Pekonisuppa Votkinin aamiaispekonista. |
Kohta maksa saa kyytiä. |
Ei, tämä ei ole vispipuuroa. |
n. 200 g pekonisiivuja
300 g broilerinmaksaa
2 kananmunaa
1 pieni salottisipuli (tavallinenkin käy, mutta pieni pitää olla)
1 tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 maustemittaa (2 ml) musta- tai valkopippuria
3 maustemitta (3 ml) kuivattua timjamia
3 maustemittaa (3 ml) kuivattua salviaa
2 dl kuohukermaa
Bain-marie: Maria-neiti kylvyssä, ihanaa. |
Laita kaikki ainekset kermaa lukuun ottamatta yleiskoneen kutteriin, lisää myös mahdollisesti ylijääneet pekonisiivut. Soseuta.
Mikäli käytät pakastettua maksaa, sen ei tarvitse olla täysin sulanutta. Kohmeinenkin käy.
Parhaat pehmeät paketit kääritään pekoniin. |
Täytä vuoka – jätä hieman paisumisvaraa. Massa on erittäin vetelää. Kääntele varovaisesti vuoan ulkopuolella lerpattavat pekoniviipaleiden päät massan päälle.
Mikäli vuoassa ei ole kantta, peitä vuoka tiiviisti alumiinifoliolla.
Kypsennä patee uunissa vesihauteessa 180 asteessa uunin alaosassa runsaat 60 minuuttia. Kun lisäät veden hauteeseen, sen on oltava kiehuvan kuumaa. Vesihauteen pitäisi nousta niin korkealle vuokaa kuin mahdollista. Ei kuitenkaan niin korkealle, että se kevyesti pulputtaessaan roiskisi vettä vuoan sisälle.
Anna pateen jäähtyä jääkaapissa seuraavaan päivään.
Vuoan koosta sen verran, että minun terriini- & pateevuokani vetoisuus on 0,75 litraa. Reseptin mukainen pateemassa ei mahtunut kokonaan vuokaan.
Pateen voi tarjoilla joko viipaleina tai vedellä levitteen tapaan vaikka leivän päälle. Viipalointi vaatii jääkaappikylmän pateen sekä kapeateräisen ja terävän veitsen. Patee on pehmeää ja tarttuvaa.
Aamiaisannos: broilerinmaksapateeta kera puolukka- ja aprikoosihillon. |
Ranskassa olen saanut ankanmaksapateen aina makeiden hillojen kanssa, usein mukana on ollut myös pieni oksa punaherukoita. Hillon makeus sopii hyvin rasvaisen pateen kanssa. Aamiaisena pateeviipale hillojen kera on oiva startti päivään – onhan mukana myös pekonia.
Tero
Ai vitsi, alkoi heti tekemään mieli sekä aladobia että pateeta! Mua vähän pelottaa tosin tuollaisen oikean (tai minkä tahansa) lihan käsittely. :D Häränhäntien kohdalla mieleen tulevat hännättömät härkäparat. Täytynee silti joskus kokeilla.
VastaaPoistaOn tietysti hankalaa, jos ruhojen käsittely hirvittää :) Harmi sikäli, että tällaiset ruuat ovat kotona tehtynä edullisia ja niissä ravintoloissa joista näitä saa, aika hinnakkaita...
VastaaPoistaTero