Syntymäpäivät, häät, hautajaiset, ristiäiset, työkaverin läksiäiset. Onko meillä juhlia, joissa ei tarjoilla täytekakkua? Tarjolla voi olla kaikenlaisia muitakin herkkuja, mutta ilmeisesti edelleen on niin, että täytekakku on yksi juhlien arvioiduimmista asioista. Se puhuttaa myös jälkikäteen: oliko kakku sopivan kostea, oliko siinä hyvin täytettä, oliko kermaa tai kreemiä liikaa vai liian vähän. Oliko kakkua varattu riittävästi, niin että halutessa saattoi santsata? Ja, kaikkien pitää saada kakkua, se ei voi eikä saa loppua kesken! Niin, ja oliko kakku kaunis?
 |
Marja-marenkikakku raparperitäytteellä.
Mansikka-aika on ohi, mutta mustikoita, herukoita, vadelmia ja monia muita marjoja vielä piisaa. |
Täytekakkua tarjotaan myös niissä juhlissa, joissa juhlakalu ei välttämättä edes itse syö sitä. Pitäytyen täysin omissa empiirisissä havainnoissani väitän, että melko harva lapsisynttärisankari syö täytekakkua. Silti sellainen pitää olla, koska kynttilöiden puhaltaminen on niin kivaa. Ymmärrän tämän täysin. Kynttilöiden puhaltaminen on ohjelmanumero, jossa koko yleisön huomio kohdistuu juhlien sankariin – ja lisäksi avotuli tuo oman jännityksensä hetkeen. Tulenkäsittely lienee vieläkin lapsiperheissä yksi niistä kasvatuksen aiheista, johon liittyy enemmän kieltoja kuin lupia.
On ilahduttavaa, mikäli lasten synttäreillä tarjoiltu kakku on tehty mieluummin noudattaen aikuisten kuin lasten makumieltymyksiä. Aikuisethan sen kakun sitten kumminkin syövät. Ja ne lapset, joille kakku maistuu, syövät kyllä samaa kuin aikuisetkin. Toisin sanoen, kakku saa olla makea, mutta ei yli-imelä. Se voi toki näyttää barbielta (rekisteröity tavaramerkki) tai merirosvolaivalta. Tosin kerran olen ollut sellaisissa ristiäisissä, joissa täytekakku oli muotoiltu kapaloissaan kelliväksi vauvaksi ja kakkulapion upottaminen kakkuvauvaan tuntui, no, aika roisilta, kun täyte vielä tursusi punaista hilloa.
Varhaisimmat mieleeni jääneet täytekakkumuistot liittyvät mummolaan. Niitä on kaksi. Ensimmäinen on suklaatäytekakku, jollaisen mummi osti joka vuosi joulunpyhiksi valkeakoskelaisesta konditoriasta. Äitini kertoi, että näin mummi oli tehnyt vuosikymmenet. Ei tullut mummille joulu muuten. Suklaatäytekakussa oli kova suklaakuorrutus niin, ettei sitä saanut koskaan leikattua siististi, pinta lohkeili. Täytteenä oli valkoista kreemiä ja punaista hilloa.
Toinen tärkeä mummolan täytekakkumuisto liittyy heinäkuuhun ja serkkuni Cecilian syntymäpäiviin. Serkkuni Maria ja Cecilia tulivat Ruotsista isänsä kanssa joka kesä Suomeen muutamaksi viikoksi. Silloin syötiin aina mansikkakakkua. Mummi teki kakkupohjan, joka kostutettiin joko jaffalla tai sitruunasoodalla ja täytettiin mansikoilla ja kermavaahdolla. Joskus ehkä laitettiin väliin myös hilloa. Muistikuvaa ei ole, mutta olen aika varma, että toisinaan väliin pantiin myös säilykeananasta. Säilykeananas oli, varsinkin 70-luvulla, sellainen in-tuote, jota tungettiin vähän joka paikkaan, porkkanaraasteisiin, lämpimiin voileipiin, jne. Syntyiköhän ”innovaatio” pitsasta kinkku-ananastäytteellä myös 70-luvulla?
Kuluneen kesän yksi herkullisimmista täytekakuista on ollut marjoilla ja marengeilla koristeltu raparperitäytteinen kakku, jollaisen olen tehnyt sisareni kanssa kaksi kertaa, hänen molempien lastensa synttäreille.
Asumme eri kaupungeissa, joten meillä on ollut kakun teossa selvä työnjako. Sisko on leiponut kakkupohjan ja hankkinut päällysmarjat ja kermat. Minä puolestani olen valmistanut raparperihillokkeen, marengit ja hoitanut sitten juhlapäivänä kakun täyttämisen ja koristelun.
Kakkuohje on
Kodin kuvalehdestä (11/2011). Raparperihillokkeen mukailin
Glorian ruoka & viini -lehden (5/2011) raparperikompotista. Raparperihilloke ja marenki kannattaa tehdä jo joitakin päiviä ennen kakkua.
 |
Ruokasanaguru Rahola ei kuulema itse ole marengin ystäviä,
mutta kertoo silti kivasti marengin tieteestä. |
Marenkitangot
3 valkuaista
2,5 dl sokeria
(jos haluat väriä, niin 0,5 tl elintarvikeväriä)
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi sokerin kanssa. Vaahdon pitää pysyä valumatta kulhon pohjassa kun käännät kulhon ylösalaisin. Monitoimikone on näppärä, sen voi vaikka ”unohtaa” toviksi vatkaamaan sokeri-valkuaisseosta.
