Yllättävä valkosipuliconfit

Männäviikolla Modernist Cuisine julkaisi nettisivuillaan kirjastakin löytyvän valkosipuliconfit-reseptin. Nyt kun olen hankkinut Kuhn Rikon -painekattilan, jota reseptin ”turvallisuusvideossakin” käytetään – olen tästä nolon ylpeä tai ylpeän nolo, tai jotain –, niin olihan tuota kokeiltava.


Modernist Cuisine - Pressure Cooker Safety : Garlic Confit from Modernist Cuisine on Vimeo.

Kokeiluun oli toki myös makusyyt. Uunissa paahtunut valkosipuli on taivaallisen hyvää. Kaikki valkosipulin kitkerät ominaisuudet modifioituvat uunissa paahdettaessa makean täyteläiseen makuun. Paahdettu valkosipuli on aivan eri elukka kuin raaka tai paistettu valkosipuli. Jos ohjeella todella saisi helposti kasapäin valkosipulikarkkeja, niin olisin valmis myymään pienen palan helvettiosuuttani välittömästi.

Ostin Hakaniemen kauppahallista kahdeksan ison miehen nyrkin kokoista valkosipulia, koska en todellakaan halunnut näperrellä pienten valkosipulinkynsien kuorimisen kanssa. En käyttänyt äsken netistä löytämääni kikkaa kynsien kuorimiseen, vaan hoidin homman ihan perinteiseen tapaan pikkuveitsen kanssa, koska pitäähän ruuanlaiton edes vähän tuntua työltä.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Valkosipuliconfit
Kuorittuja valkosipulinkynsiä
Öljyä
Tuoretta rosmariinia
Tuoretta timjamia

Laita kunkin umpiopurkin pohjalla yksi puolikas rosmariininoksa sekä kokonainen timjaminoksa. Täytä umpiopurkit kuorituilla valkosipulinkynsillä. Älä täytä purkkeja ihan täyteen, vaan reippaasti vajaaksi. Kaada kuumuutta kestävää öljyä purkkeihin niin, että valkosipulit peittyvät.

Valkosipulia, öljyä, rosmariinia ja timjamia matkalla paineeseen.

Väännä umpiopurkkien kannet löysästi kiinni. Laita purkit painekattilaan ja kaada vettä kattilaan purkkien puoleen väliin saakka. Keitä täydellä paineella kaksi tuntia.

Umpiopurkit painekattilan uumenissa.

Kun kaksi tuntia on kulunut, ota kattila pois liedeltä ja poista paine joko laittamalla kattila kylmällä vedellä täytettyyn lavuaariin tai anna paineen poistua kattilan jäähtyessä ilman ylimääräisiä aktiviteetteja.

Jotain tapahtuu. Mitä, ei arvaa kukaan.

Paineen poistuttua ota purkit varovasti pois kattilasta – HUOM: purkit ovat todella kuumia, varovaisuutta, kiitos! Kierrä purkkien kannet tiukasti kiinni – edelleen polttamatta itseäsi.

Kas näin, valmista tuli. Valkosipulit näyttivät miltä pitikin: karamellisoituneen ruskeilta nameilta.

Vajaat mutta valmiit purkit.

Paitsi että……

Ensinnäkin olin joko täyttänyt purkit liian täyteen tai tapahtui jotain muuta maagista, sillä purkeista oli tursunut nestettä melkoinen määrä painekattilan sisään. Valkosipulit säilyivät purkissa ja tietenkin ne kypsyessään olivat kutistuneet, mutta öljyä oli siirtynyt aika lailla keittoveteen. Tämän seurauksena purkit oli kansien kiristämisen jälkeen pestävä, koska ne olivat tahmaisessa valkosipuliöljyssä. Purkit myös näyttivät säälittävän vajailta.

Toiseksi: valmiit valkosipulit olivat nenän aukaisevan ärhäköitä. Ne eivät todellakaan olleet makeita valkosipulikarkkeja, vaan enemmänkin paahdetun valkosipulin Fisherman's Friend -versioita. Tämä saattoi johtua osaltaan siitä, että halusin käyttää kokeilussa mahdollisimman neutraalia ruokaöljyä ja käytin siksi maapähkinäöljyä. Ehkä joku maukkaampi öljy, vaikkapa alkuperäisessä reseptissä käytetty oliiviöljy olisi pehmentänyt makua. Tai sitten valitsemani valkosipulit olivat vain niin pirun ärhäköitä jo alkujaan, että niistä ei saanut pehmeän makeita millään.

Ärhäkät valkosipulit lempeällä Tuffen marokkolaisella rieskalla.

Tai sitten syynä oli se kaikkein tylsin vaihtoehto: resepti ei toimi, ainakaan toivomallani tavalla. Pettymys oli sen verran suuri, että en ihan äkkiä kokeile reseptiä uudestaan vain selvittääkseni, missä meni pieleen vai menikö mikään.

Näin ärhäköitä valkosipuleja voi toki käyttää moneen tarkoitukseen, mutta makuodotukset menivät yhtä pahasti mönkään kuin poikasena pistäessäni suuhuni viinirypäleeksi luulemaani elämäni ensimmäistä oliivia Leningradin Hotelli Moskovassa. Olin varma, että viinirypäle oli pilaantunut.

