Streat Helsinki 2014 – jonoja ja ”kuumia” koiria

Eilen Helsingin torikortteleissa – Sofiankadulla ja kauppatorin liepeillä – järjestettyyn Streat Helsingin katuruokatapahtumaan osallistui odotettua enemmän väkeä: jonoja ja tungosta riitti. Tapahtumanjärjestäjät kertoivat Facebookissa odottaneensa 10 000 kävijää, mutta kävijöitä olikin yli 20 000.  40 ulko- ja kotimaista ruokakojua sai tehdä hikipäässä töitä yleisömassojen ruokkimiseksi.

Jonotusajat olivat niin pitkiä, että aloimme epäillä torikorttelien olevan tapahtuman aikaan ainoa paikka Helsingissä, josta EI saa ruokaa…

Väkimäärä yllätti järjestäjät ja hienoa on, että katusapuska kiinnostaa. Se lupaa hyvää tulevaisuudessa myös herkkusuille.

Videossa ihmisvilinää, ruokakojuja ja ”kuumia” koiria.

Ou mama que Patrona

Annankadun Patronassa riittää hulinaa, sinne on edelleen käytännössä mahdotonta päästä sisään ilman pöytävarausta. Ja sekin kannattaa tehdä todella ajoissa, ainakin mikäli mielii viikonloppuna nauttia meksikolaisen keittiön antimista.

Guacamole & pico de gallo.

Patronassa on tullut käytyä vain muutaman kerran, mutta ihka ensimmäinen kerta tarjoilujen äärellä on tainnut olla kaikista hykerryttävin. Tuolloin olimme saaneet ystävämme UotiSahan pariskunnan Helsinkiin vierailulle. Margaritat parhaita ehkä ikinä ja maistelumenu (tasting menu) sellainen kulinaarinen ilotulitus. Kaupanpäälle iloinen ja välitön palvelu.

Nopal gratinado.

Samalla kokoonpanolla olimme Patronassa nyt perjantaina. Reilua paria viikkoa aiemmin tehty pöytävaraus varmisti pöydän klo 17.00, mutta edes näin hyvissä ajoin ei saanut pöytää enää myöhemmäksi iltaa.

Valmiina tilaamaan, maistelumenu jokaiselle pitkän kaavan mukaan ja aloitetaan alkudrinkeillä. Margaritat ja talon oma Patrona-drinkki ilahduttivat raikkaudellaan ja kirpeydellään. Juuri näin viritetään asiakas oikeaan tunnelmaan.

Ruoka oli jälleen erittäin hyvää, osin jopa erinomaista. Muun muassa talon omat nachot ja guacamole suorastaan superhyviä samoin kuin niiden kera pöytään tullut retiiseillä rapeutettu tomaattisalsa. Seurueen lihansyöjät hyrisivät onnesta maukkaaseen lihaliemeen dipattavista lihatacoista. Katkarapu-kala- ja ananas-cevichet olivat mehukkaita. Kaktus oli jännää ja hyvää. Flan-muunnelma kakkumaisena pekaanipähkinä-flanina suloisen makea.

Pieni mutta selvä miinus tulee kasvissyöjiltä. Pitkän kaavan maistelumenussa oli toistoa, sienillä ja manchegolla täytettyja rullia ja kolme chilin kastiketta tuli nenän eteen kaksi kertaa. Lisäksi sama sienitäyte oli empanada-tyyppisessa piirasessa. Se on liikaa toistoa samalle aterialle, vaikka maut sinänsä olivat hyviä. Tästä huolimatta kokonaisuus oli niin ilahduttava, että mielellään ateriansa ja juomansa maksoi.

Riitta ja Tero

Nyhtöpossun kielenhuoltoa

Menneellä viikolla osa suomalaisista sydämistyi, kun suomen kielen lautakunta hyväksyi kirjoitetussa tekstissä ilmaisun ”alkaa tekemään” -muodon ”alkaa tehdä” rinnalle. Yllättävän moni, joiden otsasuoni päätöksestä ratkesi, ei huomannut, että lautakunta ei kieltänyt käyttämästä ”alkaa tehdä” -ilmaisua...

Ruokateksteissäkin on muutamia ilmaisuja ja ruokanimiä, jotka ärsyttävät, vaikka uskon ymmärtäväni niiden logiikan. Näitä ovat muun muassa muutamat nyhtöpossu-ruuat.

