Rieskaa ja lihapiirakkaa Tuffelta

Hakaniemen hallin leipäosasto on perheemme suosikkipaikkoja. Vakioleipädiilerimme on Leipätori, mutta välillä tulee tehtyä sivuaskel Tuffelle.

Tuffen herkusta saa vallan verratonta marokkolaista rieskaa. Yleensä myynnissä on niin monivilja- kuin ohraversiot rieskasta.

Marokkolaista moniviljarieskaa.

Leipä on paistettu ilmeisesti pannulla ja voideltu reippaasti oliiviöljyllä. Maun perusteella arvelin, että rieskan rasva on voita tai kirkastettua voita. Tarkistin Tuffen myyjältä, mitä rasvaa leivässä on käytetty ja oliiviöljyä se oli. Luota tässä tupakoitsijan turpavärkkiin….

Rasvaisuutta on sen verran riittävästi, että lisävoiteluja leipä ei tarvitse. Rieskan voi riipiä naposteltavaksi ja se sopii hyvin mausteisten ruokien kumppaniksi. Pidän rieskan suutuntumasta: se vaihtelee sitkeän pehmeästä miellyttävään sitkeän kovaan. Vaikea selittää, kokeilkaa itse.

Kysyin joskus kauppiaalta, miten rieska pitäisi syödä. Kauppias suositteli rieskan lämmittämistä paistinpannussa. Hyvää se oli niinkin, mutta jostain syystä olemme mieltyneet syömään rieskan huoneenlämpöisenä.

Mikäli marokkolaista rieskaa ei syö heti, se kannattaa säilyttää muovipussissa. Paperipussissa leipä kovettuu yön aikana melko kovaksi korpuksi.

Beduiinin lihapiirakka on täytetty leipä tai leipätasku.

Kalpea kuva ei tee oikeutta beduiinin lihiksen maulle.

Täytteenä on jauhelihasta, fetajuustosta, riisistä ja mausteista tehty mieto tahna. Makua on tuomassa myös vähäinen määrä etikkaista chiliä. Jalopenoa kenties? Maku on ovelan mieto mutta silti mausteinen.

Oivaa pikaruokaa.

Tero