lauantai 26. huhtikuuta 2014

Tähteet kokkeliin – lampaanpaistikokkeli

Tähteiden käyttäminen on taitolaji. Makustelijat eivät pääse kehumaan taidoillaan. Useimmin meillä tehdään ruokaa yhtä syöntikertaa kahdelle henkilölle, eikä varsinaisia ruokatähteitä kovin taajaan kerry. Sen sijaan helmasyntimme on yksittäisten ruokatarvikkeiden tarpeen yliarviointi, leipää menee liian usein kompostiin. Joskus kumminkin pääsee kokkailemaan tähteistä uutta ruokaa kuten tänään lampaanpaistin rippeistä täyttävämpää munakokkelia.


Tähteidenkin hyödyntämistä koskevat samat säännöt kuin muutakin ruuanlaittoa: mieluummin vähemmän ja harkitusti kuin kaikkea hillittömästi.

Jos tunget ruokaan (oli tähteitä tai ei) kahdeksan juuston smegmaa, viiden pippurin ohrakermaa ja koko jääkaapin nahistuneen sisällön, ei olla enää jännän vaan kaatopaikan äärellä.

Lampaanpaistissa oli riittävästi suolaa ja voimakkaita makuja, ettei kokkelia tarvinnut maustaa kuin mustapippurilla.

Lammaspaistikokkeli
100 g kuutioitua kypsää lammaspaistia
3 kananmunaa
1 rkl maitoa (tai kermaa, tai vettä)
voita ja öljyä paistamiseen
Suolaa, pippuria



Kuumenna rasva pannulla. Paista lampaanpaistikuutiot. Sekoita maito kananmuniin ja riko munien rakenne. Paista munamassa nopeasti koko ajan sekoittaen lammaskuutoiden kanssa. Varo, ettet paista kokkelia liian kuivaksi. Tarkista suola ja pippuri. Nauti sellaisenaan tai vaikka paahtoleivän kera. Jos löydät jotain yrttiä, heitä annoksen päälle. Ei ole välttämätöntä.

Munakokkeli maistui mainiolta. Kokkeli pääsi hieman liian kypsäksi. Tarvitaan vain hivenen nopeammat kädet ja hieman enemmän rasvaa, eikä kokkeli pääse kuivahtamaan. Maistui silti, seuraavalla kerralla entistä paremmin.

Tero

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Sitruuna–persilja–voikastike pastalle

Makumatkalla Italiaan.
Saku Tuomen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & olio (2010) on kyllä paras inspiraation lähde pastasoosien tekoon. Vaikka ei tekisi mitään yksittäistä kirjan ohjetta, niin jo pelkästään teoksen lueskelu saa innostumaan yksinkertaisen, vain muutamaa raaka-ainetta sisältävän pastaruoan tekoon. Niin tälläkin kertaa, vaikka tuli myös googleteltua ja törmättyä HS:n ruokablogeissa Eeva Kolun (Kauhaa ja rakkautta) ohjeeseen voisesta persilja-sitruunapastasta.

Lopputuloksena syntyi jälleen modausversio sitruunapastasta, ei originaali eikä originelli, mutta hurjan hyvä. Luulenkin, että kaikki pastaversiot on maailmassa tehty, kisa parhaimpien välillä käydäänkin pikemmin raaka-aineiden tuoreudessa ja käsittelytaidoissa.

Makustelijat eivät väitä olevansa pastamestareita, mutta ilmeisesti sen verran vaatimatonta on pastaruokien taso paikallisissa ravintoloissa, että mikäli aikoo syödä hyvää pastaa, se kannattaa tehdä kotona. Jo vuosia sitten edesmennyttä joensuulaista pastapaikkaa Caffe Deliziaa on edelleen ikävä. Helsingissä hyvään pasta-annokseen on ravintolassa törmännyt ani harvoin. Jos jollakulla on vinkkejä hyvistä pastapaikoista, niin saapi kernaasti antaa.

Ohje on suuntaa-antava; mikäli voin määrä hirvittää, käytä vähemmän tai mikäli haluat vaikkapa enemmän valkosipulia, käytä enemmän. Tämä kastike on muuten nopeatekoinen, se valmistuu samalla kun keität pastan. Esivalmistelut kannattaa siis tehdä ennen kuin ryhtyy keittämään pastaa.

