Kärsästä häntään: veriletut

Verikekkerit.

Kärsästä häntään -ruokaperinteen sinnikkäimpiä edustajia on veriletut – maksalaatikon ohella. Elävästä ruokakulttuuriin kuulumisesta kertoo se, että niin verilettuja kuin maksalaatikkoakin on saatavilla valmisruokina melkein jokaisesta ruokakaupasta.

Veren hankkiminen on vaikeampaa kuin valmiiden tehdastekoisten veriohukaisten. Tällainen yli nelikymppinen muistaa vielä, että 70-luvulla ja jopa vielä 80-luvullakin verta sai tuoreena jokaisesta ruokakaupasta maitopurkin näköisissä puolen litran pahvitörpöissä. Myö verilettujauhetta myytiin. Saadakseni verta nyt, jouduin menemään Helsingin keskustan Stockmannin pakastekaapille.

En ole koskaan tehnyt veriohukkaita. Siksi päädyin jälleen kerran Maija keittää kotona -kirjan äärelle. Maija (Alli Oksanen – Liisi Harmio, 4. painos, 1965) on luotettava, mutta kovin varovainen  mausteiden kanssa. Esimerkiksi kuin reseptissä lukee ¼ tl. hienonnettua meiramia, laitoin räväkästi ihan puolikkaan teelusikallisen.

Maija keittää kotona ja varoo mausteita, mutta paistaa ihrassa.

Korvasin alkuperäisen reseptin sianrasvassa paistetun sipulin sipulijauheella. Tähän oli syynä se, että olin reseptiä lukematta päättänyt tarjota verilettujen lisäkkeenä karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa. Halusin myös pitää verilettujen massan tasaisena, en halunnut ainakaan näin ensimmäisellä kerralla sipulikokkareita massan sekaan. Sianrasvan puutteen lettutaikinassa korvasin ghiillä, eli intialaisella kirkastetulla voilla.

Täysjyväohrajauhojen leseet nousivat verisen taikinan pinnalle.

Veriohukkaat
5 dl verta
2 dl ykkösolutta
1 muna
1 dl ohrajauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl sipulijauhetta
½ rkl suolaa
2 rkl kirkastettua voita
valkopippuria
½ tl kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Anna taikinan turvota tunnin verran, välillä vispaten, ennen paistamista.

Paista ohukaiset kuumalla pannulla voissa, joko ohukaspannussa pieniä lettuja tai yksiosaisessa pannussa isompia veriräiskäleitä.

Että muuten oli hyvää, aivan järjettömän hyvää. Söin melkein koko verilettusatsin yhdeltä istumalta makea puolukkahillo ja makeahko karamellisoitu sipuli särpimenä.

Lettujen paistaminen sen sijaan ei menny niinku Strömsössä. Minulla oli todella suuria vaikeuksia annostella verilettutaikinaa juuri oikea määrä ohukaspannun neljään lettukoloon. Lettuja kääntäessäni verta lenteli sinne tänne ja suurimmassa osassa letuista oli muotovikaa. Verta oli joka paikassa. Kun paistaminen oli ohi ja letut syöty, kävin selvittämään tuhoja: yksi matto värjäytyi verellä ja neljä keittiöpyyhettä oli veressä (ainakin).

Ensi kerralla teen isoja veriräiskäleitä!

Tero

Sedän tekemää ruokaa tätien reseptillä – maksalaatikko

Hesari heitti aamutuimaan haasteen. Kukaan ei kuulemma tee itse maksalaatikkoa, vaan syö suomalaisen valmisruokateollisuuden suurinta menestystuotetta, valmista maksalaatikkoa.

Vilkaisin aamulla lehden luettuani Maija keittää kotona -opusta (Alli Oksanen – Liisa Harmio, 4. Painos 1965). Painoin jotakuinkin mieleen maksalaatikon vaatimat ainesosat.

Maija hurvittelee mausteilla. Yksi valkopippuri!

Töistä kotiin kaupan kautta, muistelin, että kaapeista ei löydy laktoositonta kulutusmaitoa, rusinoita eikä maksaa. Ne ostin. Hakaniemen hallista sattui löytymään valmiiksi jauhettua maksaa, joten jauhamisen vaivaakaan ei tarvinnut nähdä.

Maksalaatikko (Maijan mukaan)
2 dl puuroriisiä
4 dl vettä
6 dl kulutusmaitoa
1 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
2–3 rkl tummaa siirappia
½ rkl suolaa
1 hienonnettu valkopippuri (ihan totta!)
¼ tl kuivattua meiramia
1 dl rusinoita
250 g jauhettua naudan maksaa
1 kananmuna
Voita vuoan voiteluun sekä maksalaatikon pinnalle
Korppujauhoja maksalaatikon pinnalle

Maksalaatikko matkalla uuniin.

