Hunajamelonipasta – niin hyvää!

Hunajamelonipasta.

Parmesaanin suolaisuus ja hunajamelonin makeus yhdistyy ihastuttavalla tavalla hunajamelonipastassa. Hunajamelonipasta on turvaruokien (comfort food) parhaimmistoa: lempeä, ystävällinen ja turvallinen ruoka. Lohdullinen syksyllä, lämmittävä talvella. Kesäruoaksi en hunajamelonipastaa miellä, kesän lämpöön se on ehkä liian raskas, mutta viileämmillä keleillä mainio valinta.

Joensuussa oli siinä kymmenisen vuotta sitten sellainen pieni ja suloinen herkullisia pastoja tarjoava Caffe Delizia -niminen ravintola. Ymmärtääkseni sitä piti pariskunta, eikä tainnut paljon ulkopuolisia työntekijöitä olla varaa pitää. Muutaman vuoden he jaksoivat tehdä pitkää päivää, mitä ravintolayrittäjyys vaatii, mutta sitten tuli lappu luukulle. Delizian lopettaminen oli menetys joensuulaisille, eikä vastaavanlaista paikkaa ole sinne tullut. Eipä sen puoleen, en ole reilun kahdeksan Helsinki-vuoden aikana vielä löytänyt pääkaupungistakaan sellaista supermahtavaa pastapaikkaa, vaikka monessa on tullut käytyä. Jos joku sellaisen huippuhyvän pastapaikan tietää, niin vinkata saa.

Takaisin Joensuuhun. Delizian pastalista oli melko laaja, mutta yksinkertainen. Ja pasta-annoksensa sai poikkeuksetta al dentenä, enkä muista pettyneeni kertaakaan. Minun suosikikseni muodostui annos “spagettia kermaisessa tomaatti-hunajamelonikastikkeessa”.

Ulkonäöltään annos oli jopa hieman ätläkän ja silti vaatimattoman näköinen, mikä johtuu kastikkeen väristä. Tomaatin, hunajamelonin ja kerman sekoitus nyt on väriltään sellainen huonosti sammutettu oranssi. Mutta mikä maku! Antakaa minulle hunajamelonipastaa ja olen onnellinen!

Tietenkään en koskaan Deliziasta saanut hunajamelonipastan ohjetta, ainakin kerran sitä kysyin. Enkä ole netistä hakemallakaan löytänyt vastaavaa. Hunajamelonipastan puutteen voivotteluunhan tässä nyt on kulunut useita vuosia, mutta taannoin päätin tormistautua ja ryhtyä itse reseptin kehittelyyn - ja hyvä niin.

Näillä mennään.

Onneksi pääraaka-aineet (hunajameloni, tomaatti, kerma) olivat tiedossa, niin oli mistä lähteä kokeilemaan. Kun vielä muistaa, että Delizian tyypit pitäytyivät pastoissaan hyvin simppeleissä versioissa, niin johtopäätökseni on, ettei hunajamelonipastakaan kovin montaa ainesosaa sisällä. Voin tietysti olla väärässäkin, mutta koekeittiöni lopputuloksessa olen kyllä tavoittanut makumaailman jota lähdin etsimään.

Itse teossa.

Hunajamelonipasta
2–4:lle

1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
½ hunajameloni
1-2 dl kermaa
oliiviöljyä
mustapippuria
parmesaania
suolaa

mieleistä pastaa (minulle spagettia!)

Kuori ja pilko valkosipulinkynsi. Kuori ja leikkaa salottisipuli muutamaan osaan. Paloittele hunajameloni valmiiksi. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja freesaa salottisipulia ja valkosipulia muutama minuutti. Salottisipulista otetaan öljyyn vain makua mukaan, joten poista sipulinpalat niiden pehmettyä ja annettua makunsa (tai voit ne jättääkin, minä en jätä, kun en tähän versioon halua sipulisattumia. Valkosipulia en poista.).

Lisää pannuun tomaattimurska ja anna sen pulputa hetki ennen kuin lisäät hunajamelonin palat. Anna tomaattimurskan ja hunajamelonin porista reippaasti pannulla ilman kantta 30-45 minuuttia. Tarkoitus on haihduttaa nestettä niin paljon, että soosi alkaa näyttää "tahnamaiselta". Myöhemmässä vaiheessa notkistetaan kermalla soosi takaisin kastikemaiseen olomuotoon.

Kun kastike on haihtunut riittävän tahnamaiseksi, muussaa pehmenneet hunajamelonin palat esimerkiksi perunasurvimella, jotta kastikkeesta tulee sileähkö. Jos haluat aivan sileän kastikkeen, käytä sauvasekoitinta.

Lisää soosiin kerma. Nyt on omasta mausta kiinni, kuinka kermaisen kastikkeen haluaa, joten laita ensin vaikka desilitra kermaa ja maistele, tahdotko kermaisempaa. Anna kiehahtaa ja mausta kastike suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita keitetty pasta kastikkeeseen ja annostele lautasille. Hujauta annoksen päälle mustapippuria ja parmesaania. Syö.

Video hunajamelonipastan teosta, puolitoista minuuttia!

Kastikeannoksesta riittää 2–4:lle. Kahdelle tämä on todella reilu, ja neljälle sellainen pienen annoksen verran. Resepti on myös helppo puolittaa, ja tehdä halutessa pienempi annos. Myös potkuisemman version kokeilu on käynyt mielessä, entä jos lisäisi snadisti chiliä kastikkeeseen? Pitänee kokeilla.

Hunajamelonipasta on suolaisenmakea pastaruoka, ja omaan makuun todella hyvää. Myös puoliso tykkää kovasti.

Riitta

Raakamakkarapasta – se hieman parempi makkarakastike pastalle

Raakamakkara kellii persiljapedillä.

Jääkaapissa oli sienikastikkeen tekemisestä ylijäänyttä kermaa, Wotkin'sin raakamakkaraa – ja minulla armoton nälkä.

Heitin spagetin kiehumaan ja valkosipulin kuumaan öljyyn pannulle. Sipelsin tuoremakkaran perään. Kärventyvän valkosipulin kitkerä tuoksu napautti luunapilla nenäonteloon. Heitin nopeasti pannulle kerman, ettei valkosipuli palaisi. Kermaa olikin vain tilkka ja se kuivahti välittömästi kalvoksi tulikuumalle pannulle. Yritin jatkaa kastiketta vedellä ja onnistuin pelastamaan edes jollain lailla kastikkeen.

