamista. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Lisää vanilja. Vatkaa seosta 3–4 minuuttia, kunnes se on hieman paksumpaa.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi seos taikinamassaan. Sekoita hyvin. Kaada kakkuvuokaan ja paista noin 35–40 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se on päältä kullanruskea ja sisältä kostea. Kokeile kypsyys puutikulla: tikkuun ei saa tarttua raakaa taikinaa. Älä kypsennä kakkua liikaa, ettei se kuivu.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan hieman. Siirrä tarjoiluvadille ja koristele tomusokerilla. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

Keltaisessa kylvyssä.

Olen harvoin sulatellut sokeria pannulla, ja se olikin osio joka hieman jännitti. Sokeri pitää saada sulamaan ja karamellisoitumaan, sitä ei ole tarkoitus paahtaa eikä varsinkaan polttaa. Minulle taisi käydä niin, että osa sokerista ehti hieman paahtua ennen kuin koko määrä ehti sulaa. Onneksi ei palanut.

Kinuskien ja toffeiden ystävänä on rehellisesti sanottava, että odotin kakusta hieman kinuskisemman makuista kuin siitä tuli. Karamellimaisuus maistui toki, mutta mukana oli vivahde paahdetun sokerin makua. Kokonaisuus oli pehmeä, kitalakea hyväilevä – jotenkin aikuisempi eikä mitenkään yltiömakea. Presidentinvaalikahvit saivat karamellikakusta arvoisensa seuran. Puolison edellisenä päivänä valmiiksi tekemä sous vide -vaniljakastike sopi loistavasti makukokonaisuuteen, joskin kastike olisi voinut olla aavistuksen paksumpaa.

Riitta

Kansanvalta jyrähtää ja keittää vaalikahvit

Vaalikahvittelu on kansallinen traditio, joka ikään kuin täydellistää äänestämisen aktin. Ehdokasnumeron kirjoittaminen äänestyslippuun, sen tarkistaminen ja lipun pudottaminen vaaliuurnaan on niin kiihdyttävä teko, että sen vastapainoksi on hyvä istahtaa alas ja juoda kupillinen vahvaa kahvia.

Äänestäminen on vakava ja juhlallinen toimitus, ja sellaisena sen tulee säilyä.

Jo viikkoja olen puntaroinut ketä äänestää eduskuntavaaleissa huhtikuun 17. päivänä. Eikä ukolla ole ollut sen helpompaa. Nämä ovat paitsi jännittävimmät myös turhauttavimmat vaalit, joissa olen äänioikeutettu. Vaalikoneista ja -tenteistä on ollut lopulta aika vähän apua, vaikka ne ovatkin viihdyttäviä. Mitä tehdä kun useista puolueista löytyy hyviä ehdokkaita, mutta mitään puoluetta ei koe täysin omakseen eikä ole täysin tyytyväinen mihinkään ryhmään? Johtopäätökseni on varsinainen kehäpäätelmä: Demokratia ei ole helppoa, vaikka se paras järjestelmä onkin.

Helppoa ei ilmeisesti ollut myöskään reilu sata vuotta sitten suomalaisen demokratian syntyvaiheessa. Tavallisten kansalaisten kyvyistä tehdä viisaita äänestyspäätöksiä oltiin montaa mieltä. Ja todennäköisesti moni kansalainen pähkäili samaa asiaa piirtäessään punaisen viivan. Valitsinko nyt viisaasti?

Hakaniemen torin maalaismarkkinat osuivat vaalipäivälle ja sieltä löytyivät Laitilan Leivän herrasväen pikkuleivät ja omena-kanelitorttu.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui Suomessa ensimmäisen kerran 1907 nykymuotoisissa eduskuntavaaleissa. Maassamme otettiin tuolloin monen peninkulman mittainen loikka kohti modernia yhteiskuntaa kun vanhanaikaisesta säätyvaltiopäiväjärjestelmästä luovuttiin ja tilalle tuli yksikamarinen eduskuntalaitos.

”Vaalitaistelu on käymässä, meillä ensimäinen laatuaan, sellainen, jossa todellakin kansaan ja sen syviin riveihin vedotaan puolelta ja toiselta. Varhaista on vielä sanoa, miten kansamme on tämän ensimäisen tulikoetuksensa valtiollisena kultuurikansana kestävä. Sen näkee kyllä jo, ettei merta pisaroitta soudeta; puolueiden voimakeinot nostavat tietysti kansan vaistot aaltoilemaan ja siinä aallokossa nousee kaikenlaista mutaakin pinnalle. Mutta luottamus pysyy kuitenkin, että kansamme on kypsynyt vapauteen ja kansanvaltaan.” (nim. Spectator. Kirje Helsingistä, Valvoja 22.2.1907)

Suomettarelaisille selkänsä kääntänyt ja sittemmin nuorsuomalaisissa riveissä vaikuttanut poliitikko, kielitieteilijä ja lopulta myös itsenäisen Suomen ensimmäinen opetusministeri E. N. Setälä kirjoitti ahkerasti yhteiskunnallisia aatoksiansa aikakauslehti Valvojaan nimimerkillä Spectator. Vuonna 1907 ensimmäisten eduskuntavaalien kynnyksellä Setälä pohti vastausta aiheeseen ”Mihin kysymykseen vaalitaistelu kärjistyy?”

Setälän kysymys on sittemmin ollut ajankohtainen kaikissa vaaleissa, myös nyt huhtikuussa 2011. Mistä päätetään näissä vaaleissa? Ihan jännittää, kun vaalivalvojaiset kohta alkavat.

Riitta