Kivierämaasta lautaselle - lehtokotilosta escargotiksi

Kaikkea sitä päähänsä saakin. Ja joskus päähänpisto tulee toteutettuakin.

Olen jo usean vuoden ajan katsellut Merihaan lehtokotiloyhdyskuntaa pohtien sen hyödyntämistä ruuaksi. Kotiloita pidetään yleisesti puutarhojen haittanilviäisinä. Eikö olisikin mahtavaa, jos runsaana esiintyvän haittaelikon voisi hyödyntää maittavana appeena?

"You talkin' to me? You talkin' to me? You talkin' to me? Then who the hell else are you talkin' to? You talkin' to me? Well I'm the only one here. Who the fuck do you think you're talking to?"

Tuumasta toimeen. Löysin Googlen ja Facebook-yhteyksien avulla pari lähdettä, joissa kerrottiin, miten luonnosta kerättyjen kotiloiden kanssa on toimittava, mikäli niitä aikoo syödä. Toinen lähteistä oli kotimainen, Timbaalin etanaravintoloitsija Merja Tammi, ja toinen Bert Christensenin Weird & Different Recipes -sivusto.

Lehtokotilot luonnollisessa ympäristössään: Merihaassa.

Keräsin lehtokotiloita määrän, joka tuntui sopivalta asumaan Clas Ohlsonilta ostettuun muovilaatikkoon. Porailin laatikon kanteen ja laitoihin reikiä, että kotiloilla riittäisi raikasta ilmaa.

Huuhtelin kotilot ja laitoin ne uuteen kotiin vehnäjauhotarjoilun kera. Kotilot laitetaan vehnäjauhodieetille jotta niiden suolisto puhdistuisi kaikesta sellaisesta niiden syömästä aineksesta, mikä ei ole ihmiselle hyväksi.

Lehtokotilot kylvyssä siivilässä.

Kotilot tutkivat kotiaan.

Il Cenacolo or L'Ultima Cena.

Parina ensimmäisenä päivänä hempeilin ja laitoin etanoille tarjolle myös herneenpalkoja sekä lehtipersiljaa, mutta sitten kovetin mieleni ja ryhdyin odottelemaan puhtaan valkeaa kotilon paskaa, mikä kertoisi suolen puhdistuneen.

Sontaa riittää. Toisesta päästä sisään ja toisesta ulos, jatkuvasti.

Kotiloita on hyvä sumutella suihkepullolla useita kertoja päivässä, kertoivat apulähteet. Kerrostalokasvattajan ongelmana oli, etten voinut tehdä astian pohjaan reikiä. Kotilonesteet olisivat valuneet olohuoneen lattialle tai parvekkeelle, jossa pidin etanoita öisin. Kotilot eivät lähteiden mukaan myöskään voi hyvin seisovassa vedessä. Suihkuttelussa piti olla varovainen.

Kotiloiden säilytyslaatikko oli pestävä päivittäin, koska kotilot paskoivat höpelönä. Joka päivä, vähintään kerran, välillä kaksi kertaa, pesin kotilokodin suihkussa sekä huuhtelin viileähköllä vedellä etanoista pintapaskat pois. Myös vehnäjauhoastia oli vaihdettava. Mikäli jauhoja oli jäljellä, ne olivat aina liisteröityneet tiukaksi paketiksi.

Huuhtelu virkisti veijareita. Pesun jälkeen puhtaassa Clas Ohlson -kodissa oli vauhti päällä. Tämä oli myös hyvä hetki tarkistaa, oliko joukossa henkensä heittäneitä. Kuolleet kun eivät enää vipeltäneet pesuhetken jälkeen yhtään minnekään. Matkalla Merihaan kivilaatoilta lautaselle menetimme viitisen etanaa.

Jo parin päivän sisällä alkoi sonnassa olla vehnäjauhonvalkoista väriä. Noin viikon kuluessa alkoi lähes kaikki kotiloiden uloste olla valkoista. Tässä vaiheessa kotilot laitettiin kahden päivän paastolle, jonka seurauksena paskominen loppui käytännössä kokonaan.

Ennen valmistusta kotilot kylvetettiin vielä kertaalleen. Loputkin kakkakikkareet piti huuhdella pois.

Hups. Sori...

Ryöppäämisen jälkeen etanat hiljenivät.

Pesun jälkeen kotiloita ryöpättiin suolatussa vedessä viiden minuutin ajan. Kotilot jäähdytettiin nopeasti juoksevan kylmän veden alla. Tämän jälkeen nilviäiset erotettiin kotilostaan merisuolapedille. Merisuolapeti kuulema poistaa limaa. Nilviäislihan irrottamiseen oli pätöisä vehje parikymmentäsenttinen puinen grillivarras. Cocktail-tikku lienee myös hyvä.