Pidän nyhtöpossu-sanaa aivan verrattomana englanninkielisen pulled pork -termin suomalaisena vastineena. Olen toki huomannut, että joillekin pullahtaa pukama heti, kun vieraskieliselle sapuskalle annetaan suomenkielinen nimi. Niin kivuliaita voivat olla kieliasiat.

Niin, ne nyhtöpossu-alkuiset ruuat. Minua ärsyttävät sellaiset ruokanimet kuin ”nyhtöpossu- hot dog” tai ”nyhtöpossuhampurilainen”, siis silloin, kun edellisessä ei ole nyhtöpossun lisäksi nakkia tai jälkimmäisessä ei ole nyhtöpossun lisäksi jauhelihapihviä.

Kas kun on niin, että hot dogin hot dog on se nakki. Ja hampurilaisen hamburger on se ”nyhtöpossuhampurilaisesta” pois jätetty pihvi. Ilman nakkia tai pihviä et tarjoa hodaria tai hampurilaista, vaan nyhtöpossusämpylää joko pitkulaisella tai pyöreällä sämpylällä. Sekosuomeksi: tarjoat nyhtöpossusänväriä.

Nyhtöpossua ja hapankaalia pitkulaisessa sämpylässä®

Tero

Hernekeitto painekattilassa – videoresepti

Painekattilalla kokkaaminen on jostain syystä pirun kiehtovaa. Erityisesti painekattilassa viehättää sen nopeus päräyttää mikä tahansa keittämällä kypsentyvä atomeiksi nopeammin kuin millään muulla keinoin.

Hernekeiton (lausuntaohje) tekeminen oli painekattilalla vielä kokeilematta. Tavoitteena oli tehdä hyvä hernekeitto nopeasti, ilman herneiden liottamista. Painekattilareseptejä ei löytynyt kovin monta. Muutamaa ohjetta vertailemalla arvioin löytäneeni mittasuhteet omalle reseptille. Pelkäsin nimittäin, että esimerkiksi vettä tulee liikaa, jolloin hernekeitosta tulee soppaa, jossa lilluu herneitä – painekattilasta kun ei juuri haihdu nestettä – tai vettä tulee liian vähän, jolloin sakea hernepuuro palaa kattilan pohjaan.

Päädyin tekemään lihattoman version hernekeitosta. Koska savustetut porsaan kintut jäivät tällä kertaa pois, maun täydentämiseksi tein edellisenä iltana simppelin kasvisliemen. Viipaloin kattilaan porkkanan, sipulin, purjon, sellerinjuuren, valkosipulin ja heitin näiden ainesten sekaan parikymmentä mustapippuria ja ripauksen kuivattua timjamia. Keitin aineksia puoli tuntia kahdessa litrassa vettä ja keittämisen jälkeen siivilöin liemen. Ei liemen kanssa tarvitse tämän ihmeemmin hienostella. Kasvishernekeitonkin mausta tulee tanakampi, kun sen keittää vaikka yksinkertaiseenkin makuliemeen pelkän veden sijasta.

Hannu K. teki aikoinaan mainiota kasvishernekeittoa. Sen salaisuutena oli curry. Sittemmin kun pääsin intialaistyyppisten linssi- ja mungpapumössöjen makuun oivalsin, että Hannu oli oikeilla jäljillä. Nämä intialaiset soseet kun maistuivat erehdyttävästi hernekeitolta – mausteiselta tosin. Siispä päätin lisätä hot madras -currya tähänkin hernariin.

Keitin hernekeittoa kokeeksi täydellä painekattilan paineella ensin puoli tuntia. Herneet olivat kypsiä, mutta soppa näytti pelkäämältäni keitolta, jossa on herneitä. Toinen puoli tuntia teki sopasta hernekeittoa.

Paine kasvaa painekattilassa.

Vaikka hernekeitossa ei tällä kertaa käytetty lihaa, tämä resepti sopii myös eläinhernarille. Hernekeiton sekaan voi laittaa vaikka yhden palvatun sianpotkan: Kun soppa on valmista, poista luut ja paloittele liha.

