Det är kanelbullens dag! Korvapuustipäivä!

Korvapuusteja. Kanelbullar.

Kuulemma lokakuun 4. päivä on kansallinen korvapuustipäivä. Tätä en ennen eilispäivää tiennytkään. Näin Kanniston leipomon mainoksen ja luulin, että kyseessä on yrityksen oma teemapäivä, jonkinlainen 3+1 kanelipullaa -päivä. Mutta ei. Myös Ruotsissa asuva Facebook-kaveri kertoi tilapäivityksessänsä viettävänsä kanelbullens dagia.

Lennätä, pyöritä pellavapäätä.

Tiedotusvälineissä tiedettiin kertoa, että myös meillä on vietetty kyseistä pullapäivää vuodesta 2006 lähtien, ilmeisesti lähinnä päiväkodeissa ja kouluissa. Teemapäivä on kopioitu Ruotsista, jossa sitä on vietetty jonkun vuoden pidempään. Kanelipullia, korvapuusteja on toki nautittu jo vuosikymmenten ajan, noin 1920-luvulta lähtien.

Taikinaterapiaa.

Joku tässä kotoisan, tutun ja maukkaan pullan teemapäivässä nyt sekä ilahdutti että ihmetytti. Päivittelyn aihe lienee se, että kuinka paljon ja mille kaikille aiheille teemapäiviä oikein tarvitaan. Toisaalta, miksipä ei? Keneltä se on pois, joku tahtoo viettää korvapuustipäivää?

Lisää taikinaterapiaa.

Kuin Pavlovin koiralla, alkoi minullakin tuoreen pullan ajattelu tuottaa maiskuttelua sylkirauhasissa. Pullaa oli saatava.

Reseptinä on tuttu pullataikinan mukaelma Anna-Leena Härkösen teoksesta Sopan syvin olemus (2000). Samaa reseptiä olen käyttänyt mm. laskiaispullissa.

Taikinalätty.

Korvapuustit Anna-Leena Härkösen pullaohjeella

½ l maitoa

40 g hiivaa (50 g:n paketti ok)

2 munaa

3 dl sokeria (reilu 2 dl riittää puustitaikinaan)

2–3 rkl aitoa vaniljasokeria

1 dl mantelijauhetta
noin 
13–15 dl vehnäjauhoja

250 g voisulaa (200 g riittää puustitaikinaan)



Kanelia, sokeria ja voita täytteeseen. Kananmunaa voiteluun. Raesokeria, mantelilastuja koristeeksi

.

Ohjeessa ei ole mainittu kardemummaa, mutta mielestäni se on ehdottoman olennainen mauste pullassa. Laitan aina vähintään 2 rkl, jopa enemmän. Lisäksi olen tavannut laittaa noin 1 tl:n suolaa tasapainottamaan makeutta.



Puustin muoto alkaa näkyä.

Näin Anna-Leena opastaa: ”Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Katso, ettei maito ole liian kuumaa, muuten hiiva ei toimi! Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, kaada hiivamaitoon, ja lisää sitten mantelijauho ja vehnäjauhot. Älä mätä koko jauhomäärää heti taikinaan; voit lisätä niitä vielä sen jälkeen kun olet kaatanut joukkoon sulatetun voin. Taikina saa olla mukavan rasvaista, mutta ei liian rasvaista. Laita jauhoja oman arviosi mukaan; luota siihen, että tiedät itse millainen taikina on käteen sopivaa.”

Murua päälle. Uunin lämpö odottaa.

Kohottamisen jälkeen jaa taikina kolmeen osaan, tulee kolme täytettävää levyä. Kauli taikina levyksi. Voitele päälle voita, ripottele kanelia ja sokeria. Kääri rullalle ja leikkaa paloja. Nosta palat leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paina kunkin taikinapalan keskelle monttu, jotta pala näyttää puustilta. Voitele kananmunalla ja koristele halutessasi raesokerilla ja mantelilastuilla. Paista 225 asteessa noin kymmenen minuuttia. Annoksesta tulee noin 25–28 keskikokoista korvapuustia.

Pullaa ja maitoa. Taustakuvassa Tero pienenä poikana ihmettelemässä suurta maitoautoa.

On aivan makuasia, millaisiksi kukin puustinsa leipoo. Minulle mieleisimpiä ovat korvapuustit, joissa on monta kerrosta kaneli-sokeri-voiseosta. Sellaisia saa kun kaulii taikinasta ohuen melko suuren laatan ja rullaa sen melko tiiviisti.

Riitta