Nilviäinen nuljahtaa kuorestaan kun sen seivästää ja pyöräyttää ulos kotilon kierteen mukaisesti. Helpommin sanottu kuin tehty. Ainakin alkuun kotilon lihas tuntui pehmeältä ja tikuttaminen hajotti lihan. Myöhemmin joko tekniikka parani tai lihas jotenkin muuten sitkastui, eikä silppukappaleita tullut enää yhtä suurella osuudella kuin aluksi.

Etanat suolalla.

Kotilot lihaliemessä.

Meinasi tulla itku: näinkö vähiin hupenivat?

Nilviäislihoja keitettiin lihaliemessä puoli tuntia. Tänne asti kotiloita selvisi 101 kappaletta.
Seuraavana päivänä etanoiksi (escargot) muuttuneet lihapalat laitettiin kahteen 7-reikäiseen etanapannuun. Koloihin tuli noin 7 etanaa kuhunkin. Lihan määrä yhdessä kolossa vastasi melko lähelle yhden ”ravintolaetanan” lihamäärää.

Etanoille tehtiin maustevoi burgundilaiseen tapaan.

Burgundilainen maustevoi etanoille
(Escargots à la Bourguignonne)
150 g voita
20 g raastettua valkosipulia
20 g raastettua salottisipulia
20 g hienoksi pilkottua persiljaa
mustapippuria myllystä
suolaa

Ole varovainen suolan kanssa. Meidän etanat olivat suolaisia jo alkujaan (ryöppäys, suolapeti, lihaliemi), joten kun lisäsin suolaa maustevoihin, siitä tuli melkein liian suolaista. Maista siis valmista maustevoita ja päätä vasta sitten, tarvitaanko suolaisen voin tömäköittämiseksi lisää suolaa.

Laita jokaiseen kokoon pari teelusikallista maistevoita tai niin, että kolo täytyy kukkuroilleen. Sujauta etanapannut 250-asteiseen uuniin. Kun maustevoi kiehahtaa, ovat etanat valmiita nautittavaksi hyvän leivän kera.

Etanat pannussa, patanat ennussa.

Lähiruoka maistui hyvältä. Maisteluvieraina olleet Pyhäranta ja Sulopuisto kehaisivat lähietanoiden makua ja mureutta. Lukuisat pienet etanat todellakin olivat takuumureaa purtavaa. Joskus kookkaat etanat ovat olleet sitkeitä. Burgundilainen valkosipulivoikin maistui mainiolta.

Vaikka kotiloiden syöminen oli kivaa, oli työmäärä suhteessa saadun ruuan määrään epäsuhtainen. Suurin vaiva oli kotiloiden ja niiden säilytysastian jatkuva puhdistaminen. Kerrostalo-olosuhteissa, jossa ei voi käyttää painepesuria tai valutella etanankakkaliemiä navetan taakse tai pellolle, tuntui puolitoista viikkoa kotiloiden hoitajana ikuisuudelta. Etanafarmariksi tuskin palaan enää koskaan, mutta siitä huolimatta mukavasti mieleen jäävä kokemus.

Ja etanat, nehän on hyviä.

*****

Lehtokotilonkasvattajan vinkkilista:

• Kotiloiden ja niiden säilytysastian pitäminen puhtaana vaatii aikaa ja kohtuullisen hyvät tilat. Kakkaliemiä ei halua roiskia ihan minne tahansa. Kylpyhuone on kätevin, muttei loputtoman miellyttävä paikka huuhdella kotilokakkaa.
• Jos mahdollista, kotiloiden kodin pohja pitää rei’ittää, että säilytysastian lattia pysyy kuivana.
• Helpommalla pääsee, jos kotilokoteja on kaksi. Toisen voi puhdistaa sinä aikana kun toinen on käytössä.
• Tutustu näihin:
• MTV3.fi: Puutarhaetanat riesana? Näin valmistat lehtokotiloista ruokaa
• Bert Christensen's Weird & Different Recipes: Snails from Your Garden to Your Table

Tero (Kuvat: Riitta & Tero)

PS: Lisää kuvia projektista löytyy makustelijoiden Facebook-sivulta.

Lähiruokaprojekti: "Merihaan lehtokotiloista escargotiksi"

Projekti alkoi tänään 31.7.2013 lehtokotiloiden keräämisellä Merihaasta.

Kotiloiden käsittelyyn käytämme näitä kahta väljää ohjeistusta

- MTV3.fi: Puutarhaetanat riesana? Näin valmistat lehtokotiloista ruokaa
- Bert Christensen's Weird & Different Recipes: Snails from Your Garden to Your Table

Kiitokset Facebookiin kaikille etanakasvatusohjeista vinkanneille.

Lähiruokahanketta voi seurata Makustelijoiden Facebook-sivulla. Blogaus hankkeesta julkaistaan parin viikon päästä, kun lehtokotilot ovat muuttuneet etanoiksi ja nautittu runsaan voin kera.

Tero

Merihakalainen lehtokotilo nimeltään Marko.

Eki, Raija, Ville, Asko, Keke ja Anna-Marjaana.