Lihaton hernekeitto painekattilassa
3 rkl neutraalia öljyä
150 g pieneksi pilkottua sipulia
150 g pieneksi pilkottua porkkanaa
1 rkl hot madras -curryjauhetta
1,7 litraa kasvislientä (tai vettä)
500 g kuivattuja herneitä
2 tl suolaa (maun mukaan)
(jos et käytä lientä: pippuria, timjamia, meiramia maun mukaan)

Freesaa hienonnettu sipuli ja porkkana öljyssä. Lisää curryjauhe ja paistele pari minuuttia. Lisää kasvisliemi ja kuivatut, liottamattomat herneet. Laita painekattilan kansi kiinni.

Kun kattilan paine on noussut huippuunsa, käynnistä ajastin. 60 minuuttia riittää. Kattilaa on tarkkailtava ja lieden lämpöä säädeltävä, ettei paine laske liian alas tai nouse liian korkeaksi. Jos paine nousee liian korkeaksi, varoventtiili laskee höyryjä, eli makuja pihalle. Jos taas paine pääsee liian alhaiseksi, hernekeitto kypsyy hitaammin, toki edelleen nopeammin kuin tavallisessa kattilassa. Painekattilan täydessä paineessa nesteen lämpötila kohoaa noin 120 asteeseen. "Tavallisessa" kattilassa vesi kiehuu 100 asteessa.

Alun perin ajattelin, että painekattila hoitaisi homman puolessa tunnissa liottamattomista herneistä, ei hoitanut, mutta tunnissa kaikki herneet olivat riittävän mössönä.

Kun tunti on kulunut, ota levy pois päältä ja anna paineiden laskea kattilan jäähtyessä. Kun paineindikaattori kertoo paineettomasta kattilasta, avaa kansi.

Ensisilmäyksellä saattaa näyttää siltä, että herneet eivät ole hajonneet soppaan, kuten kunnon hernekeitossa pitää. Painekattilan veikeä ominaisuus on, että sillä keittäessä ruoka-aineet eivät möyri kattilassa samalla tavalla kuin normaalisti keittäessä. Kokkikaan ei sekaannu ainesten sekoittamiseen tavan takaa, koska soppaa suojaa paineen pitävä kansi. Sopasta tulee kyllä sakeampaa, kun sitä sekoittelee. Herneet soseutuvat lisää jokaisella kauhan pyöräytyksellä.

Sakeaa ja maistuvaa hernesoppaa.

Helkkarin hyvä hernari! Tällä reseptillä saa varmasti maukkaan hernekeiton myös normikattilalla ja liotetuilla herneillä, vaan ei yhtä nopeasti.

Tero

Kärsästä häntään: veriletut

Verikekkerit.

Kärsästä häntään -ruokaperinteen sinnikkäimpiä edustajia on veriletut – maksalaatikon ohella. Elävästä ruokakulttuuriin kuulumisesta kertoo se, että niin verilettuja kuin maksalaatikkoakin on saatavilla valmisruokina melkein jokaisesta ruokakaupasta.

Veren hankkiminen on vaikeampaa kuin valmiiden tehdastekoisten veriohukaisten. Tällainen yli nelikymppinen muistaa vielä, että 70-luvulla ja jopa vielä 80-luvullakin verta sai tuoreena jokaisesta ruokakaupasta maitopurkin näköisissä puolen litran pahvitörpöissä. Myö verilettujauhetta myytiin. Saadakseni verta nyt, jouduin menemään Helsingin keskustan Stockmannin pakastekaapille.

En ole koskaan tehnyt veriohukkaita. Siksi päädyin jälleen kerran Maija keittää kotona -kirjan äärelle. Maija (Alli Oksanen – Liisi Harmio, 4. painos, 1965) on luotettava, mutta kovin varovainen  mausteiden kanssa. Esimerkiksi kuin reseptissä lukee ¼ tl. hienonnettua meiramia, laitoin räväkästi ihan puolikkaan teelusikallisen.

Maija keittää kotona ja varoo mausteita, mutta paistaa ihrassa.

Korvasin alkuperäisen reseptin sianrasvassa paistetun sipulin sipulijauheella. Tähän oli syynä se, että olin reseptiä lukematta päättänyt tarjota verilettujen lisäkkeenä karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa. Halusin myös pitää verilettujen massan tasaisena, en halunnut ainakaan näin ensimmäisellä kerralla sipulikokkareita massan sekaan. Sianrasvan puutteen lettutaikinassa korvasin ghiillä, eli intialaisella kirkastetulla voilla.

Täysjyväohrajauhojen leseet nousivat verisen taikinan pinnalle.

