Streat Helsinki 2014 – jonoja ja ”kuumia” koiria

Eilen Helsingin torikortteleissa – Sofiankadulla ja kauppatorin liepeillä – järjestettyyn Streat Helsingin katuruokatapahtumaan osallistui odotettua enemmän väkeä: jonoja ja tungosta riitti. Tapahtumanjärjestäjät kertoivat Facebookissa odottaneensa 10 000 kävijää, mutta kävijöitä olikin yli 20 000.  40 ulko- ja kotimaista ruokakojua sai tehdä hikipäässä töitä yleisömassojen ruokkimiseksi.

Jonotusajat olivat niin pitkiä, että aloimme epäillä torikorttelien olevan tapahtuman aikaan ainoa paikka Helsingissä, josta EI saa ruokaa…

Väkimäärä yllätti järjestäjät ja hienoa on, että katusapuska kiinnostaa. Se lupaa hyvää tulevaisuudessa myös herkkusuille.

Videossa ihmisvilinää, ruokakojuja ja ”kuumia” koiria.

Ou mama que Patrona

Annankadun Patronassa riittää hulinaa, sinne on edelleen käytännössä mahdotonta päästä sisään ilman pöytävarausta. Ja sekin kannattaa tehdä todella ajoissa, ainakin mikäli mielii viikonloppuna nauttia meksikolaisen keittiön antimista.

Guacamole & pico de gallo.

Patronassa on tullut käytyä vain muutaman kerran, mutta ihka ensimmäinen kerta tarjoilujen äärellä on tainnut olla kaikista hykerryttävin. Tuolloin olimme saaneet ystävämme UotiSahan pariskunnan Helsinkiin vierailulle. Margaritat parhaita ehkä ikinä ja maistelumenu (tasting menu) sellainen kulinaarinen ilotulitus. Kaupanpäälle iloinen ja välitön palvelu.

Nopal gratinado.

Samalla kokoonpanolla olimme Patronassa nyt perjantaina. Reilua paria viikkoa aiemmin tehty pöytävaraus varmisti pöydän klo 17.00, mutta edes näin hyvissä ajoin ei saanut pöytää enää myöhemmäksi iltaa.

Valmiina tilaamaan, maistelumenu jokaiselle pitkän kaavan mukaan ja aloitetaan alkudrinkeillä. Margaritat ja talon oma Patrona-drinkki ilahduttivat raikkaudellaan ja kirpeydellään. Juuri näin viritetään asiakas oikeaan tunnelmaan.

Ruoka oli jälleen erittäin hyvää, osin jopa erinomaista. Muun muassa talon omat nachot ja guacamole suorastaan superhyviä samoin kuin niiden kera pöytään tullut retiiseillä rapeutettu tomaattisalsa. Seurueen lihansyöjät hyrisivät onnesta maukkaaseen lihaliemeen dipattavista lihatacoista. Katkarapu-kala- ja ananas-cevichet olivat mehukkaita. Kaktus oli jännää ja hyvää. Flan-muunnelma kakkumaisena pekaanipähkinä-flanina suloisen makea.

Pieni mutta selvä miinus tulee kasvissyöjiltä. Pitkän kaavan maistelumenussa oli toistoa, sienillä ja manchegolla täytettyja rullia ja kolme chilin kastiketta tuli nenän eteen kaksi kertaa. Lisäksi sama sienitäyte oli empanada-tyyppisessa piirasessa. Se on liikaa toistoa samalle aterialle, vaikka maut sinänsä olivat hyviä. Tästä huolimatta kokonaisuus oli niin ilahduttava, että mielellään ateriansa ja juomansa maksoi.

Riitta ja Tero

Hodaria hetulaan

Muutin viisivuotiaana vanhempieni mukana Helsinki–Tapiola-akselilta Joensuuhun. Muistelin vuosia nostalgisesti Helsinkiä, ”missä on nakkikioski joka kulmalla”.

Nostalgia on kaipuuta aikaan, jollaista ei ole ollut koskaan olemassakaan ja myös lapset kykenevät vähäisistä ikävuosistaan huolimatta nostalgisointiin. Minulle Helsinki oli nakkimakkaroiden eldorado. Kaupunki, jonka kadut on päällystetty nakeilla!