Merihakalainen lehtokotilo luonnollisessa ympäristössään: Merihaassa.

Kotiloiden huuhtelua.

Huuhtelua helpottaa siivilä.

Kotilot uudessa kodissaan.

Kotilot tutkivat uutta kotiaan uteliaana. "Free-e Snail Mandela-a-aaaa."

Nohevimmat ryhtyivät välittömästi syömään.

LISÄYS 4.8.2013.

Hämeessäkin on huomattu lähiruokahankkeemme :) (Hämeen Sanomat 4.8.2013)

Makulihan Hämäläinen perinnemakkara

Pääsin viikolla mukaan päivän mittaiselle maakuntakierrokselle (Kanta-Häme–Pirkanmaa–Satakunta–Varsinais-Suomi–Kanta-Häme). Kanta-Hämeessä pistäydyimme Tammelassa sijaitsevan Makulihan maatilalihakaupassa.

Huomioni kiinnittyi heti lihatiskillä jämäkkänä jököttäviin makkaroihin, jotka oli nimetty Hämäläisiksi perinnemakkaroiksi.

Hämäläisen perinnemakkaran massa syntyy sian sydämestä, sianlihasta, sipulista, ohraryynistä sekä suolasta ja pippurista.

Makulihan makkara edustaa hyvin suomalaisen makkarakulttuurin juuria. Meillä on aina jatkettu makkaramassaa ryyneillä, kokolihamakkaroihin ei ole ollut varaa. Myös makkaran valmistaminen uunissa kuuluu meikäläiseen perinteeseen.

Paistoin makkaran voissa pannulla. Aivan mahdottoman hyvää ryynimakkaraa. Tavallisesti olen ostanut palvattuja verellä tummennettuja ryynimakkaroita. Makulihan ryynärin maku on näitä miedompi, mutta ei yhtään vähäisempi.

Kanta-Hämeen reissulla kannattaa pistäytyä lihakaupassa.

Tero

Hampurilaisia elävällä tulella Joensuun torilla

Joensuun kaupungin tori tunnetaan karjalanpiirakoistaan (Martat!) ja Karttusen retroalusvaatteista. Nyt torilta saa tuotetta, mitä ei ole monessa paikassa tarjolla: puugrillissä paistettuja hampurilaisia.

Mehukas, savuisa ja herkullinen.

Floridasta Suomeen muuttaneet David Williamsin Big D’s BBQ tarjoaa puugrillissä paistettuja hampurilaispihvejä, joita parempia löytääkseen saa Suomessa tehdä töitä. Williamsin grilliyrityksistä toinen (Duogrill) myy eteläyhdysvaltalaisia BBQ-grillejä ja toinen tuo veden kielelle Joensuun torilla.



Tärkeintä hampurilaisessa on pihvi, ei mikään muu. Big D’s BBQ:n tuoreesta jauhelihasta ja tilauksesta paistetut pihvit maistuvat herkullisen savuisen grillatuille. Pihvit ovat läpikypsyydestään huolimatta mehukkaita. Grillaamisen tuoksu tuo ihmettelijöitä ja ilmeisen hyvin myös asiakkaita – hampurilaiset ovat kuulema monesti loppuneet reippaasti ennen toriajan päättymistä. Helsinkiläinen on kateellinen. Ehkä Helsingin niemellekin mahtuisi, vaikka Hakaniemen torille, yksi gourmet-hampurilaisia paisteleva BBQ-grilli?

"Two double D's coming up!"

Taste of America at Joensuu market place.

Halonhakkaaja työssään. Kuva: Riitta K.

Menu on lyhyt mutta jämäkkä.

Tero

Raikas raparperimehu

Sain siskoltani mahtavia, napakoita raparperinvarsia melkoisen nipun. Tein yhden rapaperipaistoksen, mutta varsia jäi vielä reilusti yli. Mitäpä niistä? Googlailemalla löytyi Helsingin Sanomain ruokasivuilta mitä helpoin ohje raparperimehuun, joka on tarkoitettu juotavaksi sellaisenaan, laimentamattomana.

Raparperimehu friskaa.

 Raikas raparperimehu
(ainesmäärä sovellettu käytössä olleeseen rapaperin määrään)

2 litraa raparperia paloina
2 dl sokeria
2 litraa vettä
½–1 sitruunan mehu maun mukaan

Pesaise raparperin varret ja leikkaa ne kuorineen pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan vesi ja raparperi ja anna kiehua hiljalleen noin puolen tunnin ajan. Pinnalle kertyvää vaahtoa voi halutessaan kuoria pois. Itse kuorin sitä jonkin verran, mutta en heittäytynyt kovin tarkaksi.

Siivilöi mehu; rapaperimäskiä voi hieman painella, niin saa talteen kaiken mehun. Kaada siivilöity mehu takaisin kattilaan. Lisää sokeri (käytin luomuruokosokeria) ja lämmitä tai keitä, kunnes se on sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sekaan sitruunamehu. Kannattaa ensi lisätä puolikaan sitruunan mehu ja tarkistaa maku. MIkäli sitrusta kaipaa lisää, purista sekaan toinen puolikas. Jäähdytä huoneenlämmössä ja laita sen jälkeen mehu jääkaappiin viilenemään.