Veriohukkaat
5 dl verta
2 dl ykkösolutta
1 muna
1 dl ohrajauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl sipulijauhetta
½ rkl suolaa
2 rkl kirkastettua voita
valkopippuria
½ tl kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Anna taikinan turvota tunnin verran, välillä vispaten, ennen paistamista.

Paista ohukaiset kuumalla pannulla voissa, joko ohukaspannussa pieniä lettuja tai yksiosaisessa pannussa isompia veriräiskäleitä.

Että muuten oli hyvää, aivan järjettömän hyvää. Söin melkein koko verilettusatsin yhdeltä istumalta makea puolukkahillo ja makeahko karamellisoitu sipuli särpimenä.

Lettujen paistaminen sen sijaan ei menny niinku Strömsössä. Minulla oli todella suuria vaikeuksia annostella verilettutaikinaa juuri oikea määrä ohukaspannun neljään lettukoloon. Lettuja kääntäessäni verta lenteli sinne tänne ja suurimmassa osassa letuista oli muotovikaa. Verta oli joka paikassa. Kun paistaminen oli ohi ja letut syöty, kävin selvittämään tuhoja: yksi matto värjäytyi verellä ja neljä keittiöpyyhettä oli veressä (ainakin).

Ensi kerralla teen isoja veriräiskäleitä!

Tero

Bataattikorman kutsu

Uusin Glorian ruoka & viini -lehti tipahti loppuviikosta postiluukusta. Se on hyvä ruokalehti, ilo lukea ja visuaalisestikin hyvin tyydyttävä.

Bataattikorma. Korma - "Not to be confused with karma".

Bataattikorman resepti kuulosti herkulliselta ja jääkaapissakin oli joutavana kookas bataatti, niin kokeiltavahan tuo oli.

Bataattikorma
(by Glorian ruoka & viini 1/2014, Marja Samuli)

500 g bataattia
1 sipuli
2 pientä valkosipulinkyttä
250 g parsakaalia
1 rkl kirkastettua voita tai öljyä (käytin gheetä)
1 rkl raastettua inkivääriä
1,5 rkl jauhettua cashewpähkinää tai mantelijauhetta
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl suolaa
½ tl rouhittua kardemummaa (tai jos on, niin 4–5 kardemummankotaa)
1–1,5 tl jeeraa eli juustokuminaa
½ tl kurkumaa
½ tl kanelia
1–1,5 tl kuivattua chiliä
ripaus neilikkaa
2–3 dl vettä
2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
2 dl kookoskermaa
(mustapippuria myllystä)

1. Kuori ja kuutioi bataatti pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Raasta inkivääri. Paloittele parsakaali. Jauha kokonaiset mausteet.

2. Kuullota bataattia gheessä (tai öljyssä) paistinpannussa 3–4 minuuttia. Lisää sipulit, inkivääri ja mausteet sekä mantelijauhe. Lisää myös parsakaali. Kuumenna seosta hetki.

3. Lisää 2–3 dl vettä, sen verran että ainekset jotakuinkin peittyvät. Lisää jogurtti. Vähennä lämpöä ja anna kastikkeen kiehua noin 10 minuuttia, tai kunnes batatti ja sipuli ovat pehmenneet.

4. Lisää kookoskerma ja anna kastikkeen vielä kiehahtaa. Lisää halutessasi mustapippuria ja jopa chiliä, jos haluat tulisemman soosin. Tarkista suola.

Kastikkeesta riittää hyvin neljälle.

Itselleni kävi sellainen minimoka, että unohdin lisätä inkiväärin ja valkosipulin siinä vaiheessa, kun niin olisi pitänyt tehdä. Huomasin erheeni vasta siinä vaiheessa kun tuli aika lisätä kookoskerma. Lisäsin ne tässä vähän myöhäisessä vaiheessa sekaan ja annoin soosin hautua muutaman lisäminuutin (videossa erhettä en tunnusta!).

Mausteita bataattikormassa on sen verran monta lajia, että ne tekevät kastikkeesta mukavan lämpöisen, mutta eivät kovin tulista. Potkuahan voi halutessaan kasvattaa lisätujauksella chiliä.

Parsakaali on sellainen vihannes, että meillä se maistuu kyllä minulle, mutta puoliso ei niinkään välitä. Kun bataattikormaa tulee mitä todennäköisimmin tehtyä uudestaankin, niin luulenpa korvaavani parsakaalin kukkakaalilla.

