torstai 9. kesäkuuta 2011

Nuo jäätelöt jotka söin

Helsingin jäätelötehtaan kermatoffee.
Yksi pallo - how big is that!
Jäätelö on himoherkkuani, ja on ollut sellaista lapsuudesta lähtien. Varsinkin kesäisin lähes joka päivä on jäätelöpäivä. En toki muista ensimmäistä syömääni jäätelöä, mutta vuosikymmenten varrella monta muuta on jäätelökokemusta on uponnut syvälle makumuistiini.

Mummolassa oli aina – siis nostalgiamuistini mukaan aina – pakastimessa Valion nougat-jäätelöpaketti. Se oli erityisesti enon herkkua, mutta maistui myös muille. Joskus oli myös tiikeri- ja triojäätelöä. Suklaata tai mansikkaa harvemmin. Mummi ei tainnut ostella yksittäisiä jäätelöitä, vaan tavallisesti litran paketissa, joka jaettiin syöjien kesken kristillisesti tasan. Jos meitä lastenlapsia oli paikalla, niin jako oli suorastaan äärikristillinen, millimetrin tarkasti viivaimen kanssa. Mummin siskolla, Anna-tädillä, oli kesäaikaan usein kahvin kanssa tarjolla jäätelökääretorttua, lakkarullaa.

Kotona oli valikoimassa varmaan laajempi skaala, sen mitä sitä valikoimaa nyt ylipäätään oli 1970-luvulla. Tuutteja oli kolmea makua, vaniljaa, mansikka ja suklaa. Suklaatuutti oli tosin vaniljajäätelöä ja vain tuutin päällä oli kerros suklaakuorrutusta. Vaniljatuutti sisälsi mansikkasydämen.

Minun ja siskoni mieleen olivat erityisesti lapsille suunnatut jäätelöpuikot, muistaakseni silloinkin ne olivat Ville Vallaton -jäätelöpuikkoja. Makuvaihtoehdoista olen varma: vanilja ja päärynä. Käärepaperin päältä ei nähnyt kumman saa, vaan se tuli ”yllätyksenä”, ei tosin aina mieluisana, koska päärynä oli meidän lasten keskuudessa suositumpi maku. Oli eskimopuikkojakin, mansikkaa ja vaniljaa suklaakuorrutuksilla.

Ne olivat perusjäätelöitä, joita syötiin läpi vuoden. Suloisimmat jäätelömuistoni liittyvät kuitenkin kesiin, aurinkopäiviin ja makuihin, jotka sulivat pitkin sormia.

Jolla-jäätelö, tai saattoi se olla jäätelöjollakin; vohvelipaatti, jonka täytteenä oli vaniljajäätelöä, mansikkahilloa ja suklaakuorrutus. Olin kävelemässä Valkeakoskella Savolaisen kaupasta takaisin mummolaan, toisessa kädessä kauppakassi, jossa lienee ollut Colombian vehnäpaahtoleipää. Toisessa kädessä oli jolla.

Mehupuikko, punainen, varmaan joku marjamaku tai keltainen, appelsiini. Niitä ostettiin Apian uimarannan kioskista, samoin kuin Trip-mehutetroja. Kotona oli myös mehujäämuotteja, joissa jäädytettiin appelsiinimehua mehupuikoksi. Edullisempaa itse tehtynä, mutta eihän se sama asia ollut kuin kaupan pakastealtaan pohjalta kuroteltu saalis.

Irtopallot jäätelökioskista. Myyjää piti aina pyytää painamaan pallo tiukasti kiinni vohvelitötteröön, jotta se ei tipahtaisi. Mutta kyllä niitä silti tippui, varmaan useampia kertoja.

Helsingin jäätelötehtaan valikoima. Ihana!
Kuvanlaatu voisi olla parempi, sori.

Muru-eskimo. Meneekö jo 80-luvulle, voi olla. Vaniljajäätelöä suklaakuorrutuksella, jossa oli ’krispiä’ muruja seassa. Ehkä varhaisen murrosiän suosikkeja. Samoin kuin muuten Kingis-puikko, jossa oli suklaasydän puikon ympärillä. Niin ja Jättistuutti, olihan sekin. Teini-iästä maku on muuttunut, kingikset ja jättikset eivät enää oikein maistu.

Lukiovuosieni Hämeenlinnassa nk. piparkakkutalon ravintolassa oli jälkiruokalistalla pitkään kaksi vaihtoehtoa, joista oli vaikea valita: talon piparijäätelö ja uunijäätelö, annos rakennettiin puolikkaaksi koverrettuun ananakseen ja sisälsi sen hedelmälihaa ja vaniljajäätelöä. Päälle tuli marenkikuorrutus.

Milloin tuli Mövenpick? Ehkä joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Luksusjäätelö, joka vei kielen mennessään heti ensimmäisellä nuolaisulla. Aika harvoin raaski ostaa sitä silloin. Ylihinnoittelun mielikuva on jäänyt elämään, koska harvakseltaan ostan nykyäänkin, vaikka hyvää onkin.