Herkullista tuli. Mehu on sopivasti makeaa, mutta niin, että raparperin luonnostaan kirpeä luonne ei lannistu, mutta sokerin ansiosta pyöristyy hieman.


Riitta


Ps. Jos raparperiherkut maistuvat, niin tässpä vielä linkit muihin raparperaiheisiin blogauksiin:
- Raparperipiirakka Hans Välimäen tapaan

- Rhubarb-la-lu-la, äidin kasvimaalta raparperipaistos
(tämän paistoksen mainitsin ja linkaasin jo blogauksen alussakin)

ja vielä ihana täytekakku, johon tulee raparperihilloketta:
- Kakkua kans!

Älyttömän helppo ja nopea hollandaisekastike

Törmäsin Serious Eats -sivustolla kiehtovaan videoon hollandaisekastikkeen tekemisestä. Hollandaisekastike on yksi peruskastikkeista, ikään kuin lämmin majoneesi, jossa öljyn korvaa sula voi tai kirkastettu voi ja kananmunankeltuaiset kypsennetään – majoneesissa keltuaiset jäävät raa’aksi. Hollandaiseen perustuvat muun muassa mousseline- ja béarnaisekastikkeet.

Hollandaisekastike on niitä kastikkeita, joita ihan suotta pelätään ja pidetään työläinä.

Serious Eats -sivuston resepti tekee hollandaisen tekemisestä entistäkin helpompaa ja nopeampaa. Esivalmistelujen jälkeen itse hollandaisen tekoon sauvasekoittimella menee ainoastaan minuutti. Liettä tarvitaan ainoastaan voin kuumentamiseen. Reseptissä kun valmiiksi kuuma voi kypsyttää keltuaiset. Munakokkelin riskiä ei ole.

Serious Eatsin idioottivarma ja nopea hollandaise (n. 3,5 dl)
30 grammaa keltuaista (1–2)
10 grammaa vettä
10 grammaa sitruunan mehua
110 grammaa voita
suolaa
cayennepippuria ripaus tai tabaskoa muutama tippa

Laita keltuainen, vesi, sitruunamehu ja suola pippureineen astiaan, johon sauvasekoitin mahtuu tiiviisti. Sulata voi ja anna voin kiehahtaa.

Kaada kuuma voi hitaasti maustettujen keltuaisten sekaan sauvasekoittimella koko ajan sekoittaen. On todella tärkeää, että astia on oikean kokoinen, eli sauvasekoitin mahtuu astiaan, mutta ympärille ei jää juurikaan tilaa.

Tällä kertaa pikakastike onnistui hyvin, kuten videosta näkyy, toisin kuin väärän kokoisen astian takia majoneesin teko aikaisemmin….

Helpon pikahollandaisen maku oli aivan yhtä loistava kuin hellallakin tehdyssä. Suositella voi.

Tero

Syö, juo New Yorkissa

Bageleita, hodareita, kuppikakkuja, pirtelöitä ja ihan kaikkea. Ihana, ihana New York! Sinne tahtoo aina uudestaan. Makustelijat on käynyt kaupungissa kolme kertaa (2008, 2010 ja 2012), ja mielessä siintää aina uusi reissu Isoon Omenaan jo ennen kuin matkalaukutkaan on purettu. Toivottavasti taas ensi vuonna istutaan New Yorkin koneessa.

New York on täynnä hyviä, hauskoja ja originelleja ruokapaikkoja. "Ongelma" syntyy siitä, että samaan aikaan haluaa löytää uusia kivoja paikkoja että käydä uudestaan edellisillä reissuilla bongatuissa kahviloissa ja ruokapaikoissa. Olemme toistaiseksi pitäytyneet kohtuuhintaisissa paikoissa, vaikka eittämättä olisi mukava joskus kokeilla vaikkapa jotain Michelin-mestaakin.

Bagel

Seesami-bagel munasalaatilla, tomaatilla ja salaatinlehdillä.
Yummy! Huom! Kuva ei tee oikeutta maulle. Ess-a-Bagel.

Ess-a-Bagel tarjoaa ehkä New Yorkin parhaimmat bagelit. Täytevalikoima on valtava. Klassisia täytteitä ovat tietysti tuorejuusto lohiviipaleiden kanssa tai munasalaatti tomaattien ja salaatinlehtien kera. Palvelu on, no, hieman kulmikasta, mutta viehättävää omalla karuhkolla tavallaan. Odottavat, että tiedät oitis tilausvuorosi tullessa, mitä haluat. Pyydä bagelisi paahdettuna, ah!
Ess-a-Bagel on muuten niitä paikkoja, joissa ei anneta tippiä. Jos sellaista tahtoo kumminkin antaa, niin se on syytä pudottaa kassan luona oleviin hyväntekeväisyyskeräyslippaisiin. Yritys harjoittaa myös nk. sosiaalista työllistämistä.

