Pannun lämmössä. |
Pilppua silppua. |
Saku Tuomisen, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Aglio & Olio – Yksinkertaisen pasta A & O opastaa loistavasti pastaruokien tekoon ja omien sovellusten kokeiluihin. Perusviesti on yksinkertainen: muutamalla raaka-aineella pärjää hyvin. Sellainen viesti on mukava.
Ohje on oma sovellukseni, mutta sen vaikutteet ovat Aglio & Oliosta.
Tällaiselta soosi näyttää hetkeä ennen kuin se saa pastan kylkeensä. |
kesäkurpitsaa (mieluiten ilmaista!)
persiljaa
salottisipulia (muukin käy)
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
voita ja öljyä (esim. maultaan neutraalia maapähkinäöljyä)
Parmesaania
Pastaa, esim. spagetti käy hyvin
Tarkkoja mittoja ei ole antaa, tein näppituntumalta. Kahden ahneen syöjän pastaan käytin yhden ison kesäkurpitsan, pari pienehköä salottisipulia, silputtua persiljaa parisen desiä (tai ehkä vähän enemmän) ja kaksi valkosipulinkynttä.
Tee ensin mise en place. Mittaa haluamasi määrä pastaa valmiiksi, minä käytin tällä kerralla spagettia. Meillä menee à 150 g kuivapastaa henkilöä kohden (juu se on paljon ja näkyy kropassa). Älä keitä vielä. Huuhtaise kesäkurpitsa ja pilko se paloiksi. Pilko myös sipuli ja valkosipuli. Silppua persilja.
Laita pannulle voita ja öljyä. Molempia siksi, että voi antaa makua ja öljy kestää kovempaa paistolämpötilaa. Yhdessä ne muodostavat erinomaisen mixin paistamiseen. Laita ensin pannulle kesäkurpitsat ja anna niiden rauhassa paistua 10–15 minuuttia. Tällä välin voit keittää veden kiehuvaksi pastan keittämistä varten ja raastaa parmesaanin. Lisää sipulin ja valkosipulin palat pannulle ja pasta kiehuvaan veteen.
Jatka kesäkurpitsaseoksen paistamista pari minuuttia ja lisää suurin osa persiljasilpusta. Jätä osa persiljasta laitettavaksi tuoreeltaan pasta-annoksen päälle. Anna kesäkurpitsan edelleen tekeytyä pannulla joitakin minuutteja ja muussaa seosta puuhaarukalla tai perunasurvimella niin, että osa kurpitsoista soosiutuu, mutta sekaan jää paloja pureksittavaksi. Tämä ei ole niin tarkkaa, että tarvitsisi käyttää yhtään järeämpiä keinoja. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Ready, steady, eat! |
Lopputuloksena oli lempeä, melko mieto, mutta maukas ruoka, joka maistui myös perheen lihansyöjälle.
Riitta
* Ahne pihtari = henkilö joka ottaa kun ilmaiseksi saa, vaikkei tarvetta – edes lähitulevaisuudessa – olisi.
Terve taas!
VastaaPoistaPerin kummallista, että ahneen pihtarin kesäkurpitsapastaresepti sai veden nousemaan kielelle paremmin kuin moninaiset pekoniohjeet... Vahinko vain, että Joensuusta ei saa kuin tosi harvoin vakuumipakkaamatonta parmesania.
Terolle: mitä tuumit munakokkelista, jossa ei ole ollenkaan keltuaisia, vain kananmunun valkuaiset? Itse olin aika äimistynyt, kun huomasin moisen version tuhkolmalaisessa kahvilassa. Terveellisyyttä maun kustannuksella?
terv. TarjaK
Valkuaisomeletti tai valkuaismunakokkeli on todellakin "terveellisyyttä" maun kustannuksella. Jos ei uskalla - tai ehkä voi - syödä keltuaista, voi varmasti syödä jotain hyvää, eikä kokkelin irvikuvaa...
VastaaPoistaTero
Tarja, kesäkurpitsa on vaan niin hyvää :) Vakuumiin pakatut parmesaanipalat ovat kelpoja, kuten myös grana padanot ja pecorinot, pääasia ettei joudu käyttämään niitä hirveitä sahajauhopusseja. - Riitta
VastaaPoistaRiitta,
VastaaPoistaJuu, niin on, ja sitä tulee käytettyä näin kesäaikaan melkein joka ruokaan :)
Ei tulisi mieleenikään ostaa mainitsemaasi tuotetta, joka ei ole parmesania nähnytkään! Tuli muuten mieleen, että Joensuun hallissa on nykyään italialaisten tuotteiden myymälä ja myös Saverion ravintolasta voi juustoja ostaa. Jotta on niitä herkkuja meilläin!
Reipasta elokuuta Teille, hyvät Makustelijat!
t. TarjaK