lauantai 9. kesäkuuta 2018

Kepeät mullat, Anthony Bourdain


Makustelijat palaa hetkeksi talviunilta suru-uutisen vuoksi. Anthony Bourdain on kuollut.

Olen seurannut Anthony Bourdainin tekemisiä kohta parikymmentä vuotta.  Törmäsin Bourdainin nimeen ensimmäistä kertaa, kun luin Jopi Nymanin käsikirjoituksen artikkeliin, joka julkaistiin myöhemmin nimellä ”Fancy Some Cobra? Narrating Vietnamese Cuisine in Contemporary Culinary Travelogues”.  Hankin tuolloin suomeksi julkaistut Bourdainin teokset Kitchen Confidential ja Kobraa lautasella – Täydellistä ateriaa etsimässä ja pian alkoivatkin ensimmäiset Anthonyn seikkailut näkyä Suomen tv-kanavilla.



Ihastuin teosten tyyliin, Bourdainin uskomattomaan kykyyn kertoa tarinoita ja kuinka kiehtovaa olikaan päästä kurkkimaan ravintolamaailman kulissien taakse. Bourdain ihaili aina huippukokkien taitoa ja kekseliäisyyttä – toisaalta korosti perinteitä ja näennäisesti vaatimattomien ruokien hiljaista hienoutta. Mitä ravintola-alaan tulee, hän toki hieman romantisoi keittiöhenkilökunnan ulkopuolisuutta muusta yhteiskunnasta, mutta ei koskaan väittänyt, ettei rasvankäryssä työskentely olisi aivan helvetin kovaa työtä.

Mies oli kotonaan niin ”piperryksen” kuin yksinkertaisen kansan ruokien parissa. Kuten Henri Alén muisteli Instagramissa, Bourdain oli tulkki ammatti- ja amatöörikokkien välillä. ”Anthony oli silta, joka toi kaikki yhteen”.

Bourdainin kautta olen tutustunut sellaisiin ravintoloitsijoihin, kuten Ferran Adrià, Mario Batali, Fergus Henderson, José Andrés, Thomas Keller, Martin Picard, Eric Ripert, Marco Pierre White, Gabrielle Hamilton, David Chang tai April Bloomfield. Konkreettisesti heidän ruuistaan on tullut nautittua vähän, mutta muutama ateria ja annos sentään. Vielä on paljon kokematta.


Käsi ylös, kuka EI ole kirjannut ravintolavinkkejä ylös Bourdainin ohjelmista tai kirjoista? Lukuisat persoonalliset ravintolat ovat saaneet Makustelijoista asiakkaan Bourdainin innoittamana. New Yorkissa ei yksinkertaisesti voi käydä pistäytymättä Eisenberg's Sandwich Shopissa (pakollinen Lime Rickey, valinnainen voileipä), Gray’s Papayassa, Katz's Delicatessenissa tai Yonah Shimmel's Knish Bakeryssa. Russ & Daughtersissa on ainakin käytävä vähintään kurkkimassa tarjontaa.

Matkustit missä päin maailmaa tahansa, kiinnostavat mestat löytyivät seuraamalla Bourdainin ohjelmia. Sivumennen sanottuna No Reservations -sarjan Suomi-jakso oli niin tyrmistyttävän huono, että menetin hetkeksi kiinnostukseni Bourdainiin kokonaan...

Bourdain ei koskaan hyväksynyt sitä, että hänet kohotettaisiin ”huippukokiksi” tai ”chefiksi”. Hän piti itseään ihan hyvänä ruuanlaittajana, peruskokkina, mutta ei mitenkään erityisen luovana kokkina. Hän oli kiistämättömän lahjakas kirjailijana, käsikirjoittajana ja tarinankertojana. Kuuntele mikä tahansa hänen haastattelunsa ja painokelpoista tarinaa tulee välittömästi. Kuuntele minkä tahansa Bourdainin ohjelman spiikkejä ja sama homma. Kelpaa suoraan kansien väliin.

Bourdain kirjoitti myös kolme rikosromaania.

Bourdain oli alusta asti teksteissään kulttuurin, yhteiskunnan ja politiikan kommentoija. Hän liikkui mielellään marginaalissa olevien ihmisten parissa. Erityisesti tämä näkyi kiitetyssä CNN:n sarjassa Anthony Bourdain: Parts Unknown (2013–), jossa ruoka ei enää ollut siinä määrin ohjelman teemana kuin aikaisemmissa tv-sarjoissa.

Bourdain oli julkisuudessa lähes 20 vuotta. Kun Kitchen Confidential julkaistiin hän oli jo yhden elämänuran elänyt yli 40-vuotias mies. Parinkymmenen vuoden aikana Bourdainkin muuttui, ainakin vähän. Kulmat hieman pehmenivät, eikä hänkään onneksi ollut se macho keittiöninja miltä alkuun näytti. Hän otti kantaa #metoo-liikkeen puolesta ja tuki voimakkaasti tyttöystäväänsä Asia Argentoa, joka kertoi Harvey Weinsteinin raiskanneen hänet. Tosiasiahan on, että esimerkiksi lihansyömisen mainostaminen identiteetin ytimenä on tuntunut jo usean vuoden ajan minuutti minuutilta juntimmalta.

Kaikista Bourdainin teksteistä paistaa läpi, että hän on paininut omien demoniensa kanssa koko ikänsä. Päihdeongelmista hän on ollut täysin avoin. Rivien välistä on ollut luettavissa myös mielenterveysongelmat. Sydän halkeaa kun ajattelee, miten pimeään paikkaan ja hetkeen jokainen itsemurhan tehnyt on joutunut.

Lepää rauhassa.

Tero

*****
Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen kriisipuhelin 010 195 202.