Hot dogit ja hampurilaiset

Gray's Papayan hodari hapankaalin kera.

Gray’s Papaya on muun muassa julkkiskokki ja ruokamatkaaja Anthony Bourdainin monesti ylistämä hodaripaikka. Myös Makustelijoiden lihansyöjämiehen must go -mesta joka reissulla. Menu on yksinkertainen, tarjolla on hodareita hapankaalin kera, ei juuri muuta. Paikan erikoisuutena runsas valikoima todella tuoreita ja herkullisia hedelmämehuja. Nimikkojuoma, Papaya Drink (papaijamehu) on todella hyvää! (Edit 20.6.2017: nettisivu: http://grayspapayanyc.com/, ja wikistä lisää Gray's Papayasta.

Shake Schackin hampparit oikeaoppisesti mediumina muuten.

Shake Shack. Varaudu puolen tunnin tai tunnin jonottamiseen, mutta se on sen arvoista. Shake Shackeja on useita, mutta hyvällä ilmalla kannattaa suunnata Madison Square Parkiin. Madison Square Parkin Shake Shackiin on varmaan aina jono, mutta se etenee kohtuullista vauhtia ja jonottaminen on hallittua. Kukaan ei tule etuilemaan eikä rieku. Sen verran rivakasti palveku tapahtuu sitten päästessäsi tiskille, että sinun odotetaan tietävän oitis, mitä tahdot tilata. Lihansyöjä on aivan hulluna Shake Shackin hampurilaisiin. Tarjolla myös kasvisvaihtoehdot. Ranskalaiset parhaimpia koskaan syömiäni, rapeita päältä, pehmeitä sisältä. Myös hurjan herkulliset pirtelöt...

Diner

Ameriikan pannukakut Galaxy Dinerissa.

Galaxy Diner – or any diner. Reissussa pitää ainakin kerran syödä amerikkalainen pannukakkuaamiainen. Siihen käy esimerkiksi Calaxy Diner, tai melkein mikä muu diner tahansa. Näissä tavataan juoda tavallista suodatinkahvia, joka ei ole kummoista, mutta joka jostakin syystä tuntuu juuri oikealta dinerissa. Kuten amerikkalaisissa elokuvissa tai tv-sarjoissa konsanaan, kahvia tullaan pyytämättä tarjoamaan lisää, eikä santsikuppi yleensä maksa ekstraa.
Pannukakut syödään vaahterasiirapin ja voinokareiden kera. Yleensä listalta löytyy lisukkeiksi myös esimerkiksi mansikoita, banaania tai mustikka”hilloketta”. Mansikat ja banaanit ovat tavallisesti tuoreita, mutta mustikat on tarjoiltu jotenkin hillottuna, eivät kumminkaan niin voimakkaasti sokeroituna kuin tavallisessa hillossa. Galaxy Diner (Trip Advisor): http://bit.ly/HnHYjG


Delimestat ja voileipäshopit

Katz's pastramileipä (pastrami on rye). Lihansyöjä itki onnesta.

Katz’s delicatessen on klassinen ja ihastuttavan meluisa deli, jonka listalta löytyvät ainakin lihansyöjän makuun mitä mehukkaimmat pastramilihaleivät. Palvelukäytäntö Katz'sissa on hieman jännä. Mennessäsi sisälle saat kouraasi pienen lapun, jota ei pidä hukata. Jos aiot palvella itse itseäsi, niin siinä tapauksessa jonotat juomasi ja ranskalaisesti yhdestä pisteestä. Soppaa ja jotain muuta saat toisesta jonosta, yhdestä jonosta myydään voileivät. Katso tiskin yläpuolella olevia kylttejä, jotka opastavat self service -asiakkaita – ainakin jotenkin. Jos olet hieman reteämmällä tuulella ja valmis maksamaan pöytiintarjoiluhinnan, niin seinustan vieressä on alue varattu pöytiintarjoiluasiakkaille. Tippailu tässä paikassa menee niin, että jos tahdot tipata tekijöitä, niin anna itsepalvelutiskillä taala pari tippipurkkiin. Jos tilaat pöytään, niin tarjoilijan tippi jätetään lähtiessä pöytään, mutta lasku maksetaan aina mennessä kassalle, siellä ei enää erikseen tipata – tai ainakaan ei tarvitse tipata. Ja onhan täällä kuvattu myös kuuluisa "orgasmikohtaus" elokuvaan Kun Harry tapasi Sallyn (When Harry Met Sally). Lihaa rakastaville delit ovat taivaita, mutta saa niissä kasvissyöjäkin asiallista ruokaa, vaikka valikoima onkin suppeampi.

Carnegie Delin "The Woody Allen" -leipä
(lotsa corned beef plus lotsa pastrami).