Kyllähän tuon pastan kanssa söi, mutta päätin, että huomenna soosi tehdään kunnolla.

Seuraavana iltana töiden jälkeen marssin Hakaniemen kauppahalliin ja ostin Hakkaraiselta heidän mainiota porsasmakkaraansa, Kuuselalta kermaa ja Satumarjasta persiljaa.

Raakamakkarapasta
öljyä
raakamakkaraa
valkosipulia
persiljaa
kermaa
mustapippuria
parmesaania
pastaa
suolaa pastan keitinveteen ja mahdollisesti kastikkeeseen

Laita pasta (esim. spagettia) kiehumaan suolattuun veteen. Kuori makkara ja sipeltele se mieleisiksi palasiksi kuumaan öljyyn pannulle. Rouhi mustapippuria sekaan. Kun makkara alkaa saada väriä, heitä sekaan pilkottu valkosipuli. Laske lämpöä. Laita sekaan runsaasti silputtua persiljaa ja kaada pannulle mieleinen määrä kermaa. Keitä kerma kasaan.

Maista suola ja pippuri. Kannattaa todellakin maistaa, eikä heittää suolaa arviolta koska eri makkarat suolaavat soosin erilailla.

Kun pasta on kypsää, sekoita se kastikkeeseen. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

Tuli mahdottoman hyvää. Hakkaraisen fenkolinen possumakkara sopii älyttömän hyvin kermaiseen pastakastikkeeseen. Helppoa ja nopeaa – aikaa menee ajatuksesta lautaselle se kymmenisen minuuttia, minkä pastan keittäminen kestää. Pitää vain hieman keskittyä, eikä pöljä, kärventää valkosipulia ja kuivattaa hömelönä kermoja taivaan tuuliin.

Tero

Sitruuna–persilja–voikastike pastalle

Makumatkalla Italiaan.

Saku Tuomen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & olio (2010) on kyllä paras inspiraation lähde pastasoosien tekoon. Vaikka ei tekisi mitään yksittäistä kirjan ohjetta, niin jo pelkästään teoksen lueskelu saa innostumaan yksinkertaisen, vain muutamaa raaka-ainetta sisältävän pastaruoan tekoon. Niin tälläkin kertaa, vaikka tuli myös googleteltua ja törmättyä HS:n ruokablogeissa Eeva Kolun (Kauhaa ja rakkautta) ohjeeseen voisesta persilja-sitruunapastasta.

Lopputuloksena syntyi jälleen modausversio sitruunapastasta, ei originaali eikä originelli, mutta hurjan hyvä. Luulenkin, että kaikki pastaversiot on maailmassa tehty, kisa parhaimpien välillä käydäänkin pikemmin raaka-aineiden tuoreudessa ja käsittelytaidoissa.

Makustelijat eivät väitä olevansa pastamestareita, mutta ilmeisesti sen verran vaatimatonta on pastaruokien taso paikallisissa ravintoloissa, että mikäli aikoo syödä hyvää pastaa, se kannattaa tehdä kotona. Jo vuosia sitten edesmennyttä joensuulaista pastapaikkaa Caffe Deliziaa on edelleen ikävä. Helsingissä hyvään pasta-annokseen on ravintolassa törmännyt ani harvoin. Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä pastapaikoista, niin saapi kernaasti antaa.

Ohje on suuntaa-antava; mikäli voin määrä hirvittää, käytä vähemmän tai mikäli haluat vaikkapa enemmän valkosipulia, käytä enemmän. Tämä kastike on muuten nopeatekoinen, se valmistuu samalla kun keität pastan. Esivalmistelut kannattaa siis tehdä ennen kuin ryhtyy keittämään pastaa.

Sitruuna–persilja–voikastike pastalle
100 g voita
1–2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
reilusti persiljaa
mustapippuria
suolaa
parmesaania


 
Kuori ja pilko valkosipulinkynnet, raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua persilja. Persiljaa tulee käyttää todella runsaasti, sillä se ei ole tässä mauste, vaan tärkeä raaka-aine.

Laita voi pannulle ja freesaa valkosipulinkynsiä noin minuutin ajan. Valkosipulia ei ole tarkoitus kärtsätä, joten pidä lieden lämpö kohtuullisena. Lisää raastettu sitruunankuori ja anna hautua noin minuutin. Lisää persiljasilpusta suurin osa, mutta jätä pieni määrä käytettäväksi tuoreeltaan pasta-annosten päällä. Anna jälleen hautua minuutin tai pari. Lisää sitruunamehusta ensin noin puolet ja maista soosin sitruunaisuus. Mikäli mielit lisää happamuutta, lisää kaikin mokomin loputkin mehusta. Mausta soosi mustapippurilla ja suolalla.

Lisää keitetty pasta joukkoon, sekoita nopeasti ja jaa annokset lautasille. Ripota annoksen päälle tuoretta persiljasilppua ja raastettua parmesaania tahi muuta vastaavaa kovaa, maukasta juustoa. Syö oitis.

Tämä määrä kastiketta käytettiin kuivapainoltaan 300 grammaan spagettia.

Sitruuna–persilja–voipastaa. Hyvän mielen ruokaa.

Pastasta tuli todella herkullista. Miten voi sitruuna olla samalla niin nautinnollisen pirteää että makuhermoja lempeästi kutittelevaa? Se on kuin itse kevät – aurinkoinen ja virkeä.

Jos muutoinkin pidät sitruunaisista pastoista, niin katso myös sitruunainen kesäkurpitsapasta ja sitruunapasta – spagetti con limone, per favore.

Riitta

Video: Tero

Yksinkertainen tomaattikastike

Muutama vuosi sitten ulkopuolinen olisi saattanut arvella, ettei perheessämme syödä muuta kuin kuin tomaattikastiketta eri muodoissa. Tein jopa valmista peruskastiketta suuria määriä pakastimeen, josta se sitten päätyi pitsapohjan päälle tai pastan kumppaniksi milloin sellaisenaan, milloin sinihomejuustolla, kermatilkalla tai voinokareella aateloituna.