Tarjosin lisukkeena basmatiriisiä ja raitaa. Annoksen päälle ripsuttelin tuoretta korianteria.

Basmatiriisi
(2–4:lle)

3 dl basmatiriisiä
5 dl vettä
suolaa

Vettä riisin liottamiseen.

Liota basmatiriisiä 20 minuuttia. Kiehauta 5 dl vettä, lisää keitinveteen suolaa ja kolme desilitraa riisiä. Sekoita riisiä aluksi lastalla kattilan pohjaa myöten kunnes vesi alkaa uudelleen kiehua. Sen jälkeen laita kattilan päälle kansi ja laske lämpö miedolle, niin että riisi kiehuu muttei kuohu. Älä sekoita enää kypsennyksen aikana.

Keittoaika on 10 minuuttia, sinä aikana riisi kypsyy ja imee itseensä kaiken nesteen. Sen jälkeen nosta riisikattila liedeltä sivuun sivuun. Laita kattilan ja kannen väliin leivin- tai voipaperia ja anna riisin vetäytyä viisi minuuttia.

Jos et liota riisiä, niin tällöin tarvitset vettä tuplamäärän riisin määrään verrattuna. Itse tykkään liottaa, kun tuntuu että siten saan aika täydellisen riisin intialaistyyppiselle ruoalle. Sellaisen hieman tahmean, mutta mukavasti pureksittavan.

Raita 
maustamatonta jogurttia
kurkkua
suolaa
jeeraa
paprikaa

Kuori kurkku ja poista siemenet. Näin ne eivät vetistä raitaa. Pilko kurkku aivan pieniksi paloiksi. Sekoita kurkunpalat jogurttiin ja lisää oman maun mukaan suolaa ja (itse)jauhettua jeeraa. Ripota raitaseoksen pinnalle paprikajauhetta ja vetele pinnalle punaisia raitoja.

Raitaohjeita on varmasti monenlaisia maustukseltaan, mutta mitä ilmeisimmin käytännössä aina raitaan tulee jogurttia ja kurkkua. Kurkun voisi raastaa, ja niin monet kai tekevätkin, mutta minusta raastaminen tekee kurkun rakenteesta “limaisen” ja siksi mieluummin pienin kurkun veitsellä.

Raita tarjoaa raikastavan elementin ateriaan, ja tämän vuoksi pidän oman raitani mieluiten freesinä ja aika miedosti maustettuna.

Pienestä mokailusta kastikkeen valmistamisen yhteydessä huolimatta bataattikormasta tuli oikein maukasta. Siinä on sellainen turvaruoan (comfort food) leppoisa tuntu.

Riitta

Video ja musiikki: Tero

Mustasilmäpapudhal

Amazon.co.uk toi Joensuuhun 15.11.1999 minulle halvalle paperille painetun pokkarin, josta on ollut iloa monta kertaa. Minulla ei ole aavistustakaan, onko Laxmi Khuranan, Asha Naranin ja Shelina Jethan koostama The Curry Book intialaisen ruuan ystävien ja tuntijoiden arvostama vai ei, mutta perunan ja kastikkeen kulttuuriin syntyneelle se menee läpi kuin väärä raha. Loisto-opus, eikä maksa käytettynä mitään.

Mustasilmäpavuilla on oma hieman hernemäinen ominaismaku. Pidän niistä erittäin paljon. Tämä kostea mustasilmäpapudhal sopii hyvin intialaistyyppisen aterian lisukkeeksi.

Mustasilmäpapujen liottamisajasta liikkuu maailmalla monenlaista tietoa. Suomalaisten papuviranomaisten mielestä kaikkia papuja pitää liottaa ”yön yli”, samaa sanoo The Curry Book mustasilmäpavuista (yö on taikojen aikaa?). CIA:n (The Culinary Institute of America) The Professional Chef -kirjan mukaan mustasilmäpapuja ei tarvitse liottaa lainkaan. Tottele viranomaisia (minä en tottele: huuhtelen mustasilmäpavut ja liotan niitä tunnin verran).

Liotusajalla on hieman vaikutusta siihen, miten luirua mustasilmäpapudhalista (Black eye bean dhal) tulee: pitkään liotetut pavut eivät ime yhtä paljon mausteista nestettä kuin lyhyemmällä liotuksella selvinneet.