Helsinkiin paluumuuttajana palattuani on sisäinen viisivuotiaani löytänyt ainakin pienen palan nostalgisesta nakkitaivaasta. Sörkan nakki on tällä hetkellä paras nakki, minkä tiedän.

Parasta Helsingissä: Sörkan nakki.

Perinteinen suomalainen snagari- hot dog on lihapiirakka nakilla – itse suosin kahta.

Varsinainen hot dog kuuluu mitä suurimmassa määrin yhdysvaltalaiseen kulttuuriin ja Yhdysvaltain eri alueilla sitä tarjoillaan paikallisin erityispiirtein. New Yorkissa nakit on paistettu, Chigagossa keitetty jne. Aina asiantunteva Rahola on tiivistänyt hot dog -historian mainiosti. Kannattaa tutustua.

The Best In New York: Gray's Papayan hodarit. Myös paikan papaija-juoma on parhautta.

Minulle mieleisin hodari sisältää amerikkalaista sinappia, ketsuppia (Heinz, ei mitään mansikkahilloa) ja hapankaalia. Yksinkertaisuus on tässäkin valttia.

Hodarisämpylällä ei ole niin suurta väliä, se saa olla varsin huomaamaton. Erilaiset jyvä-, siemen- tai papanasämpylät ovat hodarikäytössä kauhistus.

Sämpylän tarkoituksena on oikeastaan vain toimia nakin ja mausteiden syömisen apuna syötävänä ”lautasena” tai jonkunlaisena suojana, etteivät näpit tahmaannu. En ole kovin innostunut kaupasta valmiina saatavista muovipussiin pakatuista hot dog -sämpylöistä. Paremmat sämpylät taas ovat usein turhan isoja. Menee hyvä hodarihetki käntyn järsimiseksi, vaikka nakin pitäisi olla pääosassa.

Vaikka inhoan leipomista sydämestäni, päätin kokeilla mainion leipäbloggarin Viva Ciabattan! hodarisämpyläohjetta.

Hodarisämpylät Viva Ciabattan! tapaan

Sämpylät odottavat innolla leipäveistä.

250 g vehnäjauhoja
20 g maitojauhetta
150 g vettä
20 g voita
10 g sokeria
10 g hiivaa
5 g suolaa

1. Sekoita jauhot ja maitojauhe keskenään.
2. Lisää muut ainesosat ja vaivaa taikinaksi yleiskoneen taikinakoukuilla kolmisen minuuttia hitaimmalla nopeusasetuksella tai kunnes taikina on kasassa.
3. Vaivaa vielä 6 minuuttia nopeimmalla vaivausasetuksella.
4. Anna taikinan levätä pöydällä noin 20 minuuttia.
5. Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä sämpylöiksi.
6. Nostata sämpylöitä pellillä tunti.
7. Paista 250-asteisessa uunissa, ei niin valmiiksi.

Erinomaisia hodarisämpylöitä. Kohtuullisesta koosta huolimatta sämpylät olivat melko raskaita. Jopa raavaalla miehellä meinasi vatsa täyttyä vain neljästä vaatimattomasta nakkisämpylästä…

Hapankaalilisuke
Mieleinen määrä hapankaalia
Mieleinen määrä sipulia
Mieleinen määrä voita (ei kuitenkaan liikaa)

1. Viipaloi sipuli. Hauduta hapankaalia ja sipulia voissa, kunnes ”raaka” maku häviää aineksista.

Nakit lepäävät raukeina hapankaali-sipulipedillä.

Laiskuuttani en paistanut tai erikseen höyryttänyt Sörkan nakkeja, vaan lämmitin ne kannen alla hapankaalin päällä.

Yummy, Yummy, Yummy 
I got hot dog in my tummy,
 and I feel like a-lovin you!

Matemaattisesti lahjakas ehkä ihmettelee, miksi lämmitin viisi nakkia, vaikka sämpylöitä oli vain neljä. Matemaatikoille tiedoksi: Sörkan nakkia voi syödä myös ilman pullaa.

Tero