Hyvä, yksinkertainen tomaattikastike on helppo ja nopea tehdä. Itselläni on tapana tehdä kastike muutamasta simppelistä ainesosasta – hieman fiiliksen mukaan. Esimerkiksi sipulia käytän harvoin, mutta toisinaan saatan käyttää esimerkiksi pienen salottisipulin. Joskus taas en käytä tomaattipyreetä ollenkaan ja joskus taas käytän. Kastikkeen perusainekset ovat aina öljy, valkosipuli, mustapippuri, oregano ja säilötyt tomaatit (tai tomaattimurska).

Yksinkertainen tomaattikastike
1 tlk tomaatteja
oliiviöljyä
tomaattipyreetä (esim. seitsemisen senttiä tuubista)
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
mustapippuria
oreganoa
(lopullisesta käyttötarkoituksesta riippuen ja maun mukaan pippuria, suolaa, sokeria, chiliä, paprikajauhetta jne.)

Paista paistinpannulla tai laakeassa kasarissa tomaattipyree kuumassa öljyssä. Lisää valkosipuli. Pippuroi ja heitä kuumaan öljyyn myös kuivattua oreganoa. Kun valkosipuli alkaa tuoksua voimakkaasti nenään, kippaa joukkoon tomaatit. Sekoita ja laita kansi kasarin päälle. Keitä silloin tällöin sekoitellen hiljaisella tulella puolisen tuntia.

Mikäli käytät kokonaisia tomaatteja, muussaa kokonaisiksi jääneet tomaatit jossain vaiheessa.

Maista kastiketta. Kastikkeen käyttötarkoitus vaikuttaa siihen millaista makupalettia haet. Esimerkiksi suolaa ei kannata laittaa kastikkeeseen lainkaan, mikäli aiot sulattaa joukkoon kasan sinihomejuustoa. Suola kannattaa tarkistaa vasta juuston lisäämisen jälkeen. Mikäli kastike on käyttötarkoitukseen liian juoksevaa, keitä soosia jonkin aikaa ilman kantta. Tällä perusreseptillä syntyy 4–5 desiä kastiketta.

Tällä kertaa peruskastike aateloitiin dekadentisti runsaalla määrällä sinihomejuustoa (170 g, eli kokonainen Aura-juustokolmio) ja niin peruskastike muuttui tomaattiseksi sinihomejuustokastikkeeksi. Kastike sekoitettiin 300 grammaan pastaa, kahdelle nälkäiselle sopiva annos...

Tero
Valokuva: Riitta

Makustelijoiden helpot ja nopeat: salvia-voikastike pastalle

Makustelijoiden helpot ja nopeat -sarja jatkaa – ilmeisesti loputtomasti – pastalla.

Löysin joskus 2000-luvun alkupuolella salvia-voikastikkeen Marcella Hazanin klassikkoteosten uudelleenjulkaisusta: Essentials of Classic Italian Cooking. Hazanin kerrotaan tuoneen 1970-luvulla yksinkertaiset ”oikeat” italialaiset ruuat Yhdysvaltoihin.

Ja mikä onkaan simppelimpää ja nopeampaa kuin paistaltaa muutama salvianlehti voissa ja sekoittaa se pastaan?

Salvia-voikastike pastalle (kaksi annosta)
240 g pastaa
suolaa pastan keitinveteen
50 g voita
10 tuoretta salvianlehteä (tai enemmän…. meidän mielestämme saa maistua)
 parmesaania

Kuumenna voi pannulla. Kun voi lakkaa kuohumasta ja alkaa ruskistua, heitä sekaan salvianlehdet. Hazanin reseptissä niitä on 6–8, meillä oli kymmenen, mutta olisi voinut olla enemmänkin. Salvian mausta kun pidämme. Salvianlehdet paistuvat pikemminkin sekunneissa kuin minuuteissa, joten pastan on syytä olla varsin valmiina siinä vaiheessa kun heität heinät rasvaan.

Hazan ohjeistaa, että kun salvia on paistunut, kaadetaan salvia–voiseos pastan sekaan ja sekoitetaan. Me laitoimme perinteisempään tapaan pastan voin sekaan pannulle. Hazanin menetelmällä tulee vähemmän sotkua keittiöön, kun märkää pastaa ei heitetä tulikuumaan rasvaan. Hazanin järjestyksellä ei myöskään tarvitse pelätä, että pasta palaa kuumassa rasvassa.

Sekoitit salviaisen voin pastaan tai päinvastoin, nauti pasta-annoksesi parmesaaniraasteen kera.

Suolaa ei meidän makuumme tarvinnut lisätä salvia–voiseokseen, kun jo voissa oli suolaa. Lisäksi pastan keitinvesi oli kohtuullisesti suolattu.

Mikäli salviaa ei ole saatavilla, tuoreella rosmariinilla pääsee myös maukkaaseen lopputulokseen.

Tero

Makustelijoiden helpot ja nopeat: tomaattinen chorizopasta

Helpot ja nopeat -sarja jatkaa pastaruuilla. Tällä kertaa makuaineena on espanjalainen chorizo.

Netti on suorastaan turvoksissa erilaisista chorizokastikkeista pastalle. Suurimmassa osassa kastikkeisiin tulee useita mausteita, sipulia, viiniä – jopa kermaa. Tässä tomaattisessa chorizokastikkeessa on pyritty yksinkertaisuuteen ja nopeuteen. Mitä maukkaampaa chorizo on, sitä vähemmän lisämaustamista tarvitaan.

Kastike valmistuu tarpeen vaatiessa samassa ajassa kun pasta kypsyy.

Tomaattinen chorizopasta yhdelle
50 g chorizoa kuutioitunatilkka öljyä
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
1 dl paseerattua tomaattia
120 g pastaa
suolaa (pastan keitinveteen)

Paista chorizokuutiot pannulla tilkassa öljyä, pippuroi. Kun chorizo on ruskistunut, lisää sekaan pilkottu valkosipulinkynsi. Kun valkosipulin tuoksu pannulla voimistuu, heitä sekaan desi paseerattua tomaattia. Kiehauta.

Jos kastikkeesta näyttää tulevan liian kuivaa, sitä voi notkistaa pastan keitinvedellä.

Tarkista suola, vaikka chorizo onkin suolaista. Sekoita mieleiseen pastaan. Nauti.

