Presidentinvaalikahvit karamellikakun kera

Kansanvalta jyrähti taas ja joi vaalikahvit.

Ovat nämä presidentinvaalit olleet huikeasti jännittävämmät kuin etukäteen osasin odottaa. Rehellisesti voin sanoa, että se tuntuu hienolta. Tätä kirjoittaessa vaalihuoneistot ovat juuri sulkeutuneet, mutta lopullisia tuloksia joutuu vielä jännittämään. Toinen vaalikierros on kuitenkin käytännössä jo varma, mikä ilahduttaa suuresti. Tulosillasta on muutoinkin tulossa kaikkea muuta kuin tylsä! Vielä pari päivää ennen vaaleja kannastaan epävarmojen ja vaalisalaisuutensa pitävien osuus oli noin kolmannes äänioikeutetuista, ja sen on niin iso luku, että lopputuloksessa voivat muhia yllätyksen siemenet. Täytyy toistaa sama klisee kuin Jussi Lähde Politiikkaradiossa: “Nähtäväksi jää.”

Vasemmalla kerma-maito ja oikealla sulaa sokeri.

Vaalikahvit on hauska tapa juhlistaa äänestämisen aktia. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin viime eduskuntavaalien yhteydessä. Tapaamme käydä äänestämässä aina varsinaisena vaalipäivänä, mikäli vain mahdollista. Mikäli etukäteen olisi tiedossa, että vaaliuurnille pääsy olisi varsinaisena vaalipäivänä epävarmaa, äänestäisimme toki etukäteen.

Sokerin sulatus on tarkkaa.

Vaalisunnuntai on tulosiltaa odotellessa kulunut kuin se vain keski-ikäiseltä kaupunkilaispariskunnalta voi kulua. Jännitys ei ehkä näy ulospäin, mutta sydänkammiot värähtelevät kiivaasti. Tuli nukuttua tavallista myöhempään – kun kerran oli vapaapäivä. Se ei kuitenkaan ole estänyt miestä hieman tekemästä töitä ennen ja jälkeen vaaliuurnilla käynnin. Ruoanlaitto laiskotti, joten reippaana vaimona kipaisin thai-noutoruokaa Viidennen linjan Dudiista. Katselimme syödessämme digiboksiin tallennettua jaksoa brittisarjasta Vanha suola janottaa. Televisio jäi auki ja sieltä tuli urheilulähetys, jota kumpikaan ei katsonut.

Voi mikä vaahto.

Aloin leipoa vaalikahvikakkua. Mies, moderni valkokaulustyöläinen kun on, päätti jatkaa vielä hetken työskentelyä ja ottaa sitten ennen vaalikahveja ja tulosillan lähetystä tirsat. Kakkuohje löytyi uusimmasta Glorian ruoka & viini -lehdestä (1/2012). Portugalilainen karamellikakku kuulosti houkuttelevalta ja sopivalta vaalipäivän herkuksi.

Pinnalta rapea. Sisältä pehmeä.

Portugalilainen karamellikakku
2,5 dl sokeria
1,5 dl maitoa (käytin punaista laktoositonta 3 %:n maitojuomaa)
1,5 dl sokeria
200 g huoneenlämpöistä suolatonta voita (käytin normaalisuolaista luomuvoita)
3 kananmunaa
1 tl vaniljauutetta tai -sokeria (käytin vaniljauutetta)
4,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhottamiseen
tomusokeria koristeluun

Kuumenna sokeri paistinpannussa tai kattilassa keskilämmöllä. Älä sekoita sokeria, mutta heiluttele pannua useasti. Anna sokerin sulaa hitaasti muutama minuutti kunnes se muuttuu kullanruskeaksi karamelliksi.

Portugalilainen karamellikakku, faz favor!

Sokerin kuumetessa mittaa maito ja kerma toiseen kattilaan ja kuumenna, älä keitä. Kaada kuuma karamelli varovasti, vähän kerrallaan kerma–maitoseokseen samalla sekoittaen. Jos karamelli kovettuu, kuumenna kerma–maitoa miedolla lämmöllä. Anna karamellimaidon jäähtyä haaleaksi.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (läpimitta n. 24 cm).

Vaahdota voi. Kaada karamellimaito voin joukkoon. Voi saattaa hiukan sulaa, mutta jatka sekoittamista. Vatkaa munat yksitellen joukkoon. Lisää vanilja. Vatkaa seosta 3–4 minuuttia, kunnes se on hieman paksumpaa.

Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi seos taikinamassaan. Sekoita hyvin. Kaada kakkuvuokaan ja paista noin 35–40 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se on päältä kullanruskea ja sisältä kostea. Kokeile kypsyys puutikulla: tikkuun ei saa tarttua raakaa taikinaa. Älä kypsennä kakkua liikaa, ettei se kuivu.

Anna kakun jäähtyä vuoassaan hieman. Siirrä tarjoiluvadille ja koristele tomusokerilla. Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kera.

Keltaisessa kylvyssä.

Olen harvoin sulatellut sokeria pannulla, ja se olikin osio joka hieman jännitti. Sokeri pitää saada sulamaan ja karamellisoitumaan, sitä ei ole tarkoitus paahtaa eikä varsinkaan polttaa. Minulle taisi käydä niin, että osa sokerista ehti hieman paahtua ennen kuin koko määrä ehti sulaa. Onneksi ei palanut.

Kinuskien ja toffeiden ystävänä on rehellisesti sanottava, että odotin kakusta hieman kinuskisemman makuista kuin siitä tuli. Karamellimaisuus maistui toki, mutta mukana oli vivahde paahdetun sokerin makua. Kokonaisuus oli pehmeä, kitalakea hyväilevä – jotenkin aikuisempi eikä mitenkään yltiömakea. Presidentinvaalikahvit saivat karamellikakusta arvoisensa seuran. Puolison edellisenä päivänä valmiiksi tekemä sous vide -vaniljakastike sopi loistavasti makukokonaisuuteen, joskin kastike olisi voinut olla aavistuksen paksumpaa.

Riitta