Sitruuna–persilja–voikastike pastalle
100 g voita
1–2 valkosipulinkynttä
1 sitruuna
reilusti persiljaa
mustapippuria
suolaa
parmesaania


 

Kuori ja pilko valkosipulinkynnet, raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Silppua persilja. Persiljaa tulee käyttää todella runsaasti, sillä se ei ole tässä mauste, vaan tärkeä raaka-aine.

Laita voi pannulle ja freesaa valkosipulinkynsiä noin minuutin ajan. Valkosipulia ei ole tarkoitus kärtsätä, joten pidä lieden lämpö kohtuullisena. Lisää raastettu sitruunankuori ja anna hautua noin minuutin. Lisää persiljasilpusta suurin osa, mutta jätä pieni määrä käytettäväksi tuoreeltaan pasta-annosten päällä. Anna jälleen hautua minuutin tai pari. Lisää sitruunamehusta ensin noin puolet ja maista soosin sitruunaisuus. Mikäli mielit lisää happamuutta, lisää kaikin mokomin loputkin mehusta. Mausta soosi mustapippurilla ja suolalla.

Lisää keitetty pasta joukkoon, sekoita nopeasti ja jaa annokset lautasille. Ripota annoksen päälle tuoretta persiljasilppua ja raastettua parmesaania tahi muuta vastaavaa kovaa, maukasta juustoa. Syö oitis.


Tämä määrä kastiketta käytettiin kuivapainoltaan 300 grammaan spagettia.

Sitruuna–persilja–voipastaa. Hyvän mielen ruokaa.
Pastasta tuli todella herkullista. Miten voi sitruuna olla samalla niin nautinnollisen pirteää että makuhermoja lempeästi kutittelevaa? Se on kuin itse kevät – aurinkoinen ja virkeä.

Jos muutoinkin pidät sitruunaisista pastoista, niin katso myös sitruunainen kesäkurpitsapasta ja sitruunapasta – spagetti con limone, per favore.

Riitta

Video: Tero

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Itse tehdyt tortillat ja pari täytettä

Vierailut Patrona-ravintolassa synnyttivät kiinnostuksen maissitortillojen tekemiseen. Olen joskus yrittänyt tehdä tortilloja polentaan tarkoitetuista maissijauhoista, mutta seurauksena oli vain itkua ja hammasten kiristelyä.


Selvisi, muun muassa muutamasta suomalaisesta ruokablogista, että onnistuneiden maissitortillojen takana ovat oikeat, tarkoitukseen sopivat jauhot: masa harina -maissijauhot. Sitkottoman maissitaikinan kaulitsemista helpottaa enemmän kuin laki sallii, tortillaprässi.

Masa harina -maissijauhot ovat tietyllä tavalla käsiteltyjä maissijauhoja. Masa harina tarkoittaa ”taikinajauhoa”, maissijyvät on esikäsittelyn jälkeen tehty taikinaksi, joka jauhetaan uudelleen jauhoksi.

Helsinkiläinen löytää masa harina -maissijauhoa ainakin Ruohonjuuresta ja hieman edullisempana versiona (2,5 euroa kilo) Vii-Voanista.

Masa harina -jauhoja Ruohonjuuresta ja Vii-Voanista.
Söimme tortillamme tacoina. Tacoksi kutsutaan käsin syötävää täytettyä tortillaa.
Täytteeksi teimme eräänlaista carnitasia, papusoossia, tomaattisalsaa ja guacamolea. Tacot aateloitiin korianterilla ja limellä.

Maissitortillat
3,75 dl kuumaa vettä (hanasta)
3 dl masa harina -maissijauhoja
3 ml suolaa

Teimme tortillat Vii-Voanista ostetun jauhopussin kyljestä löytyneellä ohjeella. Sen mukaan jauhojen ja veden suhde on 4:5 ja suolaa lisätään maun mukaan. On hyvä muistaa, että jauhoissa on eroja. Cool Chile co. -jauhoja käytettäessä jauhoja piti laittaa hieman enemmän kuin pussin kyljessä luki.

Sekoita 3 dl masa harina -maissijauhoja 3,75 desiin kuumaa vesijohtovettä. Lisää suola taikinaan (esim. 3 ml). Sekoita taikina tahnaksi haarukalla. Kun ainekset ovat tasaisesti sekaisin (taikinaa ei tarvitse vaivata), anna taikinan vetäytyä tiiviin kannen tai tuorekelmun alla puolisen tuntia. Taikinamassaa ei saa päästää kuivamaan.