Tero

Suppilovahverokastike – helppo ja herkullinen

Sienistä voi tehdä monenmoisia kastikkeita ja kermainen sienikastike on yksi perussienikastikkeista. Kastiketta tehdään usein pikkukattilallinen ja se suurustetaan tavallisesti vehnäjauhoilla tai vaihtoehtoisesti peruna- tai maissitärkkelyksellä. Kastikkeessa saattaa olla nestettä niin paljon, että se muistuttaa suurustettua keittoa.

Tiiviimpikin kastike – ja ilman jauhoja – on mahdollinen. Meidän suosimaa vähäkermaista kermakastiketta voi fiksailla vähän sen mukaan, minkä kanssa sitä syödään. Pastalle tai paahtoleivälle kelpaa hyvin tiivis kastike, perunalle kannattaa käyttää kermaa hieman runsaammin.

Suppiskastike pastalle
290 g tuoreita suppilovahveroita (tällä kertaa)
1 rkl öljyä
valkopippuria (maun mukaan)
1 pieni punasipuli pilkottuna
1 rkl voita
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa (maun mukaan)
1 dl + loraus kermaa
persiljaa, n. vajaa puolikas puntti
(+ kahdelle hengelle, n. 300 g pastaa)


 
Paista tuoreet sienet öljyssä kuiviksi ja pyöräytä sekaan valkopippuria. Kun sienet näyttävät paistuvan, eivätkä enää keittyvän, heitä sekaan 1 rkl voita ja pilkottu sipuli. Kun sipuli on kypsää, lisää valkosipuli. Kun valkosipulin tuoksu nousee nokkaasi, lisää suolaa ja kaada desi kermaa sienten sekaan. Keitä kerma kasaan ja lisää persiljasilppua.

Ennen pastan sekoittamista kastikkeeseen, lisää kastikkeeseen hieman kermaa, jos kastike on liian kuivan tuntuista. Lisää pasta pannulle sekä hieman pastan keitinvettä. Sekoita ja annostele. Maista, tarvitseeko kastike vielä suolaa tai pippuria. Lisää, jos tarvitsee.

Annoksen päälle voi laittaa vielä persiljaa. Tarjoile pippurimyllyn ja juustohiirien varalta parmesaniraastekipon kera.

Tero (Riitta oli kakkoskameran varressa)

Makustelijoiden helpot ja nopeat: pekonipasta

Helppoja ja nopeita ruokia on paljon. Erityisesti pastaruokia. Aloitamme uuden makustelijoiden videoreseptisarjan, helpot ja nopeat, nopealla ja herkullisella pekonipastalla.

Aineksia pastaan tulee vain muutama, mutta erityisesti juuri pastaruuissa muutamalla komponentilla pääsee pitkälle.

Pekonipasta (yhden hengen annos)
120 g pastaa
1 rkl ruokaöljyä
50 g pekonia
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
rosmariinia (kuivaa tai tuoretta)
suolaa pastan keitinveteen
parmesaania

Laita pasta keittymään pastatyypin vaatimaksi ajaksi. Paista pekoni öljyssä ja rouhi mustapippuria päälle. Kun pekoni on paistunut, lisää pekonin seuraksi valkosipuli ja rosmariini.  Ota pannu pois kuumalta levyltä: valkosipuli ja rosmariini antavat makunsa kuumassa rasvassa pastan valmistumista odotellessa.

Laita paistinpannu takaisin kuumalle levylle hieman ennen pastan kypsymistä. Valuta pasta ja sekoita se mausteiseen pekoniin. Sekoita sekaan parmesaania. Viimeistele annos mustapippurirouheella ja parmesaanilla.

Tero

Aika helvetin hyvät tattipasta – videoresepti

Tattipasta on yksi Makustelijat-blogin suosituimmista resepteistä. Etenkin syksyllä reseptiä käydään lukemassa meidän mittakaavassa todella paljon.

Teimme reseptistä videoversion.

Tekstiversio reseptistä löytyy täältä: Aika helvetin hyvä tattipasta.

Makustelijat

Sitruunainen kesäkurpitsapasta

Missi se on, kesäkurpitsa, vuoden vihannes 2003.

Meillä ei ole kasvimaata, eikä todennäköisesti sellaisen hoitamiseen tarvittavia taitoja saati luonnetta. Silti pääsemme joka kesä nauttimaan sadonkorjuusta, kun lähipiirin ponnistelut kasvimailla tuottavat tulosta yli heidän omien tarpeidensa. Tänä viikonloppuna huushollimme sai muutaman kauniin, keltaisen kesäkurpitsan. Ja pastaa teki mieli, siispä jonkin sortin kesäkurpitsapasta oli paikallaan.

Mise en place eli esivalmistele, sanovat ranskalaiset.

Kesäkurpitsa on kiitollinen ja helppo kasvis ruoanlaitossa. Se ei ole kovin tarkka seurastansa, vaan sen kanssa voi yhdistellä makuja ja mausteita laajalla skaalalla. Tämä lienee myös kesäkurpitsan ongelma, se jää usein sivurooliin, lisukkeeksi. Tällä kertaa se jakaa pääosan yhdessä sitruunan kanssa. Sitruuna, kuten yleisesti tiedetään, diivailee itselleen runsaasti tilaa ja dominoi mielellään makunystyröitä. Nyt niille koetetaan antaa jotakuinkin saman verran tilaa näyttämöllä.

Ohjeen vetäisin Stetson-Harrisonista, mutta en kuvittele sen olevan mitenkään omaperäinen. Sen verran paljon on tullut syötyä pastaruokia, että siitä kokemuksesta ja kontekstista tämäkin resepti kumpuaa. Ja juuri niin on hyvä, nyt ollaan tekemässä mahdollisimman herkullista turvaruokaa.

Zucchini. Svengaa kuin daiga-daiga-duu.

Sitruunainen kesäkurpitsapasta
kahdelle isoruokaiselle

300 g pastaa
2 kohtuullisen kokoista kesäkurpitsaa, yht. noin 500 g
2 isoa valkosipulinkynttä
1 sitruuna
voita (öljyä)
chiliöljyä
basilikaa
mustapippuria
suolaa
parmesaania

Tämä ruoka valmistuu jotakuinkin siinä ajassa kun pasta kiehuu kypsäksi, joten kesäkurpitsasoosin ainekset kannattaa esivalmistella. Siinä ajassa kesäkurpitsapalat ehtivät kypsyä, mutta jäävät vielä mukavan pureksittaviksi.

