Kansanvalta jyrähtää ja keittää vaalikahvit

Vaalikahvittelu on kansallinen traditio, joka ikään kuin täydellistää äänestämisen aktin. Ehdokasnumeron kirjoittaminen äänestyslippuun, sen tarkistaminen ja lipun pudottaminen vaaliuurnaan on niin kiihdyttävä teko, että sen vastapainoksi on hyvä istahtaa alas ja juoda kupillinen vahvaa kahvia.

Äänestäminen on vakava ja juhlallinen toimitus, ja sellaisena sen tulee säilyä.

Jo viikkoja olen puntaroinut ketä äänestää eduskuntavaaleissa huhtikuun 17. päivänä. Eikä ukolla ole ollut sen helpompaa. Nämä ovat paitsi jännittävimmät myös turhauttavimmat vaalit, joissa olen äänioikeutettu. Vaalikoneista ja -tenteistä on ollut lopulta aika vähän apua, vaikka ne ovatkin viihdyttäviä. Mitä tehdä kun useista puolueista löytyy hyviä ehdokkaita, mutta mitään puoluetta ei koe täysin omakseen eikä ole täysin tyytyväinen mihinkään ryhmään? Johtopäätökseni on varsinainen kehäpäätelmä: Demokratia ei ole helppoa, vaikka se paras järjestelmä onkin.

Helppoa ei ilmeisesti ollut myöskään reilu sata vuotta sitten suomalaisen demokratian syntyvaiheessa. Tavallisten kansalaisten kyvyistä tehdä viisaita äänestyspäätöksiä oltiin montaa mieltä. Ja todennäköisesti moni kansalainen pähkäili samaa asiaa piirtäessään punaisen viivan. Valitsinko nyt viisaasti?

Hakaniemen torin maalaismarkkinat osuivat vaalipäivälle ja sieltä löytyivät Laitilan Leivän herrasväen pikkuleivät ja omena-kanelitorttu.

Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui Suomessa ensimmäisen kerran 1907 nykymuotoisissa eduskuntavaaleissa. Maassamme otettiin tuolloin monen peninkulman mittainen loikka kohti modernia yhteiskuntaa kun vanhanaikaisesta säätyvaltiopäiväjärjestelmästä luovuttiin ja tilalle tuli yksikamarinen eduskuntalaitos.

”Vaalitaistelu on käymässä, meillä ensimäinen laatuaan, sellainen, jossa todellakin kansaan ja sen syviin riveihin vedotaan puolelta ja toiselta. Varhaista on vielä sanoa, miten kansamme on tämän ensimäisen tulikoetuksensa valtiollisena kultuurikansana kestävä. Sen näkee kyllä jo, ettei merta pisaroitta soudeta; puolueiden voimakeinot nostavat tietysti kansan vaistot aaltoilemaan ja siinä aallokossa nousee kaikenlaista mutaakin pinnalle. Mutta luottamus pysyy kuitenkin, että kansamme on kypsynyt vapauteen ja kansanvaltaan.” (nim. Spectator. Kirje Helsingistä, Valvoja 22.2.1907)

Suomettarelaisille selkänsä kääntänyt ja sittemmin nuorsuomalaisissa riveissä vaikuttanut poliitikko, kielitieteilijä ja lopulta myös itsenäisen Suomen ensimmäinen opetusministeri E. N. Setälä kirjoitti ahkerasti yhteiskunnallisia aatoksiansa aikakauslehti Valvojaan nimimerkillä Spectator. Vuonna 1907 ensimmäisten eduskuntavaalien kynnyksellä Setälä pohti vastausta aiheeseen ”Mihin kysymykseen vaalitaistelu kärjistyy?”

Setälän kysymys on sittemmin ollut ajankohtainen kaikissa vaaleissa, myös nyt huhtikuussa 2011. Mistä päätetään näissä vaaleissa? Ihan jännittää, kun vaalivalvojaiset kohta alkavat.

Riitta