Kun taikina on valmista, tee siitä 40 gramman painoisia palloja. Näistä noin golfpallon kokoisista taikinaknöödeleistä tulee tortillaprässillä noin 13 sentin levyisiä tortilloja. Tästä taikinasta syntyi 15 tortillaa.

Lättyleipuri-Käpin mukaan taikinapallo kannattaa asettaa tortillaprässiin ”ihan ministi saranaan päin”. Halkaistu minigrip-pussi estää taikinaa tarttumasta prässiin. Paksuhkosta muovista raaka tortilla lähtee helpommin ehjänä irti kuin vaikkapa tuorekelmusta.

Pasta tortillat molemmin puolin kuivalla ja kuumalla pannulla. Kun tortilla on kypsä, laita se keittiöpyyhkeen sisään odottamaan täyttäjäänsä. Näin valmiit tortillapohjat pysyvät lämpimänä.


Yhen sortin ”Carnitas” painekattilalla
500 g karjalanpaistilihasekoitusta
sipulia (käytin: 2 banaanisalottia)
1 suippopaprika
1 rkl savupaprikajauhetta
1 rk jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl jauhettua korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua oreganoa
kunnon ruiskaus srirachaa tai muuta tulista chilikastiketta

Carnitas on meksikolainen possuruoka: sianliha kypsennetään mausteiden kanssa esim. omassa rasvassaan tai uunissa, revitään kypsänä ja paahdetaan tai paistetaan uudestaan. Menetelmä soveltaa vanhaa suomalaista sanontaa ”kuka keitetyn paistaa, se makean maistaa”.

Minun muka-carnitakseni tehtiin painekattilassa lähikaupan ”karjalanpaistilihasekoituksesta” ja paahdettiin grillivastuksen loisteessa. Resepti on suuntaa-antava.

Paista lihat painekattilassa rasvassa (käytin laardia). Kun lihat ovat saaneet väriä, lisää sipuli ja hetken päästä yksi suikaloitu suippopaprika. Kun sipuli ja paprika ovat hieman notkistuneet, lisää maustesekoitus (jauhettua juustokuminaa, jauhettuja korianterinsiemeniä, suolaa, valkosipulijauhetta, kuivattua oreganoa) ja heitä – maun mukaan – sekaan mieleistä chilikastiketta tai chilejä. Lisää vettä niin, etteivät ainekset aivan peity.

Keitä täydellä paineella puoli tuntia tai enemmän. Kun liha on keitetty, nyhdä, revi se säpäleiksi uunin kestävään astiaan.

Kärvennä nyhdetty liha liemessään esimerkiksi grillivastuksen alla. Käytä carnitasia tacoissa tai voileivän välissä.


Papuhöystö
1 suikaloitu banaanisalotti
1 rkl jauhettua juustokuminaa (jeera)
1 rkl sweet chili -kastiketta
1 tl kuivattua oreganoa
½ tl suolaa
1 prk papuja (esim. kidneypapuja suolavedessä, huuhtele)
1 prk tomaattimurskaa tai säilyketomaatteja
pippuria


Freesaa suikaloitua banaanisalottia (tietenkin voi käyttää muutakin sipulia) öljyssä. Lisää juustokumina ja paista sitä hetki. Lisää sweet chili ja paista sitä hetki. Lisää oregano ja paista sitä hetki. Lisää huuhdellut pavut ja tomaatti. Suolaa.

Keitä puolisen tuntia tai niin kauan, että mausteet kypsyvät. Papuhöystön voi myös ajaa sauvasekoittimella maissilastuilla nautittavaksi papuisaksi dippipuuroksi.

Carnitas ja papuhöystö riittivät meillä kahteen syöntikertaan, mutta ahneita pikku cerdoja kun olemme, niin koko tortillapohjien määrä meni kerralla. Eikä niitä tietysti kannata säilyttääkään, tuoretuote tuo itsetehty tortillalätty. Maku? Bakkanaalista herkuttelua, sottaruokaa parhaimmillaan. Kun lisukkeiden tortillapohjien ja lisukkeiden lisäksi varaa riittävästi talouspaperia tahi lautasliinoja, eikä päälleen pue mitään valkoista, niin voi rauhassa keskittyä nauttimaan.



Tero & Riitta