Laita vesi kiehumaan pastan keittämistä varten. Huuhtaise ja pilko kesäkurpitsa paloiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa hienoksi. Raasta hieman sitruunankuorta. Pilko basilika. Parmesaani on tarkoitettu tarjoiluun, mutta sekin toki kannattaa raastaa valmiiksi.

Kun vesi kiehuu, lisää siihen valitsemasi pasta. Meillä oli tällä kerralla fusillia, jonka keittoaika on 10–11 minuuttia.

Laita pannulle pala voita ja tilkka öljyä. Minä laitoin chiliöljyä, koska halusin pienen lempeän potkun ruokaan. Kuullota valkosipuleita, mutta älä anna niiden kovin ruskistua, ettei niistä tule kitkeriä. Lisää sitruunankuori ja anna senkin hetken hautua pannulla ennen kuin lisäät pilkotut kesäkurpitsat. Anna paistua pari minuuttia, ja purista sen jälkeen joukkoon sitruunan mehu. Mausta tuoreella basilikalla, mustapippurilla ja suolalla. Tarkista maku.

Kun pasta on kypsää, kaada keitinvesi pois. Yhdistä pasta ja kesäkurpitsasoosi. Jos tykkäät parmesaanista, ripottele sitä annoksen päälle. Syö heti.

Sitruunainen kesäkurpitsapasta.

Sitruunainen kesäkurpitsapasta oli aika täydellinen elokuisen sunnuntain ruoka. Raikas auringonpuraisu sitruunasta ja odotettu sadonkorjuun ilo ja maku kesäkurpitsasta. Sopivasti tuhtiutta pastasta ja parmesaanista, sillä kyseessä on kumminkin turvaruoka (comfort food), maukas ja kotoisa.

Riitta

Ps. Kesäkurpitsaa ja sitruunaa olen aiemminkin käyttänyt pastan kavereina. Niistäkin löytyvät blogaukset: Ahneen pihtarin kesäkurpitsapasta ja Sitruunapasta – spagetti con limone, per favore.

Sitruunapasta – spaghetti con limone, per favore!

Joensuussa oli vuosia sitten pieni ruokaravintola nimeltä Caffé Delizia. Ravintolan menu koostui muistaakseni pelkästään pastavaihtoehdoista, ja niitä oli paljon. Mikäli listalla oli jotain muuta, niin en kiinnittänyt siihen koskaan huomiota. Jos joskus jaksoin vielä jälkiruokaa, saatoin tilata tiramisua. Caffé Delizia oli siitä harvinainen joensuulaisravintola, että myös kasvissyöjille oli runsaasti valikoimaa.

Citrus limon.

Mieleeni on erityisesti jäänyt kaksi annosta: pastaa (ehkä tagliatellea?) kermaisessa sitruunakastikkeessa ja spagettia kermaisessa tomaatti–hunajamelonikastikkeessa. Varsinkin jälkimmäisen annoksen söin lukuisia kertoja. Joskus kysyin myös reseptiä – eivät tietenkään antaneet. Olisi pitänyt käydä kysymässä uudestaan silloin, kun paikka oli auki viimeisiä hetkiään, ehkä olisivat jo silloin suostuneet.

Kermainen tomaatti–hunajamelonikastike spagetin kera ryyditettynä parmesaanilla ja pippurimyllystä rouhaistulla mustapippurilla oli mitä suloisin ruoka. Annos lämmitti kylmän sateisena syyspäivänä ja siivitti ajatukset jonnekin aurinkoon talven tuiskuissa. Oikeaa joka tilanteen comfort foodia, jolle muuten pitäisi löytää tai keksiä parempi vastine suomen kieleen kuin lohturuoka. Jos jollain on parempi ja kuvaavampi käännös comfort foodille, niin kertokoon! Ja jos jollakin on kelpo resepti tällaiseen pastaan, niin kertokoon myös sen! Tai ehkä vain ryhdyn vihdoin testailemalla etsimään ainesosien oikeita suhteita.

"Eksoottiset ruoat saavat aikaan kaukokaipuun."

Myös Caffé Delizian kermainen sitruunapasta oli herkullista, yhtä aikaa pehmeän ja hieman kirpeän makuista. Saku Tuomen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & olio -teoksessa (2010, 4. painos) on muutama variaatio sitruunapastalle. Tekijät toteavat, että Italian kuumassa kesässä suositaan raikkaita kastikkeita, ja esimerkiksi sitruunakastikkeita on kymmeniä.

Tekemäni pastaruoka on jälleen kerran saanut innoituksensa Aglio & oliosta, mutta juuri tällä aineosien yhdistelmällä siellä ei ole reseptiä. Agliossa & oliossa ei muuten pääsääntöisesti kerrota tarkkoja mittoja ainesosille missään reseptissä. Ne pitää maalaisjärkeä käyttäen päätellä itse.

Tämä ruoka valmistuu nopeasti, joten tee ehdottomasti esivalmistelut. Pastana oli spagettia, mutta tagliatelle kävisi myös erinomaisesti.

Voi sulaa lämpimän kerman syleilyssä.

Spagettia kermaisessa sitruunakastikkeessa
2 dl kermaa
palanen voita
1 sitruunaa
persiljaa
suolaa
(mustapippuria ja parmesaania)
spagettia

Ota ensin kerma ja voi huoneenlämpöön.  Laita spagettivesi kiehumaan. Sillä välin ehdit silputa persiljan, raastaa hieman sitruunankuorta ja puristaa sitruunasta mehun. Mikäli tahdot parmesaania pastan kanssa, raasta myös sitä valmiiksi. Kun vesi kiehuu, lisää spagetti. Nyt kastikkeen valmistamiseen on aikaa noin kahdeksan minuuttia ja se riittää mainiosti.

Lämmitä kerma. Älä kuitenkaan anna kerman kiehua tai edes kiehahtaa, vain lämmitä. Lisää kerman sekaan voi. Taisin käyttää noin 40 g:n palan, en mitannut, mutta tämä on arvio. Kun voi on sulanut, lisää persiljasilppu. Laita sitruunankuorta ja -mehua ja suolaa makusi mukaan. Kastike on valmis.