Tero

Ahneen pihtarin* kesäkurpitsapasta

Pannun lämmössä.

Kesäkurpitsa on oikein hyvää, mutta ei minun sitä erityisesti juuri nyt tehnyt mieli. Vaan pakko siitä oli vääntää ruokaa viikonloppuna. Viikolla olin näet käynyt pensasmustikassa Iso-Hiiden kartanolla Turengissa. Sen verran tyyriiltä tuntuivat pensasmustikat itse poimittuinakin, että kun kassan vieressä oli tarjolla kesäkurpitsoita ilmaiseksi, niin otettava oli. Otin kaksi suurta ja muodoltaan mahdottoman muhkeaa kesäkurpitsaa. Toinen on vielä käyttämättä, toivottavasti se ei ehdi mennä huonoksi.

Pilppua silppua.

Maultaan mieto kesäkurpitsa sopii monenlaisiin ruokiin: gratiineihin, wokkeihin, spydäreihin, siitä voi tehdä keittoa, ym. Nyt teki mieli pastaa, mikä lie hillitön hiilarivaje tai himo kehossa. Karppaajat voivat pitää ruokavalionsa ihan keskenänsä, minä pidän hiilareista.

Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & Olio – Yksinkertaisen pasta A & O opastaa loistavasti pastaruokien tekoon ja omien sovellusten kokeiluihin. Perusviesti on yksinkertainen: muutamalla raaka-aineella pärjää hyvin. Sellainen viesti on mukava.

Ohje on oma sovellukseni, mutta sen vaikutteet ovat Aglio & Oliosta.

Tällaiselta soosi näyttää hetkeä ennen kuin se saa pastan kylkeensä.

Ahneen pihtarin kesäkurpitsapasta
kesäkurpitsaa (mieluiten ilmaista!)
persiljaa
salottisipulia (muukin käy)
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä (esim. maultaan neutraalia maapähkinäöljyä)
Parmesaania
Pastaa, esim. spagetti käy hyvin

Tarkkoja mittoja ei ole antaa, tein näppituntumalta. Kahden ahneen syöjän pastaan käytin yhden ison kesäkurpitsan, pari pienehköä salottisipulia, silputtua persiljaa parisen desiä (tai ehkä vähän enemmän) ja kaksi valkosipulinkynttä.

Tee ensin mise en place. Mittaa haluamasi määrä pastaa valmiiksi, minä käytin tällä kerralla spagettia.  Meillä menee à 150 g kuivapastaa henkilöä kohden (juu se on paljon ja näkyy kropassa). Älä keitä vielä. Huuhtaise kesäkurpitsa ja pilko se paloiksi. Pilko myös sipuli ja valkosipuli. Silppua persilja.

Laita pannulle voita ja öljyä. Molempia siksi, että voi antaa makua ja öljy kestää kovempaa paistolämpötilaa. Yhdessä ne muodostavat erinomaisen mixin paistamiseen. Laita ensin pannulle kesäkurpitsat ja anna niiden rauhassa paistua 10–15 minuuttia. Tällä välin voit keittää veden kiehuvaksi pastan keittämistä varten ja raastaa parmesaanin. Lisää sipulin ja valkosipulin palat pannulle ja pasta kiehuvaan veteen.

Jatka kesäkurpitsaseoksen paistamista pari minuuttia ja lisää suurin osa persiljasilpusta. Jätä osa persiljasta laitettavaksi tuoreeltaan pasta-annoksen päälle. Anna kesäkurpitsan edelleen tekeytyä pannulla joitakin minuutteja ja muussaa seosta puuhaarukalla tai perunasurvimella niin, että osa kurpitsoista soosiutuu, mutta sekaan jää paloja pureksittavaksi. Tämä ei ole niin tarkkaa, että tarvitsisi käyttää yhtään järeämpiä keinoja. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Ready, steady, eat!

Noudata pastan keittoaikaa, niin siitä tulee kivasti hammastuntuinen. Huljauta pasta lävikössä ja sitten pannulle kesäkurpitsasoosin sekaan. Nostele kesäkurpitsapasta annoksiksi lautasille, ripsauta persiljaa ja parmesaaniraastetta päälle.

Lopputuloksena oli lempeä, melko mieto, mutta maukas ruoka, joka maistui myös perheen lihansyöjälle.

Riitta

* Ahne pihtari = henkilö joka ottaa kun ilmaiseksi saa, vaikkei tarvetta – edes lähitulevaisuudessa – olisi.

Tattiloita!

Purkki poikineen.

Posti toi terveiset Pohjois-Karjalasta. Lähes kaksi kiloa kuivattua tattia! Etelän hunsvotteja on taas palveltu nolostuttavan hienosti. Kuusikymppiset harrastajasienestäjät ovat ravanneet päiväkausia metsissä ja kuivanneet yösydämet läpeensä sieniä. Nöyrät kiitokset itään.

Nätti myös lähikuvassa.

Nyt on pitkä syksy ja osa kevättä aikaa tehdä tattiruokia: tattipastaa, tattirisottoa, tattikastiketta, tatti-ihan mitä tahansa.

Ja ei kun persiljan, voin ja valkosipulin ostoon…

Makustelijat