Sika, suola ja sokeri tekevät toisilleen kauniita asioita

Woody Allen vitsailee vanhassa stand up -rutiinissaan, että kahden ihmisen välinen seksuaalinen kanssakäyminen on upeaa – viiden ihmisen välillä se on fantastista.

Pekonikarkkikukka.

Minulle riittää ruokanautintoon kolme: sika, suola ja sokeri. Pelkkä suolainen ja rasvainen liha, kuten pekoni, on upeaa. Kun lisätään yhtälöön sokeri ja muutama lämpöä tuova mauste, on mahdollista saada aikaan jotain ihmismielen käsityskyvyn rajoilla liikkuvaa universaalia kauneutta.

Pekonikaramelli. Utopiaa vai totta? Ainaisesti utuun katoava unelma vai täsmälleen oikeissa olosuhteissa tavoitettavissa oleva tosiolevainen? Pekonikarkki: uhka vai mahdollisuus?

Mietin lukuisin vaihtoehtoja pekonin karamellisoimiseksi. Voisiko paistetun pekonin dipata sulaan sokeriin kuten omenan? Lopulta googlaamalla, milläpä muulla, löytyi testiin sopiva resepti. Pekonihillon tekemisestä ylijääneet fariinisokeri, vaalea siirappi ja valkoviinietikka pääsivät alkuperäisreseptistä poiketen uuniin.

En ehtinyt metsästää aina luotettavaa Wotkin'sin aamiaispekonia vaan jouduin Stockan herkkuun ja ostin hätäpäissäni kolmea eri pekonia. Kun ryhdyn tekemään pekonikarkkia, kävi ilmi – saatana! – että pekonitarjonta Pitkänsillan eteläpuolella on ihan paskaa.

Jumalauta! Kaikenlaista paperinohutta lihaviipaletta! Kolmesta pekonista ainoastaan joku mystinen Clocken-Beunen savustettu pekoni oli ylipäätään mahdollista virittää ritilälle. Se sentään pysyi edes jollain lailla kasassa, vaikka olikin ohutta kuin ylä-v*tun-ilma! Joo joo, ihan Rauno Repomieheltä kuulostan.

Vinkkejä hyvistä pekonikaupoista otetaan vastaan.

Pekonikaramelli (Candied bacon)
Pekonia – tällä kertaa 12 onnetonta läpärettä
1 dl vaaleaa siirappia
3 rkl (45 ml) fariinisokeria
1 rkl (15 ml) valkoviinietikkaa
1 maustemitta (5 ml) chilijauhetta
Mustapippuria myllystä muutama reipas pyöräytys

Sekoita kaikki muut ainekset paitsi pekoni tasaiseksi massaksi.

Pekoni menossa uuniin ensimmäistä kertaa.

Levitä pekoniviipaleet ritilälle. Paista pekonia 200 asteessa, kunnes pekoni näyttää alkavan ruskistua. Käännä pekonit. Laita pekonit takaisin uuniin. Kun ruskistumista alkaa näkyä pekoneissa, aloita pekonin voitelu massalla.

Ensimmäinen voitelu.

Käännä pekonit viiden minuutin välein ja levitä mausteista sokerimassaa joka kerta uusi kerros pekonin päälle. Voitelumassaa riitti tällä kertaa neljään voiteluun, kaksi kertaa puoleltaan. Näille pekoneille se myös riitti. Ohut pekoni palaa herkästi.

Viimeinen voitelu.

Kun pekonikarkit ovat valmiita, laita ne jäähtymään leivinpaperin päälle.

Valmista namia.

Pekonikarkit nautitaan hyvässä seurassa. Esimerkiksi viettäessäsi laatuaikaa ihan yksinäsi. Kaksi sikaa kohtaa nautinnollisella tavalla.

Testiin päätyneiden pekonien kanssa sai olla tarkkana. Tuulenhenkäyksenohuiden pekonien ensimmäinen voitelu piti tehdä käytännöllisesti katsoen voitelumassaa valuttamalla. Harvapienaisella ritilällä ilmaa kevyemmät pekoniläpäreet meinasivat lennellä minne sattuu.

Maku oli mainio. Hiukan palanutta nuottia oli maussa mukana, mutta ei onneksi ei häiritsevästi. Paksumpi pekoni olisi varmasti kestänyt uunia paremmin. Wotkin’sin pekoni on pakko ottaa testiin. Paksummassa pekonissa sian alkuvoimainen maku olisi ollut vahvempi, oletan, mutta ei näissäkään pekonikarkeissa vikaa ollut. Kuten huokailu todistaa.



On noloa, että googlasin hakusanaa ”pekonikarkki” vasta testin jälkeen. Olisi löytynyt resepti ihan suomeksi. Ehkä nyt testissä ollut ohje on kuitenkin enemmän aikuisten karkkia kuin googlaamaalla myöhemmin löydetty. Noloa silti.

Pekonikarkkia kannattaa kokeilla, mutta olkoon maksiimimme tästä lähtien: Suomalainen lihateollisuus ja pekonikauppiaat! Haistakaa huilu seitinohuiden lärpäkkeittenne kanssa!

Tero