Kun spagetti on al dente, kaada se lävikköön ja ravista hieman. Kaada sen jälkeen spagetti kastikkeen sekaan ja sekoita. Nostele lautasille. Pyöräytä myllystä mustapippuria ja ripota parmesaania päälle.

Laakea pannu on näppärä. Siinä saa sekoitettua pastan kastikkeen sekaan.

Parmesaanin ripottamisessa kannattaa tällä kertaa olla nuuka. Minä tapaan hölvätä sitä aivan häpeilemättömiä määriä, mutta tämä pasta vaatii niukkuutta juuston käytössä. Vain sen verran, että on ikään kuin nimeksi. Lihansyöjä ei muuten kaivannut tämän sitruunapastan joukkoon parmesaania ollenkaan.

Tykkään - mi piace!

Vaikka itse sanonkin, niin on herkkua. Niin herkkua, että alkoi tehdä mieli Sisiliaan. Eikös se ole saari täynnä ihania sitruunapuita?


Riitta

Tattiraviolit väkertelijöille

Tattiraviolit: pohjoiskarjalaiset tatit kohtaavat italialaisen ruokakulttuurin.

Vaikka pastan tekeminen itse on helppoa, piru tietää, miksi sitä tulee tehtyä niin harvoin. Sataa grammaa jauhoja kohti yksi kananmuna, taikina viettää hetken laatuaikaa jääkaapissa ja sitten jauhottelemaan ja mankeloimaan. Helppoa kuin heinänteko ja vähemmän v-mäistä.

00-jauhoilla onnistuu pastanteko.

Onnekkaita kun olemme, kaappimme tursuavat tämän vuoden tattisatoa. Päätimme kokeilla tattiraviolien tekemistä.

Täytepastan tekeminen on hieman pelkän pastataikinan tekoa kinkkisempää, mutta sitäkin voisi useammin tehdä. Minulla meinaa mennä hermot näpertelyssä, mutta onneksi lakto-ovolla on leipurin sielu, joten hän hoiti raviolien väkertämisen. Suurten linjojen miehenä tein taikinan.

Kohta saavat munat ja jauhot kyytiä.

Pastan voi tehdä kokonaan käsin, mutta käyttämällä yleiskonetta ja pastamankelia, homma sujuu erittäin näpsäkästi. Pastamankeleita on kuulemma ostettu Suomessa paljon karjalanpiirakan kuoren valmistamiseen. Uskokaa tai älkää, pastakone on hämmästyttävän mainio vekotin myös pastan tekemiseen.

Pastataikina (noin 60–70 ravioliin, jos käytät taikinan tarkkaan)
2 kananmunaa
200 g vehnäjauhoja (00- tai durum-jauhoja)
+ vehnäjauhoja taikinan viimeistelyyn

Laita jauhot ja kananmunat yleiskoneen kutteriin. Aja taikina yhteen. Jos kananmunat ovat isoja, saat varsin kostean taikinapallon. Jos kananmunat ovat pieniä, saat rakeisen kasan. Kävi niin tai näin, pyörittele ja rusentele kutterista löytyvästä materiaalista taikinapallo ja kääri se tuorekelmuun. Laita taikina jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi. Pitempikin säilytys on mahdollista.

Kyytiä on saatu.

Jauhota taikina ja mankeloi se pastakoneen suurimman telavälin läpi. Jauhota taikina ja taita kaksinkerroin ja mankeloi. Tee tämä niin monta kertaa, kunnes taikina tuntuu näpeissä jämäkältä ja kimmoisalta.

Mä tahtoo veivaa, veivaa!

Kun taikina on valmista voit ruveta ohentamaan taikinalevyä tarpeittesi mukaisesti. Pykälä kerrallaan säädä telojen väli kapeammaksi ja kapeammaksi ja aja joka kerta taikina kerran telojen läpi. Käytimme meidän pastakoneessa pykälää 6 valmiin raviolitaikinan paksuutena.

Tattiraviolin täyte (riittää noin 80–100 ravioliin)
60 g kuivattuja tatteja
60 g sipulia
2 valkosipulin kynttä
voita paistamiseen
mustapippuria
suolaa
100 g ricotta-juustoa
1 kananmuna

Liota tatteja puolisen tuntia vedessä. Säilytä liotusliemi.

Paista tatit ja pilkottu sipuli voissa, johon on lorautettu tilkka öljyä. Kun tatit ovat paistuneet, lisää silputtu valkosipuli.

Kun valkosipulin tuoksu tunkee nenään, kaada pannulle tattien liotusliemi. Anna liotusliemen kiehua kokonaan pois. Suolaa ja pippuroi.

Jäähdytä massa. Kun massa on jäähtynyt, laita massa tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta tai muuta voimahärpäkettä), johon lisäät myös ricotan ja kananmunan. Hurista massa tasaiseksi. Tarkista suolan ja pippurin tarve.

Tursotusta.

Laita massa pursotuspussiin tai vaikka pakastepussiin raviolien täyttämistä odottamaan.

Kansi päälle.

Kun olet saanut raviolit askarreltua, keitä valmiita ravioleja runsaasti suolatussa väljässä vedessä pari minuuttia. Suutuntuma kertoo pastan kypsyyden paremmin kuin sekuntikello. Maista.

Sujuu kuin stanssi. Ylijäänyt taikina meni takaisin pastamankeliin.

Jos täytettä jää yli, kuten meillä kävi, niin sen voi käyttää vaikkapa cannellonien täytteeksi.

Kastike tattiraviolille
Voita
Parmesaania raastettuna
Mustapippuria

Vesi kiehuu, voi paistuu. Tuorepasta nousee keitettäessä aina pinnalle.

Tattiraviolien kastikkeeksi käy mainiosti kevyesti ruskistettu voi. Juuri ennen tarjoamista lämmitä voi paistinpannussa kullanruskeaksi ja lusikoi sitä saman tien parmesaaniraasteella ja mustapippurilla ryyditettyjen raviolien päälle. Kerrassaan mainio ruoka.

Tero

Ahneen pihtarin* kesäkurpitsapasta

Pannun lämmössä.

