sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Tuli pääsiäispölökky

Kakun suunnittelu lähti kastanjatahnasta, jota mies kantoi kotiin Punavuoren Mille Mozzarellesta.  Italialaisvalmisteinen Crema di Marroni delle trappiste oli ilahduttavasti sitä ihteään – kastanjoita ja sokeria. Maku on voimakkaan kastanjainen, hieman jauhoinen ja yllättävästi vivahtaa omenaan, vaikkei kastanjoilla ja ompuilla ole kai mitään tekemistä keskenään.

Mainostavat munkkien tekemäksi.
Kastanjat ovat minulle melko uusi tuttavuus, vaikka niitä saa meilläkin ainakin toisinaan kaupoista. Stockmannin edessä on ennen joulua pieni koju, josta voi ostaa kuumia kastanjoita, niitä olen maistanut kerran. Glorian ruoka & viini -lehden innoittamana hain Hakaniemen Kauppahallin Deli Delistä pienen tuubin ranskalaista kastanjatahnaa, jota olen joskus pursottanut keksin päälle.

Pääsiäisenä oli tulossa äitini kumppaninsa kanssa syömään miehen laittamaa karitsaa. Lisukemuusi ja jälkiruuan teko jäivät luonnollisesti minun kontolleni. Kävin kyselemässä Deli Delistä, mitä kakun täytteeseen voisi laittaa kastanjatahnan lisäksi. Neuvoivat käyttämään tummaa suklaata, se on kuulema ranskalaisten suosikkiyhdistelmä.

Pääsiäispölökkyhän se siinä.
Näin mielessäni jo kauniin säännöllisen suorakaiteen muotoisen suklaakuorrutetun kakun, joka pääsiäisen kunniaksi olisi koristeltu pienin suklaamunin. Kakku olisi paitsi ulkonäöltään myös maultaan aistikas ja hienostunut. Tekemään sitten.

Arvoin sokeri- ja sienikakkupohjan välillä ja päädyin sienikakkupohjaan, koska ajattelin sen imevän kostutuslientä paremmin. Kastanjatahnan lisäksi halusin jotakin lempeän makuista täytettä. Edesmenneen kokki-isäni jäämistöistä minulle siirtyneessä 70-luvun Keittotieto-sarjan jälkiruokien ja leivonnaisten osasta löytyy hyvä ohjevalikoima erilaisia kakkutäytteitä ja -kuorrutuksia. Arvelin vaniljatäytekiisselin sopivan kastanjatahnan kaveriksi, ja niin se sopikin.

Sienikakku
(ohje: Keittotieto – jälkiruoat ja leivonnaiset sekä Suomen leipiä ja jälkiruokia)

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 munaa
1 ½ dl sokeria
5 rkl kiehuvaa vettä
vuokaan rasvaa ja korppujauhoja

Kuumenna uuni keskilämpöiseksi (180 °C). Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe. Vatkaa munat ja sokeri hyvin vaahdoksi. Lisää kiehuva vesi vähitellen seosta koko ajan vatkaten. Vatkaa nesteseosta vielä hetki ja sekoita jauhot sitten varovaisesti taikinaan. Paista noin 30 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa, on kakku kypsä.

Tällä määrällä ei muuten tule kovin suurta kakkupohjaa, jos käytät pyöreää vuokaa, niin ohje suosittelee vuoan läpimitaksi noin 18 cm. Minulla oli käytössä pienehkö suorakaiteen muotoinen alumiinivuoka.

Halusin suklaisen kakkupohjan, joten laitoin pari ruokalusikallista kaakaojauhetta ja loput vehnäjauhoja niin, että jauhojen kokonaismäärä pysyi kolmessa desilitrassa.