Carnegie Deli. Woody Allenin elokuva Broadway Danny Rose kuvattiin aikanaan Carnegie Delissä. Älä hämäänny paikan suhteellisen pientä ja vaatimatonta sisäänkäyntiä, deli on oikeasti aika iso ja vähän sokkeloinen. Ohjaavat pöytiin.
Seinät ovat täynnä kuvia kaikenlaisista julkkiksista ja tähdistä, jotka ovat joskus vierailleet Carnegie Delissä. Maistuvat ja todella runsaat voileivät myös täällä, eikä kannata unohtaa coleslaw'ta. Lihansyöjälle kävi niin, että leipä voitti miehen. Ei se, että leipää jäi, mutta kun lihaakin jäi vähän syömättä! (edit 20.6.2017: Sigh, tämäkin Deli on sulkenut ovensa 30.12.2016).

Stage Delin "Mel Brooks" (pastrami, turkey and swiss cheese).

Stage Deli. Hauska deliravintola on tämä Stage Delikin. Myös tämä ravintola on vuosien saatossa houkutellut erinäisiä tunnettuja tähtiä pöytiensä ääreen. New Yorkin ravintoloissa ollaan tarkkaja tippen antamisesta, 15-20 % pitäisi jättää. Täällä meille kävi niin, että laskussa maininta "tarjoilu ei kuulu hintaan" oli tuotu paremmin esille korostustussilla. Ystävällisesti halusivat turisteja muistuttaa tipin jättämisestä. Meitä taisi lähinnä naurattaa, mutta voipa siitä joku närkästyäkin.
Jos muuten pitää makeasta, niin juustokakut näissä deleissä ovat täyttä tavaraa, tuhteja ja hyviä. (Stage Deli edit. 2.4.2013: Paikka onkin suljettu marraskuussa 2012. Harmi. Tästä juttu New York Timesissa.)

Eisenbergin Lime Rickeyyn tulee himo.

Eisenberg’s Sandwich Shop. Raising New York’s cholesterol since 1929, sanoo Eisenbergin mainoslause. Reilun kokoisia annoksia, ei säästellä lihassa eikä rasvassa. Juomaksi kannattaa tilata Lime Rickey, alkoholiton virvoke, joka maistuu ihanasti kirsikalta ja limetiltä. Eisenbergin voileipäbaari on todella hämmentävän Flatiron-rakennuksen nurkilla. Flatiron on arkkitehtonisesti todella villi ja laittaa epäilemään omia silmiä. Myös sitä kannattaa käydä ihmettelemässä ihan livenä. Eisenbergin edustalla tehtiin muuten tänä vastikään kuvauksia seuraavaan Spiderman-elokuvaan.

Bialy-sämpylä muna- ja kaalisalaattien kera.
Mummy, I want more! Russ & Daughter's.

Russ & Daughters. Jos sattuu liikkumaan Lower East Siden nurkilla ja tahtoo ostaa purtavaa mukaan, niin Russ & Daughtersia (East Houston Street) voi lämpimästi suositella. Täyttävät toiveesi mukaan kelpo bagelit, bialyt tai briossi-tyyliset suolaiset leivät. Lihansyöjä meinasi nielaista kielensäkin lohibagelinsa mukana, ja nielaisi sen viimeistään siinä vaiheessa, kun maisteli paikan täyteläistä maksapateeta (chopped liver). Minä puolestani koin onnenhetkiä natustellessani bialy-nimistä sipulista ”sämpylää”, joka oli täytetty muna- ja kaalisalaatein. Siis sellaisella kaalisalaatilla, jossa ei ollut mitään tylsää!
Psst: Paikalliset muuten lausuvat tuon Houston Streetin ”hauston”, ei siis ”hjuston” kuten me helposti lausuisimme.

Perunanyytit, hapankurkkua ja coleslaw-salaattia.
Yonah Shimmel Knish Bakery.

Yonah Shimmel Knish Bakery tunnetaan suolaisista "perunanyyteistään" (potato knish). Turvaruokaa (comfort food) erinomaisesti edustava pottunyytti on todella kookas, yksi riittää lisukkeiden kanssa hyvin lounaaksi. Erilaisia täytevaihtoehtoja löytyy, mutta me söimme ihan perinteiset perunanyytit coleslaw-salaatin kera. Pöytään tuli myös sekä suola- että hapankurkkuja. Suola- ja hapankurkkuja tarjotaan hyvin tavallisesti juutalaisissa delipaikoissa lähes kaiken kyytipoikana. Ja ne kuuluvat hintaan silloin kun ne pyytämättä pöytään tuodaan. Yonah Shimmel Knish Bakerystä löytyy myös videonpätkä. Paikka sijaitsee Lower East Sidella, käytännössä Russ & Daughtersin naapurissa. Myös Katz's Deli on näillä nurkilla.

Siggy's Good Foodin Garden Veggie Sandwich.