Lisää lopuksi muutama pisara elintarvikeväriä, mikäli haluat väriä marenkeihisi. Minä en laittanut, kun valkoiset marengit ovat mielestäni kauniita ihan sellaisinaan.
Laita marengit pursotinpussiin ja pursota leivinpaperille tankoja melko lähekkäin toisiaan. Tästä annoksesta sain aikaan uunipellillisen marenkitankoja. Suurin osa meni kakkuun, mutta jäi jokunen naposteltavaksikin.
Ohjeessa neuvottiin paistamaan marenkeja 75 asteessa uunin keskitasolla tunti, jonka jälkeen uunista katkaistaan virta, mutta marengit jätetään vielä toiseksi tunniksi kuivumaan uunin luukku raollaan.
Noudatin paisto-ohjetta, mutta marenkini kaipasivat kyllä lisää kuivatusaikaa. Joten laitoin kuivatustunnin jälkeen lämmön 50 asteeseen ja jatkoin marenkien kuivattamista useita tunteja uunin luukku raollaan. Marengeista tuli juuri makuuni oikeanlaisia, rapeita päältä, hieman tahmeita sisältä.
Raparperihilloke
6 dl viipaloitua raparperia
1 dl sokeria (myös fariinisokeri sopii hyvin)
1 rkl vaniljasokeria
tilkka vettä
Laita ainekset kattilaan ja hauduta miedolla lämmöllä joitakin minuutteja, kunnes raparperi on pehmennyt. Purkita ja jäähdytä – ja sitten laita hilloke jääkaappiin. Hillokkeessa kun ei ole mitään tavan sokeria kummempia säilöntäaineita, niin se ei välttämättä säily kovin pitkään.
Kakkupohja
5 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 ¼ leivinjauhetta
2,5 tl kardemummaa
125 g voita sulatettuna
Varaa 0,5 dl maitoa tai sitruunamehua kostutukseen
Laita kakkupohjaa varten uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Leikkaa noin 26-senttisen, korkeareunaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi. Voitele leivinpaperi vuoan reunat.
Vaahdota munat ja sokeri. Siivilöi kuivat aineet vaahtoon ja sekoita varovasti. Kääntele lopuksi jäähtynyt voisula taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 35–40 minuuttia. Jäähdytä.
Täyte
1 l mansikoita (tai muita marjoja, meillä oli sekä mansikoita että mustikoita)
4 dl paksua raparperihilloa (en mitannut, mutta laitoin reilusti)
4 dl kermaa vatkattuna vaahdoksi
 |
| Makkeeta. Hyvvää. |
Päälle mansikoita, mustikoita, vadelmia tai ihan mitä muita marjoja tahansa. Oman maun mukaan, mutta reilusti.
Kodin kuvalehden ohjeessa mainitaan, että täytteeseen voi lisätä vielä sokeria maun mukaan ja pari ruokalusikallista sitruunamehua, mutta en tehnyt niin. Käytin kostutukseen kuitenkin jo sitruunamehua ja hillokkeessa, marjoissa ja marengeissa on runsaasti makeutta.
Leikkaa kakku vaakatasossa kolmeen osaan. Kostuta jokainen viipale kevyesti maidolla tai laimennetulla sitruunamehulla (toim. huom. En laimentanut sitruunamehua, vaan pirskottelin tuttua kunnon Siciliaa ihan sellaisenaan pohjalevyille).
Levitä alimmalle kakkupohjalle kerros raparperihilloa ja sen päälle kermavaahtoa. Levitä päälle viipaloituja mansikoita (ja halutessasi muita marjoja). Täytä toinen väli samalla tavalla.
Nosta kakun kansikerros päälle ja levitä sille sekä halutessasi myös reunoille ohuelti kermavaahtoa. Sipaise kunkin marenkitangon pohjaa hieman kermavaahtoa ja paina sitten tanko kakun reunaan. Kaada tai asettele marjat kakun päälle haluamallasi tavalla.
Mikäli kakku joutuu odottamaan tarjoilua, niin on parasta että marengit ja marjat laitetaan vasta juuri ennen pöytään vientiä. Marenki ei ihan hulluna pidä jääkaappisäilytyksestä.
 |
| Sanoinko jo, että on ihana? |
Jos kakusta haluaa valokuvan, on se parasta ottaa ennen kuin kukaan iskenyt siihen kakkulapiota. Tämä kakku kuuluu niihin ihanuuksiin, jotka leviävät käsiin heti, kun leikkaa ensimmäisen palan. Marengit kaatuilevat helposti ja marjat tipahtelevat kakkulautaselle. Se ei kuitenkaan haittaa sillä maku on vaan niin julmetun hyvä. Makuyhdistelmä – marenki, sitruuna, kardemumma, raparperi, marjat – suorastaan hemmottelee suuta ja sielua monipuolisuudellaan. Ah.
Riitta
Ps. Makustelijat myös Facebookissa:
www.facebook.com/Makustelijat