Kakkupohja ei kohonnut odottamallani tavalla, mihin syynä saattoi olla se, että vatkasin jauhoja liian voimakkaasti ja liian pitkään. Olisi pitänyt sekoittaa varovaisesti, kuten ohjeessa sanottiin. Lisäksi kakku ei kohonnut tasaisesti, vaan lopputuloksena oli keskeltä kohonnut tekele, joka muistutti etäisesti matalaa harjakattoista taloa, ei kaunista suorakaidetta. Ajattelin että kuorrutus korvaisi sen, mikä leipurin taidoissa jäi vajaaksi. Fiksuna tein onneksi kakkupohjan tarjoilua edeltävänä päivänä.

Kakun täyttäminen jäi tarjoilupäivään, mikä ei ehkä ollut viisasta. Myös täytekiisselin tekoon ryhdyin vasta tarjoilupäivän aamuna, kun älykkäämpi tyyppi olisi tehnyt senkin valmiiksi aikaisemmin. Kerron myöhemmin miksi.

Vaniljatäytekiisseli
(Crème pâtissière à la Keittotaito)

½ litraa maitoa
1 dl sokeria
2 munaa
2 keltuaista
¼ tl suolaa
½ vehnäjauhoja
1 tl vanilliinisokeria (huom. laitoin vaniljasokeria 2 tl)

Kuumenna maito kiehuvaksi. Sekoita kulhossa sokeri, munat ja keltuaiset vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kulhoon suola ja vehnäjauhot, sekoita seos tasaiseksi ja lisää maito kokoajan vatkaten. Kaada seos kattilaan ja kuumenna hyvin miedolla lämmöllä koko ajan hämmentäen, kunnes kiisseli sakenee. Kun se on sakeaa, mausta vanilliinisokerilla (mieluummin kunnon vaniljasokerilla!), upota kattila kylmään veteen ja vatkaa kiisseli kylmäksi.


Helppoa kuin heinänteko, mutta aikaa menee vatkatessa valmista kiisseliä kylmäksi, jotta sen saa pysymään kakun välissä. Juuri tästä syystä kiisseli kannattaisi tehdä valmiiksi edeltävänä päivänä. Kylmäksi vatkaaminen kannattaa silti, sillä on vaikutusta kiisselin rakenteeseen. Maku on muuten lempeä, eikä liian sokerinen.

Kuorrutukseen Dark Madagascar. Anton Bergin mantelisuklaamunat kakun päälle.
Suklaakuorrutus lähes stetson harrison -menetelmällä

100 g tummaa suklaata
noin ½ dl kermaa
nokare voita


Sen verran olin selaillut internetiä, että näin useammankin ohjeen, jossa vikkelästi valmistettavaan suklaakuorrutukseen ehdotettiin käytettäväksi ohjeessa mainittuja aineita. Sulatetaan vain sekaisin. No näin tein ja sain aikaiseksi ryynimäistä mössöä, en sellaista kaunista sileää ja aisteja kiihottavaa suklaakuorrutetta – kuten toivoin. Ostamani suklaa oli kyllä laadullisesti erittäin hyvää. Aikataulun vuoksi mössön oli kelvattava, maussa ei sinänsä ollut vikaa, mutta rakenne oli korkeintaan välttävä.

Kakun täyttäminen, kuorruttaminen ja koristelu ei sujunut sekään aivan suunnitellun mukaisesti. Sienikakkupohja vaatisi kunnolla kosteutuakseen aikaa, rakenne oli imevä mutta tiivis (muistan tämän seuraavalla kerralla, toivottavasti). Kostuttamiseen olin varannut omenamehua, mikä tuki kastanjatahnan makua. Kastanjatahna levittyi hyvin, mutta juuri valmistamani vaniljakiisseli oli vielä liian notkeaa (se jähmettyi myöhemmin hyvin jääkaapissa). Ryynimäinen suklaakuorrute piti töpöstellä kakun päälle varovasti, kun kiisseli teki kerroksista kovin liikkuvaisia ja pelkäsin mannerlaatan  toistuvan. Ei tullut suklaa-kastanjakakusta kondiittorimaista taidonnäytettä, tuli amatöörileipurin pääsiäispölökky.

Vaniljatäytekiisseli ja kastanjatatahna ne yhteen soppii.
Lohdullista sentään, että maku oli hyvä. Miehen sanoin: kakku ei ollut mitenkään ällömakea, vaan hyvällä tavalla jämäkkä.

