Kärsästä häntään: veriletut

Verikekkerit.

Kärsästä häntään -ruokaperinteen sinnikkäimpiä edustajia on veriletut – maksalaatikon ohella. Elävästä ruokakulttuuriin kuulumisesta kertoo se, että niin verilettuja kuin maksalaatikkoakin on saatavilla valmisruokina melkein jokaisesta ruokakaupasta.

Veren hankkiminen on vaikeampaa kuin valmiiden tehdastekoisten veriohukaisten. Tällainen yli nelikymppinen muistaa vielä, että 70-luvulla ja jopa vielä 80-luvullakin verta sai tuoreena jokaisesta ruokakaupasta maitopurkin näköisissä puolen litran pahvitörpöissä. Myö verilettujauhetta myytiin. Saadakseni verta nyt, jouduin menemään Helsingin keskustan Stockmannin pakastekaapille.

En ole koskaan tehnyt veriohukkaita. Siksi päädyin jälleen kerran Maija keittää kotona -kirjan äärelle. Maija (Alli Oksanen – Liisi Harmio, 4. painos, 1965) on luotettava, mutta kovin varovainen  mausteiden kanssa. Esimerkiksi kuin reseptissä lukee ¼ tl. hienonnettua meiramia, laitoin räväkästi ihan puolikkaan teelusikallisen.

Maija keittää kotona ja varoo mausteita, mutta paistaa ihrassa.

Korvasin alkuperäisen reseptin sianrasvassa paistetun sipulin sipulijauheella. Tähän oli syynä se, että olin reseptiä lukematta päättänyt tarjota verilettujen lisäkkeenä karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa. Halusin myös pitää verilettujen massan tasaisena, en halunnut ainakaan näin ensimmäisellä kerralla sipulikokkareita massan sekaan. Sianrasvan puutteen lettutaikinassa korvasin ghiillä, eli intialaisella kirkastetulla voilla.

Täysjyväohrajauhojen leseet nousivat verisen taikinan pinnalle.

Veriohukkaat
5 dl verta
2 dl ykkösolutta
1 muna
1 dl ohrajauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl sipulijauhetta
½ rkl suolaa
2 rkl kirkastettua voita
valkopippuria
½ tl kuivattua meiramia
voita paistamiseen

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Anna taikinan turvota tunnin verran, välillä vispaten, ennen paistamista.

Paista ohukaiset kuumalla pannulla voissa, joko ohukaspannussa pieniä lettuja tai yksiosaisessa pannussa isompia veriräiskäleitä.

Että muuten oli hyvää, aivan järjettömän hyvää. Söin melkein koko verilettusatsin yhdeltä istumalta makea puolukkahillo ja makeahko karamellisoitu sipuli särpimenä.

Lettujen paistaminen sen sijaan ei menny niinku Strömsössä. Minulla oli todella suuria vaikeuksia annostella verilettutaikinaa juuri oikea määrä ohukaspannun neljään lettukoloon. Lettuja kääntäessäni verta lenteli sinne tänne ja suurimmassa osassa letuista oli muotovikaa. Verta oli joka paikassa. Kun paistaminen oli ohi ja letut syöty, kävin selvittämään tuhoja: yksi matto värjäytyi verellä ja neljä keittiöpyyhettä oli veressä (ainakin).

Ensi kerralla teen isoja veriräiskäleitä!

Tero