Mustasilmäpapudhal (Black eye bean dhal)
225 g mustasilmäpapuja
900 ml vettä papujen liottamiseen

60 ml öljyä
1/2 tl juustokuminansiemeniä
1/2 tl mustia sinapinsiemeniä
Liotetut mustasilmäpavut
1 tl suolaa
1 tl kurkumaa
1 tl jauhettua chiliä
1 tl jauhettuja korianterinsiemeniä
1 tl jauhettua jeeraa, eli juustokuminaa
2 tl tomaattipyreetä
600 ml vettä
hieman tuoretta korianteria hienonnettuna

Liota papuja yön yli vedessä ja huuhtele liotetut pavut. Tarkista huuhtelun aikana, ettei papujen seassa ole pikkukiviä tai muuta hammaskalustolle sopimatonta.

Kuumenna öljy hyvin kuumaksi kasarissa tai kattilassa. Heitä juustokuminan- ja sinapinsiemenet öljyyn ja anna paistua muutama sekunti. Varo: juustokuminansiemenillä ja sinapinsiemenillä on tapana hieman paukahdella ja loikkia kuumassa öljyssä on taipumus hieman roiskua.

Alkuperäisen reseptin mukaan toimit, kun lisäät seuraavaksi yhtä aikaa liotetut pavut, suolan, kurkuman, chilin, jauhetun korianterin, jauhetun juustokuminan ja tomaattipyreen. Sekoita hyvin ja paista pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää vesi ja keitä vähintään puoli tuntia sekoitellen joutessasi. Koristele annos lehtikorianterilla.

Itse mokasin videota tehdessä ja tein vahingossa näin:

Lisää suola, kurkuma, chili, jauhettu korianteri, jauhettu juustokumina ja tomaattipyree. Sekoita hyvin ja paista pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää vesi, kun vesi kiehuu, lisää pavut ja anna kiehua miedolla lämmöllä miedolla lämmöllä kannen alla puoli tuntia. Sekoita joutessasi. Koristele annos lehtikorianterilla

Maku oli mokaversiossa hieman erilainen, muttei suinkaan huono. Suosittelen silti lisäämään pavut mausteiden kanssa yhtä aikaa.

Tero

Ääliöhelppo curry

Tämä resepti on kehitetty Joensuun olosuhteissa. Intialaistyyppisten ruokien valmistaminen oli siellä aikanaan varsin vaikeaa, kun kaikki mausteet piti raahata Helsingin reissuilta. Tilanne lienee nyt parantunut.

Ruuan tekee ”ääliöhelpoksi” se, että paljaimmillaan ruokaan tulee vain ruokaöljyä, sipulia, Hot Madras -currymausteseosta, lihaa (tai juureksia tai siipikarjaa), tomaattimurskaa ja kookosmaitoa. Näistä kaikkia paitsi Hot Madrasta (joskus sitäkin) sai Joensuusta, joten curryn tekeminen ei vaatinut tuomaan Helsingistä sekalaista repullista lukuisia erilaisia mausteita, pelkkä Hot Madras riitti.

Muuten tämä sana ”curry”. Se on britti-imperialistien elämää helpottamaan keksitty yleistermi kuvaamaan niitä monenlaisia masaloita tai maustesekoituksia, joita Intian eri kolkissa ruuanlaittajat sekoittelevat jokaista ruokaa varten erikseen. En ole vielä keksinyt korrektimpaa termiä kuin ”intialaistyyppinen ruoka”, mutta kömpelyytensä vuoksi säästän termi alituisen käytön opinnäytekieleen.

Ääliöhelppo curry
4 rkl ghiitä tai neutraalia ruokaöljyä
(1/2 tl mustia sinapinsiemeniä)
(1/2 tl jeeran, eli juustokuminan siemeniä)
n. 150 g sipulia
4 ruokalusikallista Hot Madras -currymausteseosta
n. 400 g paloiteltuja juureksia (tai kanaa tai nautaa tai sikaa tai lammasta yms.)
400 g paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa tai purkkitomaatteja)
1 purkki kookoskermaa (tai kookosmaitoa tai  puolikas “kookossaippuapala”)
suolaa 
(lehtikorianteria annoksen päälle)

 
Jos haluat hieman hifistellä, heitä kuuman rasvan sekaan mustia sinapinsiemeniä sekä jeeran siemeniä. Kun mausteet alkavat napsahdella kuin miniatyyrimäiset popcornit, paista silputtu sipuli runsaassa ja kuumassa ghiissä kullanruskeaksi. Reseptivideota tehdessä unohdin, että rasvaa pitää olla runsaasti. Mieluummin 4 kuin 2 ruokalusikallista. Neutraali öljy käy ihan hyvin, ghiitä, eli intialaista kirkastettua voita ei ole pakko hankkia.