Keitä puuro, riisin ei tarvitse tulla aivan kypsäksi. Paista sipuli voissa. Sekoita kaikki ainekset ja mätkäise voilla voideltuun vuokaan. Korppujauhoja päälle sekä voinokareita. 200 asteiseen uuniin tunniksi.

Kuumankostean minä tunsin maksalaatikon...

Siinä se. Nautitaan voisulan kera.

En ole varmaankaan kymmeneen vuoteen maistanut kaupan maksalaatikkoa, joten en pysty tekemään vertailua. Tämä laatikko ainakin oli hyvää.

Tero

Joulun jämät hernariin

Tuli ostettua jouluksi Hakaniemen kauppahallista pala valmista harmaasuolattua kinkkua. Miten lie lasivitriini vääristänyt kinkkupalan kokoa, mutta vahingossa ostin yli kahden ja puolen kilon mötikän. Mikäpä siinä, jos perheessä olisi lisäkseni muitakin lihansyöjiä. Yhdelle hengelle – varsinkin kun muutakin syötävää oli joulun aikaan riittävästi – kinkunsyöntiurakka oli mahdoton. Kinkkua jäi jäljelle liki kilo.

Vihreää ruokaa.

Minua fiksummat ja filmaattisemmat kertoivat iltapäivälehtien palstoilla, että hernekeitto olisi hyvä tapa hävittää joulun jälkeen jättämät kinkun riekaleet. Pari rosollista ylijäänyttä porkkanaakin ajattelin piilottaa vihreän soseen uumeniin.

Perinteisten perusruokien klassikko Maija keittää kotona (Oksanen – Harmio, 1965, 4. painos) oli syytä ottaa tarkasteluun ja siirtyä hernarin valmisteluun.

Alli ja Liisi kertovat, mitä Maija keittää.

Maijan annos piti tuplata, koska kinkkua oli enemmän kuin reseptissä. Kattilan koko (7 litraa) pakotti vähentämään vettä Maijan reseptistä, mutta hyvä niin. Aika luirua soppaa olisi alkuperäisellä reseptillä tullut.

Hannu K. teki aikoinaan mainiota kasvishernekeittoa. Salaisuutena oli curry. Sittemmin kun pääsin intialaistyyppisten linssi- ja mungpapusoosien makuun oivalsin, että Hannu oli oikeilla jäljillä. Nämä intialaiset soseet kun maistuivat erehdyttävästi hernekeitolta – mausteiselta tosin. Siispä currya tähänkin hernariin.

Hernekeitto kinkun jämillä
4 litraa vettä
14 dl kuivattuja herneitä
1 kg kinkkua
pari salottisipulia
2 porkkanaa
1 rkl Hot Madras -curryjauhetta
rasvaa
muutama mustapippuri
2 tl suolaa (maun mukaan)

1. Liota herneitä vähintään neljä tuntia runsaassa vedessä.
2. Pilko sipuli ja porkkana niin pieniksi paloiksi kuin kykenet
3. Freesaa sipuli ja porkkana vähintään 7 litran kattilassa pienessä määrässä öljyä tai voita. Käytin ghiitä, kun sitä sattui olemaan.
4. Lisää curry ja freesaa, kunnes mauste alkaa tuoksua ”kypsältä”.
5. Lisää vesi, valutetut herneet ja paloiteltu kinkku ja mieleinen määrä (parikymmentä, ehkä) kokonaisia mustapippureita.
6. Keitä vähintään 3 tuntia. Keittämisen loppuvaiheessa lisää suolaa maun mukaan. Perinne kertoo, että suola varhainen lisääminen hidastaa herneiden kypsymistä. Tiedä hänestä.

Annokseen lisätään sinappia. Minkä nimistä sinappia ja miten paljon, saa tällä kertaa kukin päättää tahollaan.

Originaaliresepti.

Hernekeittoa tuli niin iso annos, ettei ruokalusikallinen currya paljon maistunut. Sen maun saattoi kuvitella taustalle täydentämään herneiden ja kinkun makua. Miten paljon lie ahkeralla kuvittelulla oli vaikutusta curryn tuomaan täyteläiseen makuun…

Hernekeittoa voi turvallisesti tehdä ison satsin ja pakastaa annoskokoisiin rasioihin tulevia pikaruokatarpeita varten.

Tero