Kesäkurpitsa on oikein hyvää, mutta ei minun sitä erityisesti juuri nyt tehnyt mieli. Vaan pakko siitä oli vääntää ruokaa viikonloppuna. Viikolla olin näet käynyt pensasmustikassa Iso-Hiiden kartanolla Turengissa. Sen verran tyyriiltä tuntuivat pensasmustikat itse poimittuinakin, että kun kassan vieressä oli tarjolla kesäkurpitsoita ilmaiseksi, niin otettava oli. Otin kaksi suurta ja muodoltaan mahdottoman muhkeaa kesäkurpitsaa. Toinen on vielä käyttämättä, toivottavasti se ei ehdi mennä huonoksi.

Pilppua silppua.

Maultaan mieto kesäkurpitsa sopii monenlaisiin ruokiin: gratiineihin, wokkeihin, spydäreihin, siitä voi tehdä keittoa, ym. Nyt teki mieli pastaa, mikä lie hillitön hiilarivaje tai himo kehossa. Karppaajat voivat pitää ruokavalionsa ihan keskenänsä, minä pidän hiilareista.

Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & Olio – Yksinkertaisen pasta A & O opastaa loistavasti pastaruokien tekoon ja omien sovellusten kokeiluihin. Perusviesti on yksinkertainen: muutamalla raaka-aineella pärjää hyvin. Sellainen viesti on mukava.

Ohje on oma sovellukseni, mutta sen vaikutteet ovat Aglio & Oliosta.

Tällaiselta soosi näyttää hetkeä ennen kuin se saa pastan kylkeensä.

Ahneen pihtarin kesäkurpitsapasta
kesäkurpitsaa (mieluiten ilmaista!)
persiljaa
salottisipulia (muukin käy)
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä (esim. maultaan neutraalia maapähkinäöljyä)
Parmesaania
Pastaa, esim. spagetti käy hyvin

Tarkkoja mittoja ei ole antaa, tein näppituntumalta. Kahden ahneen syöjän pastaan käytin yhden ison kesäkurpitsan, pari pienehköä salottisipulia, silputtua persiljaa parisen desiä (tai ehkä vähän enemmän) ja kaksi valkosipulinkynttä.

Tee ensin mise en place. Mittaa haluamasi määrä pastaa valmiiksi, minä käytin tällä kerralla spagettia.  Meillä menee à 150 g kuivapastaa henkilöä kohden (juu se on paljon ja näkyy kropassa). Älä keitä vielä. Huuhtaise kesäkurpitsa ja pilko se paloiksi. Pilko myös sipuli ja valkosipuli. Silppua persilja.

Laita pannulle voita ja öljyä. Molempia siksi, että voi antaa makua ja öljy kestää kovempaa paistolämpötilaa. Yhdessä ne muodostavat erinomaisen mixin paistamiseen. Laita ensin pannulle kesäkurpitsat ja anna niiden rauhassa paistua 10–15 minuuttia. Tällä välin voit keittää veden kiehuvaksi pastan keittämistä varten ja raastaa parmesaanin. Lisää sipulin ja valkosipulin palat pannulle ja pasta kiehuvaan veteen.

Jatka kesäkurpitsaseoksen paistamista pari minuuttia ja lisää suurin osa persiljasilpusta. Jätä osa persiljasta laitettavaksi tuoreeltaan pasta-annoksen päälle. Anna kesäkurpitsan edelleen tekeytyä pannulla joitakin minuutteja ja muussaa seosta puuhaarukalla tai perunasurvimella niin, että osa kurpitsoista soosiutuu, mutta sekaan jää paloja pureksittavaksi. Tämä ei ole niin tarkkaa, että tarvitsisi käyttää yhtään järeämpiä keinoja. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ready, steady, eat!

Noudata pastan keittoaikaa, niin siitä tulee kivasti hammastuntuinen. Huljauta pasta lävikössä ja sitten pannulle kesäkurpitsasoosin sekaan. Nostele kesäkurpitsapasta annoksiksi lautasille, ripsauta persiljaa ja parmesaaniraastetta päälle.

Lopputuloksena oli lempeä, melko mieto, mutta maukas ruoka, joka maistui myös perheen lihansyöjälle.

Riitta

* Ahne pihtari = henkilö joka ottaa kun ilmaiseksi saa, vaikkei tarvetta – edes lähitulevaisuudessa – olisi.

Lihapuuro 2 – Ragù

Tästä se ragù lähtee.

Lapsena lempiruokaani oli ”spagetti”. 70-luku oli vielä perunan ja kastikkeen aikaa ja spagetti oli jotain aivan poikkeuksellista herkkua.

70-lukulainen spagetti tarkoitti spagettipastan nauttimista ketsuppisella jauhelihakastikkeella. Mausteina oli vain sipulia, maustepippuria, lihaliemikuutio ja julmetusti ketsuppia. Ja silti se oli aivan käsittämättömän hyvää ruokaa, jota vaadin äitiä valmistamaan aina kun mielipidettä ruuasta satuttiin kysymään.

Aikaa myöten tällaista kastiketta pastan kanssa tarjottuna ryhdyttiin kutsumaan bologneseksi. Tällä nimellä saatettiin tarjota, ja tarjotaan edelleenkin, etenkin joukkoruokailuissa, melkein millaista tahansa jauhelihakastiketta liisteriksi keitetyn pastan kanssa.

Nykyisen ruokahifistelijän tunnistaa siitä, että hän kutsuu bolognesea ragùksi. Ragù on bolognalaisen lihakastikkeen paikallinen nimi. Ja hifistelijä tietenkin tietää, etteivät bolognalaiset missään tapauksessa syö kastikettaan spagetin kanssa vaan kotitekoisen tagliatellen tai rigatonin, conchiglien tai fusillin kanssa. Myös tortellinin kanssa lihapuuro maistuu ja se on myös olennainen lasagnen ainesosa.

Vaikka ragù on tapana tehdä raavaasta ja rasvaa tuovasta porsaasta, päätin käyttää lihapuurooni erinomaista karitsan jauhelihaa Villa Laurilasta. Kiitokset karitsan kasvattajille, että minut on päästetty eksklusiiviseen liharinkiin mukaan.