Lisää Hot Madras ja perään juurekset. Tämä ruoka on todella loistavaa juuresten sijaan myös eläimellä! Paista pari minuuttia. Älä välitä, vaikka mauste tarttuu pannun pohjaan, kun lisäät tomaatin, mauste lähtee hyvin lastalla irti. Tarkoituksena on paistaa currya öljyssä – siten sen maku syntyy.

Laske lämpöä ja lisää paseerattu tomaatti. Käytin tällä kertaa paseerattua tomaattia vain siksi, että lähikaupasta ei löytynyt mieleistä tomaattimurskaa tai purkkitomaatteja.

Anna kiehua hiljalleen n. 45 minuuttia tai niin kauan kuin juuresten/lihan/kanan kypsyminen kestää. Lisää kookoskerma kypsymisen loppuvaiheessa. Kookoksella voit säädellä curryn rakennetta: kookosmaidolla tulee hyvin notkeaa, kookoskermalla hivenen tanakampaa ja kaikista puuromaisin (ja minusta ehkä maukkain) tulee kun kookoskerman sijaan laittaa kastikkeeseen sulamaan puolikkaan paketin kookostiivistettä, sitä, jonka kyljessä lukee creamed coconut ja joka näyttää saippuapalalta.

Kun ainekset ovat kypsyneet, maista ja lisää tarpeellinen määrä suolaa.

Shimmy Shimmy Co-Co-Nut.

Tein ääliöhelppoa pitkästä aikaa, enkä muistanutkaan kuinka tolkuttoman hyvää se on. Nautinnollinen ähky.

Tero

Helpot uppomunat

Uppomunien valmistamiseen liittyy monien mielestä niin paljon jännittämistä, että niitä keitellään jopa tuorekelmussa. Kelmumunista tulee kiistämättä nättejä nyyttejä.

Uppomuna tummapaahtoisella.

Helpointa kananmunan hauduttaminen on tarkkaan lämpösäädellyssä vedessä omassa kuoressaan, mutta kuoretta haudutettu varsinainen uppomuna on vähintäänkin esteettisesti eri asia. Ilman uppomunaa ja hollandaisekastiketta yhdysvaltalainen mestarien aamiainen Eggs Benedict ei ole Eggs Benedict.

Törmäsin Youtubessa America's Test Kitchenin esittelemään uppomunien haudutustekniikkaan, joka on kehitetty ammattikeittiöitä varten. Ravintolakeittiöissä on pakko tehdä uppomunia nopeasti, paljon ja annosten on valmistuttava samanaikaisesti. Ammattikeittiössä ei ole välttämättä aina aikaa pistää kierrettä kattilaan ja keitellä munia varsinkaan yksitellen. Reseptiä oli pakko kokeilla, näytti helpolta ja hauskalta.

Helpot uppomunat America's Test Kitchenin tapaan
n. 2,5 l vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 tl suolaa
4 kananmunaa

Keitä laakeassa paistokasarissa tai paistinpannussa noin 2,5 litraa vettä, johon olet lisännyt kaksi ruokalusikallista väkiviinaetikkaa ja teelusikallisen suolaa. Minulla oli käytettävissä 26 senttiä halkaisijaltaan oleva korkeareunainen paistokasari.

Sillä aikaa kun vesi hankkiutuu kiehumispisteeseen, särje neljä kananmunaa teekuppeihin, kaksi kuhunkin.

Kun vesi kiehuu, siirrä kasari pois kuumalta levyltä. Kippaa munat kupeista veteen: laske teekupit veteen niin, että ne hiemen hörppäävät kiehuvan kuumaa vettä ja kaada munat samalla nopeasti veteen. Laita kansi kasarin päälle ja odota viisi minuuttia munien kypsymistä.

Viiden minuutin päästä voit nostaa munat varovasti reikäkauhalla talouspaperin päälle kuivahtamaan. Siisti uppomunasta ennen annoksen tekemistä mahdolliset ylimääräiset ja epämääräiset valkuaisrihmat ja ulokkeet.