On jäätelömuistoja viime vuosiltakin, ei vain lapsuudesta. Niin kutsuttu vanhanajan vaniljajäätelö on ihastuttanut vaniljahippusillaan ja lempeällä maullaan.

Parin edellisen kesän Berliinin-matkoilla jäätelöelämysten määrä kasvoi monella. Roisilta kuulostava, mutta ah niin ihana yhdistelmä oli vastapaistettu vohveli kuumien kirsikoiden ja kylmän popcornin makuisen jäätelön kera Kauf dich glücklich -nimisessä paikassa Prenzlauer Bergissä. Samaisessa paikassa olen syönyt myös superpirteää verigreippijäätelöä.

Helsingin jäätelötehdas on parhautta täällä pääkaupungissa. Olen koettanut valita parasta makua sen valikoimista, mutta en ole onnistunut. Ne kaikki ovat niin hyviä. Irtojäätelön ystävänä minua ilahduttaa kovin myös se, että Helsingin jäätelötehtaan jätskikioskeissa ei pihtailla pallon koossa.

On myös ikisuosikki: pehmis.

Riitta

10 kommenttia:

  1. Riitta darling, kunhan tulet käymään taas iloisessa idässä: Outokummussa on uusi Vuonoksen jäätelö http://www.vuonoksenjaatelo.fi/index.php?article_id=74,ja se kyllä tekee herkkuja, jotka vievät jäätelön syönnin 2010-luvulle. Kermajäätelöä ei mitenkään jaksa vetää desiä enempää, niin tuhtia se on, mutta eipä sitä enempää tarvitsekaan. Tänään söimme Sakarin kanssa toffeejäätelöä ja punaherukkasorbettia. Tiedä, vaikka tätä ihanuutta saisi jo Helsingistäkin, luomu ja lisäaineettomuus kun on niin hip. Teitä odotellessa...

    VastaaPoista
  2. Oih, olisi pitänyt muistaa jutussa mainita Vuonoksen jäätelökin, olen saanut sitä yhden kerran Hyve&Paheessa Joensuussa! Maku oli pistaasi ja se oli hurjan hyvää :) Sinne pitää päästä kesän aikana, ehdottomasti.

    Riitta

    VastaaPoista
  3. Minun lapsuudestani muitan "peikko jaatelon". Mausta ei mitaan muisti kuvaa mutta se oli oranssi ja punainen muotoiltu muovinen kaksi osainen kuppo.

    Kun jatski oli syoty, kupit sai vieda hiekka laatikolle missa niilla sai tehtya oivan muotoisia hiekka kakkuja. Harvinaninen ja mukava lapsuus muisto :)

    VastaaPoista
  4. Hello Karelian Blonde! Hurjan kiva jäätelömuisto tuo peikkojätski :) - Riitta

    VastaaPoista
  5. Kouvolassa kannattaa käydä jätskiretkellä! Firman nimeä en muista, mutta siellä on sellainen argentiinalainen (?) mies joka tekee kreisejä jäätelöitä.

    VastaaPoista
  6. Hei Anni! Kiitos vinkistä, heti piti googlettaa, ja löytyikin juttuja tästä Caminitoksi nimetystä jätskipaikasta ja sen pitäjästä :) Kun on Kouvolaan asiaa, niin tuolla pitää ehdottomasti käydä! - Riitta

    VastaaPoista
  7. Tein tänään kaneli raparperi jäätelöä. Aika hyvää oli. Raportoin reseptin kera huomisen jälkeen kun teen toisen satsin. Voipi tosin olla jotain muutakin makua :)

    VastaaPoista
  8. Hei Pasi! Kaneli-raparperijäätelö kuulostaa tosi hyvältä. Otan kernaasti vastaan reseptin :) kuten on todettu, jätski on himoherkkua mulle ihan ympärivuotisesti, mutta eritoten kesällä, kun irtojäätelöäkin on niin paljon enemmän ja helpommin saatavilla. Riitta

    VastaaPoista
  9. Hop. Kaneli-raparperi jätskiä saa kun vaihtaa tämän reseptin mansikat raparperikompottiin (raparperia, tilkka vettä ja sokeria maun mukaan) ja sitten vähentää vähän perusmassan sokerin määrää - raparperiin holahtaa helposti sekaan niin paljon.

    http://rasamaki.tumblr.com/post/6863379340/jaatelosta-asiaa

    Saman voi tehdä ilman konettakin - laittaa massan pakastimeen ja sekoittelee sitten vähän väliä jähmettymisen aikana. Ehkä voisi myös tehdä kokonaan kermasta siinä tapauksessa.

    VastaaPoista
  10. Moi Pasi! Kiitos ohjeesta, menee kokeiluun - ainakin ensin ilman jäätelökonetta. Sellaista meillä ei ainakaan toistaiseksi ole. Jäätelökone olisi kyllä kiva, hankkimista pitää pohtia. - Riitta

    VastaaPoista