Maito kiehuu

Reseptin pohjana käytin yhdysvaltalaista italialaisen keittiön klassikkokirjaa Essentials of Classic Italian Cooking (Marcella Hazan). Opus esitteli kuulemma ensimmäisenä yhdysvaltalaisille alkuperäisiä ja yksinkertaisia italialaisia kotiruokia.

Karitsa-ragù

Viiniä, malja marttyyreille!

Tomaattia soossiin.

3 dl kuutioitua sipulia
3 dl kuutioitua porkkanaa
3 dl kuutioitua varsiselleriä
2 dl öljyä
2 rkl voita
700 g karitsanjauhelihaa
5 dl maitoa (mieluiten punaisesta purkista)
5 dl kuivaa valkoviiniä
2 prk säilyketomaatteja (valuta neste pois)
- suolaa, mustapippuria, muskottia, parmesaania

1. Kuullota sipulia kunnes se on läpikuultavaa. Lisää porkkana ja selleri. Kuullottele niitäkin parisen minuuttia.
2. Lisää liha, reipas ripaus suolaa ja pyöräytä myllystä reilunpuoleisesti pippuria. Lihaa ei ole tarkoitus ruskistaa, vaan paistella siitä kevyesti raaka punaisuus pois. Jauhelihan voi jättää varsin isoiksi kokkareiksi.
3. Lisää maito, muutama raastaisu muskottia, sekoita ja keitä maito pois.
4. Lisää viini, sekoita ja keitä viini pois.
5. Lisää tomaatit, sekoita ja laske lämpö mahdollisimman alhaiseksi, kuitenkin niin, että kastike edelleen kiehuu hissukseen.
6. Keitä kastiketta vähintään kolme tuntia. Kastike on valmista, kun lähes kaikki neste on haihtunut ja rasva on erottunut kastikkeesta. Tarkista suola ja lisää sitä tarpeen vaatiessa.
7. Lisää kastikkeeseen voi ja sekoita kastike pastaan. Parmesaania päälle.

Karitsa-ragù fusillilla.

Tein kastikkeen ohjeen mukaisesti valkoviiniin. Aikaisemmin olen käyttänyt joko punaviiniä tai portviinin ja veden sekoitusta. On valkoviinin käyttö ragùssa sitten miten ”alkuperäistä” tahansa, minun suuhuni vielä maistuvampaa lihapuuroa saa käyttämällä punaviiniä. Punaviini tuo mieltä lämmittävää tymäkkyyttä ja juurevuutta.

Eipä silti, mahtavan makuista oli karitsa-ragù valkoviinilläkin.

Tero

Aika helvetin hyvä tattipasta

Tattipasta on jumalainen ruoka, jossa yhdistyvät mielekkäällä tavalla italialainen ruokakulttuuri ja suomalaiset sienet. Tatteja toki kasvaa toki Italiassakin, mutta ei kysyntään nähden riittävästi. Suomalaisia tatteja viedään sinne vuosittain useita satoja tuhansia kiloja ja myydään ilmeisen hyvällä hinnalla. Esimerkiksi pohjoiskarjalainen yrittäjä, ”tattikeisari” Loreno Dalla Valle on kertonut yltävänsä keskimäärin 300 000 kilon vientiin, mutta parhaana vuonna vienti on ollut yli miljoona kiloa. Eikä hän tietysti ole ainoa vientiä harjoittava tattikauppias Suomessa.

Tattipasta. Jo sana saa kuolaamaan kuin Pavlov koiran.

Näyttää siltä, että tattien arvostus on meilläkin noussut sen myötä, kun kiinnostus ja vienti ulkomaille on kasvanut ja muuttunut oikeaksi liiketoiminnaksi. Arvostus näkyy hinnassa myös meillä, herkkukaupasta ostettuna voi 50 gramman pussi kuivattuja tatteja maksaa helposti 10 euroa.

Tässä on nyt jokunen viikko ihasteltu kuivakaapissa olevia tatteja, joita onneksemme olemme saaneet sukulaisilta Pohjois-Karjalasta. Purkkirivi on soma ja reilusta kahdesta kilosta kuivattuja tatteja saa todella monta ateriaa. Tateista voisi tietysti loihtia mitä vain, vaikka keittoa tai risottoa, mutta me jumitamme tyytyväisinä ja vesi kielellä herkulliseen tattipastaan.

Sienien liotusvesi syventää makua.

Tattipastoista on olemassa monenlaisia versioita. Tämä pasta on riisuttu mielestämme kaikesta ylimääräisestä: tatit ovat pääosassa.

Työnjako ruuanlaitossa on selkeä. Perheen lihansyöjä on itseoikeutettu chef porcino (vapaasti suomennettuna kokki-possu). Lakto-ovon huomattavasti vaatimattomampi, mutta yhtä lailla vastuullinen tehtävä on raastaa parmesaani.

Aika helvetin hyvä tattipasta

40 g kuivattua tattia
300 g spagettia tai muuta pastaa
pari valkosipulinkynttä
mustapippuria
tuoretta persiljaa (saa olla reilusti)
parmesaania (älä pihtaa juustossa)
tilkka öljyä
suolaa (pastan keitinveteen sekä kastikkeeseen)
voita (oliiviöljy käy myös, jos jostain syystä ei pidä voista)

1. Liota tatit. Säilytä liotusliemi.
2. Paista tatit, pilkottu valkosipuli ja hieman persiljaa voissa, johon on lorautettu tilkka öljyä. Mausta mustapippurilla ja suolalla.
3. Kun tatit ovat paistuneet, kaada pannulle tattien liotusliemi. Anna liotusliemen kiehua kokonaan pois. Tarkoituksena on saada kaikki herkulliset tattiaromit kastikkeeseen.
4. Keitä pasta. Pastan keittyessä lisää mieleinen määrä voita tattien sekaan sulamaan – nyt on tarkoitus sulattaa voi, ei paistaa.
5. Kun pasta on kypsää, sekoita se kastikkeeseen, johon lisätään runsaasti persiljasilppua.
6. Tee annokset: annoksen päälle persiljasilppua, mustapippuria ja parmesaania.

Määrästä tulee kahdelle sellainen mukava ähkyannos, kolmelle kohtuullinen ateria ja neljälle niukka satsi. Meillä tattipastaa syödään aina ähkyannos – tietysti.

Makustelijat