Nautin uppomunat voilla voidellun paahtoleivän päällä – kuten videolta näkyy, paahtiksen paahto oli varsin tummapaahtoista, mutta onneksi leipä ei palanut. Maistui mahtavalta.

Uppomunan keltuainen oli juoksevaa, niin kuin pitääkin. Valkuainen jäin sen verran pehmeäksi, että uppomunien nostamisessa kasarista piti olla erittäin varovainen, ettei uppis hajoa käsiin. America's Test Kitchenin reseptivideossa käytetty pannu oli hieman suurempi (30 cm) kuin minun käyttämäni. Suurempi vesimassa saattaa pysyä pidempään kuumana, mikä voi kypsentää viiden minuutin haudutusajassa munat jämäkämmiksi.

Reseptin ehdottoman hyviä puolia on se, että kananmunat lasketaan veteen joka ei kiehu ja että munia voi valmistaa kerralla enemmän, edes neljään ei tarvitse tyytyä. Kiehuvaan veteen laitettaessa valkuaiset saattavat levitä ympäriinsä.

Etikka, jota käytetään uppomunan keitinvedessä nopeuttamaan valkuaisen hyytymistä, ei näin vähäisessä määrin käytettynä maistunut lainkaan, eikä tässä reseptissä ainakaan etikan takia munia tarvitse huuhdella keittämisen jälkeen.

Tero

Yksinkertainen tomaattikastike

Muutama vuosi sitten ulkopuolinen olisi saattanut arvella, ettei perheessämme syödä muuta kuin kuin tomaattikastiketta eri muodoissa. Tein jopa valmista peruskastiketta suuria määriä pakastimeen, josta se sitten päätyi pitsapohjan päälle tai pastan kumppaniksi milloin sellaisenaan, milloin sinihomejuustolla, kermatilkalla tai voinokareella aateloituna.

Hyvä, yksinkertainen tomaattikastike on helppo ja nopea tehdä. Itselläni on tapana tehdä kastike muutamasta simppelistä ainesosasta – hieman fiiliksen mukaan. Esimerkiksi sipulia käytän harvoin, mutta toisinaan saatan käyttää esimerkiksi pienen salottisipulin. Joskus taas en käytä tomaattipyreetä ollenkaan ja joskus taas käytän. Kastikkeen perusainekset ovat aina öljy, valkosipuli, mustapippuri, oregano ja säilötyt tomaatit (tai tomaattimurska).

Yksinkertainen tomaattikastike
1 tlk tomaatteja
oliiviöljyä
tomaattipyreetä (esim. seitsemisen senttiä tuubista)
3 valkosipulinkynttä pilkottuna
mustapippuria
oreganoa
(lopullisesta käyttötarkoituksesta riippuen ja maun mukaan pippuria, suolaa, sokeria, chiliä, paprikajauhetta jne.)

Paista paistinpannulla tai laakeassa kasarissa tomaattipyree kuumassa öljyssä. Lisää valkosipuli. Pippuroi ja heitä kuumaan öljyyn myös kuivattua oreganoa. Kun valkosipuli alkaa tuoksua voimakkaasti nenään, kippaa joukkoon tomaatit. Sekoita ja laita kansi kasarin päälle. Keitä silloin tällöin sekoitellen hiljaisella tulella puolisen tuntia.

Mikäli käytät kokonaisia tomaatteja, muussaa kokonaisiksi jääneet tomaatit jossain vaiheessa.

Maista kastiketta. Kastikkeen käyttötarkoitus vaikuttaa siihen millaista makupalettia haet. Esimerkiksi suolaa ei kannata laittaa kastikkeeseen lainkaan, mikäli aiot sulattaa joukkoon kasan sinihomejuustoa. Suola kannattaa tarkistaa vasta juuston lisäämisen jälkeen. Mikäli kastike on käyttötarkoitukseen liian juoksevaa, keitä soosia jonkin aikaa ilman kantta. Tällä perusreseptillä syntyy 4–5 desiä kastiketta.

Tällä kertaa peruskastike aateloitiin dekadentisti runsaalla määrällä sinihomejuustoa (170 g, eli kokonainen Aura-juustokolmio) ja niin peruskastike muuttui tomaattiseksi sinihomejuustokastikkeeksi. Kastike sekoitettiin 300 grammaan pastaa, kahdelle nälkäiselle sopiva annos...

Tero
Valokuva: Riitta