sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Fennomaaneja ja tappioleipiä


Kahvipöytä Anna Olsonin tapaan. Myös oma isotätini Anna-täti
harjoitti samanlaista tarjoiltavien runsautta kahvipöydän antimissa.

Ilman tarmokkaita suomalaisia naisia eläisimme kuin pellossa ja söisimme mitä sattuu. Siltä ainakin tuntuu, kun lukee näistä 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella naisliikkeessä ja muutoin yhteiskunnallisesti aktiivisista suomalaisista naisista, joilla maan sekasortoisesta tilanteesta huolimatta oli selkeä käsitys siitä, mistä asioista kodeissa täytyy huolehtia: on syötävä monipuolisesti ja pidettävä huolta hygieniasta.

Kääretorttu, tässä raparperitäytteellä. Kovin on kotoisan näköinen.
Ja ilman kulttuurinvaihtokokemuksia ja ulkomaiden tuulia olisi ruokavaliomme tylsä ja makuaistimme heikosti kehittynyt. Ulkomailla opissa kävi myös Suomen ensimmäinen kotitalousopettaja Anna Olsoni (1864–1943), joka muuten myös perusti kotitalousopettajien koulutuksen Helsinkiin vuonna 1891. Oman koulutuksensa Olsoni hankki Englannissa, jonne hänet lähetti Suomen Naisyhdistys.

Hapankaalipiirakainen oli soma ja maukas.
Anna Olsonia pidetään ensimmäisten modernien keittokirjojen tekijänä (ks. juttu HS:ssa).
Kotitalouden oppikirja ilmestyi ensin ruotsiksi Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi (1892) ja sitten suomeksi nimellä Keittokirja yksinkertaista ruuanlaittoa varten kodissa ja koulussa: ynnä lyhyitä ohjeita talouden hoidosta (1893). Keittokirja II ilmestyi 1901. Teoksia voi kuulema satunnaisesti löytää antikvariaateista, mutta uusia painoksia niistä on viimeksi otettu vuosikymmeniä sitten.

Olsonin ohjeilla rakennettiin runsas tarjonta Helsingissä Sederholmin talossa kahvilaviikolla (4.–12.6.). Kaupunginmuseon historiallinen kahvila järjestettiin nyt neljättä kertaa. Tarjolle oli valikoitu 13 erilaista leivonnaista. Samaan aikaan talossa on Naisjärjestöjen Keskusliiton satavuotisjuhlanäyttely Naisten huoneet – elämää ja tekoja, ja se jatkuu vielä elokuun loppupuolelle asti.

Fennomaani. Smakar kanel.
Olsonin kahvipöytä oli tutunoloinen. Samankaltaisilta ovat näyttäneet ja näyttävät hämmentävän usein edelleen myös lukuisat kahvipöydät tasavuosisyntymäpäivillä, ylioppilasjuhlissa, rippijuhlissa, häissä, ristiäisissä ja hautajaisissa. Kuivakakkuja, suolaisia piirakoita, pikkuleipiä, kääretorttua ja pullaa, itse tehtyä, omin käsin leivottua.

Kotitalousopettaja otti resepteihinsä runsaasti vaikutteita erityisesti Englannista, mutta myös muualta Euroopasta ja Venäjältä. Hänen kerrotaan tehneen tunnetuksi sellaisia ajan muotileivonnaisia kuten vaikkapa kääretortun ja lybeckiläisen kahvikakun eli tutummin tiikerikakun. Olsoni myös ”kotoisti” ohjeita, esimerkiksi hänen Marttakakkunsa on uudelleen nimetty saksalaisesta Kugelhopf-kakusta.

Tappioleipä.
Suomen Naisyhdistyksessä ja Martoissa ahkeroinut Olsoni ei vältellyt myöskään poliittisesti värittyneitä leivonnaisia, jollaisina voidaan pitää fennomaaneiksi ja tappioleiviksi nimettyjä pikkuleipä. Poliittisesta latautuneisuudestaan huolimatta esimerkiksi edellä mainitut pikkuleivät olivat suussa sulavia ja makeita. Fennomaani oli mureaa ja maistui kanelille, erikoisen herkullista se oli kahviin kastettuna.

Marenkinen tappioleipä oli puolestaan sitruunainen ja sisältä pehmeä. Näin makeaa tappiota en ollut aiemmin maistanut. Niitä voi kokeilla itsekin vaikka heti, ohje löytyy Hesarista.  Minulle tappioleivät olivat niin mieluisia, että reseptiä täytyy joku kerta testata.

Riitta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti