 |
| Pelmenit, Kustaankatu 7, Helsinki |
Tutustuin pelmeneihin ensimmäistä kertaa lukemalla.
Markku Rautosen Seepra-sarjassa 70-luvun loppupuolella ilmestynyt
Valkosipuliherkut-kirja vei syvälle valkosipulin maailmaan ja pelmenit vaikuttivat eksoottisilta ja herkullisilta. Maistamaan niitä pääsin vasta 80-luvun loppupuolella Joensuun Sokoksen pakastealtaasta. Vaikutelma oli pahvinen.
Kallion
Pelmenit-ravintolan annokset ovat jotain ihan muuta. Sen pelmenejä pitää ystävämme
Kotiryssä Helsingin parhaina.
Pelmenit ovat tietenkin useiden asiakkaiden ykkösvalinta, mutta ravintolan lyhyellä listalla on muutakin. Ravintola tarjoaa husmanskostia venäläisittäin. Paikan interiööri on riemastuttavan 70-lukulainen ja hinnat ovat kohdallaan.
 |
| Kuin mummolassa 70-luvulla |
Olemme käyneet ravintolassa pari kertaa ja kasvissyöjäpuolisoni on ihastunut paikan täytettyihin kasvisohukaisiin, jotka on paistettu voissa. Täytteenä on pääosin kaalista ja perunasta koostuva muussi. Jos osaatte kuvitella kaalin ja perunan lempeän tasapainoisen liiton, niin tässä se on. Lisukkeena on, kuten useimmissa Pelmenit-ravintolan annoksissa, smetana, hapankurkkua ja
Adjika-tyyppistä mausteista tahnaa.
 |
| Täytetyt ohukaiset |
Pelmeneiden täytteet vaihtelevat. Tavallisesti tarjolla on ainakin siperialaisia (jauhelihatäyte) ja kookkaita Tsaarin pelmeneitä, joiden täytteenä on kuutioitua naudan, lampaan ja broilerin lihaa. Kasvispelmeneitäkin kuulema on, mutta kummallakaan vierailulla niitä ei ole ollut tarjolla.
Siperialaiset pelmenit tarjoillaan reippaan voiviipaleen päällä ja päälle ripotellaan kuivattua tilliä. Tsaarin pelmenit saapuvat maukkaassa liemessä juustokuorrutuksella. Smetana luonnollisena lisukkeena.
 |
| Tsaarin pelmenit |
Kaikkien annosten ulkonäkö on sympaattisen kotoinen, eikä voissa ja smetanassa todellakaan säästellä. Annokset ovat todella täyttäviä. Sikäli harmi, että jälkiruokaosastoakin tekisi joskus mieli kokeilla.
Pelmenit-ravintolan ruoka tuo turvallisen lempeän olon. Jo pelkästään yleisen järjestyksen ja maailmanrauhan edistämiseksi tällaisia ravintoloita pitäisi olla joka puolella Suomea.
Tero
Se on loistopaikka! Olen käynyt useamman kerran. Voissa ei todellakaan säästellä. ;) En ole myöskään tilannut koskaan jälkiruokaa, mutta kerran kävi niin, että meille tuotiin letut yllärinä ja maksutta keittiöstä jälkkäriksi. Hyviä olivat. Kaikki on siellä ollut hyvää, mutta pelmenit ihan parhaita.
VastaaPoistaErinomainen valinta! Pelmenipaikan pelmenit on tosiaan venäläistä laatutasoa. Ja täältä ei voi lähteä nälkäisenä! Harmi vaan, kun usein pelmeniannoksen jälkeen on jo niin täysi olo, ettei jaksa vetäistä enää lettuja hillolla jälkiruoaksi. Hyviä nekin ovat. :)
VastaaPoistaAdjika on sekä tuoreyrteistä tehty tahna, että vastaavista kuivayrteistä tehty mausteseos, ja vielä semmoinenkin ketsupinoloinen maustekastike, jonka kastikeosa keitetään villiluumuista. Tallinnassa ja Venäjällä sitä tehdään myös tomaateista.
VastaaPoistaMinun adjikani on kuivamausteseos: ostin Pietarin Heinätorilta krimihattuiselta herralta pakastemuovitötsöllisen, ja maustoin sillä varsinkin saslikin, mutta käytännössä melkein kaiken lihan sinä vuonna. Kaipuu jäi. Parasta tapaamaani suomalaisvastinetta myy Ruoveden Herkku, adjikan nimellä. Niillä on ständi melkein kaikilla markkinoilla, sekä nettimyyntiä. - Sama pulju on ainoa tietämäni, joka vielä myy vanhanaikaista nelimaustetta.