Siggy's Good Food. Viherhipeille ja muille laaturuoasta pitäville sopiva luomua ja lähiruokaa suosiva mesta Brooklynin puolella. Siggy's kelpasi erinomaisesti myös lihansyöjämiehelle, jonka luomulihahampurilainen oli kuulemma huippumehukas. Itse söin ihanan voileivän (Garden Veggie Sandwich: Avocado, Cucumbers, Clover Sprouts, Shaved Carrots, Lettuce & Homemade Parsley Hummus). Tällaisia leipiä pitäisi tehdä kotonakin! Olipa muuten vaikea valita, koko lista ylipäätään näytti niin herkulliselta.


Kahviloita, cupcakeja ja muuta makeaa

Kirsikka-pistaasileivos ja sitruuna-marenkileivos.
Bouchon Bakeryn itsepalvelupuoli.

Bouchon Bakery. Bouchon Bakeryn omistaa Thomas Keller, joka on paremminkin tunnettu vuosittain maailman parhaisiin luokiteltujen ruokaravintoloiden pitäjänä (French Laundry  ja Per Se). Ovat sellaisia ruokapaikkoja, että käsitykseni mukaan Välimäen Chez Dominique jää reippaasti jälkeen ja – hintataso on luonnollisesti myös sen mukainen. Vaatimattomammalla budjetilla matkaileva pääsee kumminkin nauttimaan Kellerin tiimin loihtimista makupaloista Bouchon Bakeryssa, joita on New Yorkissa tätä nykyä kaksi: Time Warner Centerissä ja Rockefeller Centerissä.
Täällä olen syönyt ehkä intensiivisimmän makuisen suklaaleivoksen ikinä. Hurmaannuin iäksi myös kirsikka-pistaasileivoksesta. Jos minulla olisi koira, olisin tuonut sille tuliaisiksi setä Kellerin foies gras -koirankeksejä. Niin, täällä tosiaan hemmotellaan sekä kaksi- että nelijalkaisia – vaikka koiria ei taida saada tuoda asiakaspöytiin asti. Time Warner Center on mukavan väljästi rakennettu kauppakeskus Central Parkin eteläpäässä, lounaskulmassa Columbus Circlellä. Bouchon Bakery sijaitsee kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa. Täälläkin voit valita, hoidatko palvelemisesi itse vai menetkö alueelle, jossa on pöytiintarjoilu. Kahvilan myyntitiskin takana sijaitsevat muuten kauppakeskuksen siistit wc-tilat.

Sokerihumalaa hakemassa.
Magnolia Bakeryn kuppikakut.

Magnolia Bakery. No, Magnolia Bakery on juuri se mesta, jonka Sinkkuelämää-tv-sarja teki tunnetuksi ympäri maailman. Tunnettuuden myötä Magnolia Bakery on laajentanut toimipaikkojen määrää reippaasti. Mikäli kumminkin haluaa syödä kuppikakkunsa juuri samassa paikassa kuin Carrie, niin Bleecker Street on oikea osoite.
Kuppikakut tai vuokaleivokset ovat melkoisen makeita mutta hyviä, samoin kuin muutkin mestan muutkin leivonnaiset.

Brooklyn Ice Cream Factory. Täydellinen päätös kävelylle Brooklyn Bridgen yli Brooklynin puolelle! Brooklyn Ice Cream Factory on ihan rannassa. Jos vain aurinko paistaa, niin mikä sen parempaa kuin nautiskella herkkujäätelöstä (esim. Butter Pecan, jaijaijai...), istuskella puistonpenkillä ja ihmetellä Manhattanin siluettia. Maksuvälineeksi käy vain käteinen ja paikka on kiinni maanantaisin. Muina päivinä auki 12-22.
http://www.brooklynicecreamfactory.com/

Dean & DeLuca on alunperin herkku- ja kokkipuoti, joka on laajentanut toimintaansa nimikkokahviloihin, ja tarjoaa myös catering-palveluja. Kahvit ja leivonnaiset ovat todella hyviä. Dean & DeLucat ovat kelpo paikkoja pistäytyä, jos tielle sattuu.

Chelsea Market. Hurmaava Chelsea Market on yhdistelmä kauppahallia ja pieniä ruokapaikkoja. Lisäksi sieltä löytyy muitakin liikkeitä, muun muassa ihastuttavia vaatteita ja sisustuskamaakin myyvä Anthropologie ja hupaisa keittiötarvikeliike, josta nyt olisi voinut ostaa kotiin kaikenlaista mukavaa. Chelsea Marketissa voi nauttia vaikkapa lounaan tai sen voi ostaa mukaan ja mennä High Linelle. High Line on hauska ja kiinnostava kaupunkiprojekti, jossa käytöstä poistetusta rautatiestä on 2000-luvun aikana rakennettu virkistysaluetta kukkaistutuksineen ja penkkeineen.

Asialliset ketjupaikat

Jääteellä ja hedelmäsalaatilla Le Pain Quotidienissa.