Mikäli suklaa-kastanjakakun kehittely jatkuu, niin seuraavalla kerralla teen kakkupohjan tavalliseen sokerikakkutaikinaan ja suklaakuorrutuksesta pitää saada paljon parempaa.

Riitta

7 kommenttia:

  1. Suklaa-asioissa kiehtovaa on, että mitä parempaa suklaata, sen vaikeampaa sitä on käsitellä. Yleensä siis perus markettisuklaat on helpompia kuin kalliimmat. Ryyniytyviä suklaakuorrutuksiaan kannattaa yrittää pelastaa esimerkiksi sauvasekoittimella. Muutenkin tollasella tasaiseksi suristaminen voi parantaa rakennetta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä Anni! Olisi tosiaan tarvinnut ottaa sauvasekoitin tänään käyttöön, mutta ei siinä hötäkässä tullut edes mieleen. Parempi kuorrutus seuraavalla kerralla :) - Riitta

    VastaaPoista
  3. mullakin on ollut noita kastanjapyreitä pari sellasta tötsää.. mutta jotekin en nille löytänyt lopulta käuhesti käyttöä, jonkun joulu leipä reseptin kehitin ja siihen jäi.

    musta se pyre muuten maistui aina perunalta :)

    VastaaPoista
  4. Jos kerman ja suklaan sulattaa yhdessä, niin sitä tököttiä ei kyllä pelasta millään.. Siitä syystä käytän yleensä valkoista suklaata, koska sitä on vaan niiin paljon helpompaa käsitellä. Mutta suklaa kannattaa sulattaa siten, että ensin kerma (tai jos tekee vaan voihin, niin se) ja siihen se suklaa sitten pikkuhiljaa, lopuksi voi kiiltoa antamaan. Jos haluaa leikattavan suklaakuorrutuksen, niin löysin toimivan ohjeen täältä:
    http://pionilaakso.blogspot.com/2009/07/haapaivan-retrotorttu.html

    Se käyttää hyväkseen tuota suklaan erottautumisominaisuutta silleen hyvällä tavalla :)

    VastaaPoista
  5. Mahottoman hyvan nakoinen polkky! Maistuis varmaan mullekin ;)

    VastaaPoista
  6. Ole hyvä, Riitta. ;) Oli pakko tulla tänne vielä vähän jatkamaan... (Hups!)

    Anonyymi, Meinasin itseasiassa tarttua siihen että miten kerma ja suklaa on sulatettu mut en sitten jaksanut. ;) Tosin kyllä sen tökötin voi sittenkin pelastaa, mut ei se fiksua ole.

    Oman kokemukseni mukaan valkosuklaa käyttäytyy huonommin kuin muut, tosin valkosuklaa on usein jotain Pandaa ja tällöin niin halpista että sitä on siksi helpompi käsitellä.

    (Suklaansulatusjärjestyksessä oot kyllä oikeassa! Aina kerma ekaks.)

    P.S. Jos suklaa temppuilee, ei kannata masentua. Se kuuluu suklaan luonteeseen.

    VastaaPoista
  7. Aleksi: Kastanjoiden jauhomaisuus voi tosiaan tuoda mieleen myös perunan. Jossain muistan nähneeni, että kastanjoiden kasvulle otollisissa maissa, mm. Portugali, olisivat perunat yleistyttyään korvanneet nimenomaan kastanjat ruoanlaitossa. Kastanjoita ja ruskeaa kastiketta, hmmm, miltähän se maistuisi ;)

    Anne, kiitos, kävin katsomassa mainitsemasi blogin, olipa hienon näköinen torttu ja siisti kuorrutus.

    Karelian Blonde: Maut kohdallaan, onneksi, muuten olis tullut frustis ;D

    Anni: Suklaa on niin herkkua mulle, että pitää kyllä opetella käsittelemään sitä paremmin. On kompleksinen, mutta mahtava raaka-aine.

    VastaaPoista