Le Pain Quotidien. Ruokaa, voileipiä, leivonnaisia, syö ravintolassa tai osta mukaan. Kansainvälisesti toimivan belgialaislähtöisen leipomo- ja ravintolaketjun paikkoja löytyy myös New Yorkista. Ja hyvä niin.
Esimerkiksi Le Pain Quotidienin paikasta 7th Avenuen ja 58th Streetin kulmilta saa vaikka mukavat eväät Central Parkiin!

Starbucks. Starbucks kuuluu näihin suurketjuihin, joita taidetaan sekä vihata että rakastaa. Kahvit ovat asialaatua, onhan ketju kumminkin saanut alkunsa kahvikaupunki Seattlesta. Plussaa on sekin, että Starbuckseissa on ilmainen wi-fi, joka toimiikin kivasti. Kahvia hörppiessä voi päivittää vaikka naamakirjaa. Starbuckseja on, jos ei nyt ihan joka kulmassa, niin runsain määrin kumminkin. Tsekkaa myös David Lebovitzin kirjoitus "Why I don't hate Starbucks".


Riitta

Ps. Ruokapaikkoja tulee ja menee - myös New Yorkissa. Tässä jutussa mainuttujen paikkojen olemassaolo ja linkit on tarkistettu julkaisupäivänä.

Ps. 2: Jos olisimme ehtineet, niin näissä olisimme käyneet:

• Amy’s Bread. Amy’s Bread löytyy mm. Chelsea Marketista ja Hell’s Kitchenin alueelta.
• Prune. Anthony Bourdainin monesti ylistämä ravintoloitsija Gabrielle ei siedä kännyköiden käyttöä ravintolassaan Prunessa.
• Spotted Pig. Tämäkin on A. Bourdainin kehuma paikka, enempi sellainen gastropub. Spotted Pig on muuten lähellä Bleecker Streetin Magnolia Bakerya! Tänne koetimme mennä 2010 katsomaan futiksen MM-finaalia, mutta emme mahtuneet. Niin oli täynnä paikka.
• Lisäksi pyörillä liikkuvat "ruokarekat" (food truck) ovat kyllä ohjelmassa seuraavalla reissulla.

Ps. 3: Ollut vähän hiljaiseloa blogissa, mutta sellaista ruuhkavuosia elävien keski-ikäisten ihmisten elämä joskus on. Blogista ei olla luopumassa tai luovuttamassa, vaan koetetaan taas tsempata.

Fiiniä joukkoruokailua

Osallistuin viime sunnuntaina kolmen ruokalajin illalliseen 592 muun ihmisen kanssa.

Lähes kuudensadan ihmisen ruokkiminen vaatii melkoista logistista ammattitaitoa. Ruuan saapuminen ei saa kestää loputtomasti ja ruuan pitää olla – etenkin glamouria tavoittelevassa tilaisuudessa – hyvää ja ehkä näyttävääkin.

Elokuvateemaiset menut.

Aikaisemmista joukkoruokailukokemuksista viisastuneena kävin tankkaamassa illallispäivänä Pelmenit-ravintolassa. Kolmen ruokalajin joukkoruokailu nimittäin kestää pitkää ja kun kyse on vähän fiinimmästä ruokahetkestä, kärsivät tavallisesti aterioinnin tankkausominaisuudet. Mikä maussa voitetaan, täyttävyydessä hävitään.

Illan menusta oli valittavana kasvis- tai lihavaihoehto. Päädyin lihaan.

Illallistaminen fiinisti valtavassa joukossa on aivan erilaista kuin missään ravintolassa. Tämä näkyy väistämättä ruuassa ja myös tarjoilussa: illallistajia palveli armeija tarjoilijoita. Jo pelkästään lautasten vaihtaminen annosten välillä valtava, mutta hyvin sujuva operaatio.

Alkuruoka: "1904 filmikela 2013" - liha.

Ruokailu kesti kaksi tuntia. Alkuruoka saapui noin klo 17.30 ja viimeiset nuoleskelivat jälkkärirasioitaan ja ryystivät kahvia tv-lähetyksen alkaessa klo 19.30.  Santsikupit imaistiin ensimmäisellä mainoskatkolla.

Pääruoka: "1944 Jussi 2013" - liha.

Operaation uskomattomaan laajuuteen nähden ruoka oli hyvää ja tarjoilu olosuhteisiin nähden nopeaa. Ilmo (ilmakuivattu sika) on myrkkysuolaista – varoitukseksi, jollei joku sitä vielä tiedä – katsokaapa kaupassa niitä suolarakeita viipaleiden pinnalla. Jälkiruoka oli maukkaan lisäksi suorastaan hauska: pannacotta tarjoiltiin rasiassa, jonka kannen sisäpuolelle oli hyydytetty hyytelöä.

Jälkiruoka: "Tribute to Aili Ansa Inkeri".

Tarjoiluarmeijan liikuttelusta ja sapuskoista vastasi Capital Catering.

Syöneenä voi seurata vaikka palkintojen jakoa.

Tero